Haastava vaihtoehto kännykän raplaamiselle

Johanna Hirsto, Helena Paalanne, Antti Siukonen: Todella mystistä. Hengellisen harjoittelijan kirja. Nuorten Keskus 2015.

Maailma muuttuu ja hengellisen elämän harjoittamisen muodot muuttuvat. Pietistinen elämä, johon meikäläinen kasvoi, merkitsi hengelliseen kotiin juurtumista, jossa painotettiin uskovien piiriin kuulumista, seuroihin osallistumista, virsilaulua ja raamatunlukua. ”Virallinen” kirkkokaan ei edustanut ihan oikeaa hengellistä auktoriteettia, vaan herätysliikkeen puhujat. Seurakunnan yhteiseen jumalanpalvelukseen kyllä osallistuttiin, mutta sitä saatettiin arvostella ”muotokristillisyydestä”. Nyt uskovien piirit ovat muodostaneet omia jumalanpalvelusyhteisöjään ja niissä vallitsee omien herätysliikkeiden henki ja opilliset painotukset. Perinteisten herätysliikkeiden rinnalle ovat nousseet uudet hengellisen elämän muodot, jotka ovat saaneet ekumeenisia vaikutteita muista kirkoista, myös roomalais-katolisesta kirkosta, jota ei vielä 60-luvulla katsottu kovin suopein silmin. Katolisesta uskonelämästä on meille levinnyt ennen kaikkea hiljaisuuden liike, jossa uskoa harjoitetaan nimensä mukaisesti hiljaisuudessa. Materiaalina käytetään vanhojen kirkon opettajien, ehkä pyhimyksiksi kanonisoitujen opettajien, rukouksia ja opetuksia, joita mietiskellään. Tämä uskonelämä edustaa hengellistä spiritualiteettia.

Yksi merkittäviä kirkon opettajia oli 1500-luvulla elänyt Jesuiittajärjestön perustaja, Ignatius de Loyola. Minun kouluaikanani Ignatiuksen masinoimat hengelliset harjoitukset eivät olisi tulleet kuuloonkaan protestantin hengellisen elämän lähteiksi. Ei se ilmeisesti siitä johtunut, etteivätkö ne olisi olleet kenelle tahansa kristitylle sopivia hengellisen harjoituksen muotoja, mutta suhde roomalaiskatoliseen kirkkoon oli niin polarisoitunut, että kaikki siellä puolella esiintyvä hengellinen harrastus vaikutti harhaoppiselta ja epäilyttävältä.

Todella mystistä edustaa ignatiaanista spiritualiteetttia, jota on muokattu suomalaiseen seurakuntaelämään sopivaksi. Tässä seurataan Jeesuksen elämän vaiheita tarkoituksena auttaa ihmisiä kasvamaan suhteessa Jumalaan. Vain vainoharhainen voi tässä nähdä jotain epäilyttävää ja harhaoppista.

Hengellinen elämä ymmärretään siten, että koko maailma on Jumalan lahja ihmisille ja ihmisten tulee puolestaan olla lahja maailmalle. Koska Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa, Jumala on todella läsnä ihmisten maailmassa. Hengellisyydelle on ominaista kontemplatiivisuus eli syvä rukouselämä, joka ei ole vain sisäänpäin kääntynyttä uskonnon harjoittamista, vaan avautumista palvelemaan toisia ihmisiä. Hengelliset harjoitukset ovat oikeiden elämänvalintojen tekemistä ja vapautumista turhista asioista eli pyhiinvaellusta ihmiseksi kasvamisessa. Ignatiaaninen spiritualiteetti sisältää itsetutkistelua, elämän valintoja ja hengelliseen ohjaukseen asettumista. Hengellisiä harjoituksia ei tehdä vain oman rukouselämän puitteissa yksityisyydessä, vaan tarkoitus on osallistua yhteisiin retriitteihin, jossa hengellinen ohjaaja johtaa kokonaisten ryhmien hengellisiä harjoituksia.

Todella mystistä ei ole kirja, joka olisi tarkoitettu luettavaksi kuten perinteinen hartauskirja. Se on tarkoitettu oppaaksi, jonka avulla jokainen voi itse harjoittaa rukouselämää ignatiaanisen spiritualiteetin hengessä. Kirja ohjaa mietiskelyn toteuttamiseen ja oman identiteetin löytämiseen. Hengellinen elämä ei ole vain myötäkäymisten aallonharjalla kulkemista, vaan joskus kuivaa ja pimeää erämaata. Koko ajan opastusta etsitään Raamatusta, jota luetaan rukoillen. Raamattua luettaessa voidaan käyttää bibliodraaman metodeja, jolloin samaistutaan kertomuksen henkilöiden rooleihin ja aktuaalistetaan Pyhän kirjan sana lukijan elämään tässä ja nyt.

Erona perinteiseen pietistiseen uskonelämän harjoittamiseen sanoisin, että ennen kuljettiin herätyspuhujien talutusnuorassa. Hengellisen elämän eväät tulivat uskon harjoittajan ulkopuolelta. Uudessa spiritualiteetissa ulkopuolinen ohjaaja vetäytyy taka-alalle. Ihminen itse on oman uskonelämänsä subjekti. Hän elää itse todeksi hengenelämäänsä ja tekee itse valintansa rukouksen ja oman tunnon ohjaamana.

Kirjoittajat ovat omistaneet kirjansa ”kaikille kapinallisille, jotka tahtovat hengittää Jumalaa arjessaan.” En ole ihan varma, kuinka moni jaksaa käydä hengellisiä harjoituksia läpi. Mutta kyllä se voisi olla hyvä vaihtoehto alituiselle kännykän raplaamiselle ja somessa roikkumiselle.

Etusivu    Kirja-arvioinnit