Da Vinci -koodit asiallisesti tutkien

Walter Isaacson: Leonardo da Vinci. Bazar 2019. 592 s.


Leonardo (s. 1452 Vinci, Italia, k. 1519 Amboise, Ranska) on avioliiton ulkopuolella syntynyt vasenkätinen homoseksuaali taiteilija ja tiedemies, jonka tuotannosta tavallinen kadunmies tuntee Viimeinen ehtoollinen ja Mona Lisa -nimiset maalaukset. Amerikkalainen toimittaja, merkittävien elämäkertojen kirjoittaja Walter Isaacson on tutkinut tarkkaan Leonardon elämää niiden lähteiden pohjalta, joita on saatavissa. Valitettavasti taideteoksistakin puuttui 1400-luvulla signeeraus, joten ei ole varmaa tietoa siitä, mitkä kaikki maalaukset ovat Leonardon käsialaa. Tutkimusta vaikeuttaa ennen kaikkea se, että maalauksia taiteiltiin opettajan ja oppilaan yhteistyönä. Näin oli jo Leonardon nuoruudessa, kun hän oli Firenzessä mestari Verrocchion oppilaana. Kun oppipojasta tuli mestari hänen muutettuaan Milanoon, oli Leonardon maalauskoulussa koko joukko oppipoikia Corte Vecchia-nimisessä talossa, joka sijaitsi maineikkaan tuomiokirkon vieressä. Taiteilijalle oli ensiarvoisen tärkeää, että hänellä oli mesenaatteja, jotka tukivat hänen toimintaansa taloudellisesti. Hakemuksessaan Milanoon Leonardo esitteli itseään sotalaitteiden suunnittelijana, vaikka hän itse oli pasifisti, joka ei tohtinut tappaa edes kärpästä. Hän voisi rakentaa siltoja ja kanavia, suojavalleja, tunneleita, kanuunoita ja tykkejä, sotalaivoja, katapultteja ja ansoja. Rauha aikana hän kertoi olevansa erinomainen arkkitehti, joka saattoi suunnitella erityisesti veden virtaamista haluttuihin paikkoihin. Maalaustaiteen lisäksi hän ilmoitti hallitsevansa kuvanveistoa materiaalinaan marmori, pronssi ja savi. Kun hänet nimitettiin virkaan hänestä tuli kuitenkin Sforzan hovin viihdyttäjä, joka rakensi kulisseja ja teknisiä vempaimia sen lisäksi, että hän osallistui teatterinäytäntöihin näyttelijänä ja muusikkona soittopeleillä, jotka hän valmisti itse. Hänen soittimensa eivät olleet ennestään tunnettuja instrumentteja, vaan uusia keksintöjä.

Leonardo oli monialatieteilijä, joka koko aja havainnoi elämää ympärillään ja tutki sitä intohimoisesti. Erityisen kiinnostunut hän oli ihmisestä, joka mikrokosmoksena oli makrokosmoksen kuva. Vitruviuksen mies on kuva ihmisen ja maailmankaikkeuden yhteydestä. Maailmankaikkeus oli siis harmoninen kokonaisuus, joka noudatti luomistyön lakeja. Vaikkei Leonardo ollut uskonnollisesti sitoutunut henkilö, hän kyllä näki maailmankaikkeudessa jumalallista suunnitelmaa. Ainakin kuolinvuoteellaan hän toimi katolisen uskon perinteiden mukaan. Kirkon arvojen kanssa hän joutui törmäyskurssille tehdessään anatomisia tutkimuksia. Niihin sisältyi ihmisen ruumiin rakenteiden ja sisäelinten tutkimuksia kuin myös pääkallon leikkaamista ja sahaamista. Anatomia avarsi ihmisen lääketieteellistä ymmärtämistä. Leonardo ei laatinut varsinaista lääketieteellistä oppikirjaa – yhtä vähän kuin muutakaan oppikirjaa, mutta piirsi tarkkoja luonnoksia sisäelimistä ja oppi ymmärtämään myös sydämen jakautumista kammioihin, sydänläppien toimintaa ja verenkiertoa. Anatomialla oli lopulta Leonardolle vain välineellinen arvo, sillä se palveli hänelle kuvaamataidetta. Lihasten kuvaamiseen tarvittiin lihasten toiminnan tutkimista. Kasvot heijastivat ihmisen mielenliikkeitä. Maalaustaide oli Leonardolle veistotaidetta arvokkaampaa. Kuvaamataiteessa luotiin kaksiulotteiselle pinnalle kolmiulotteista näkymää valojen ja varjojen avulla. Leonardo tunnetaan erityisesti sfumato-tekniikastaan, jolla hän häivytti rajoja niin että maalauksen kohde näytti luonnolliselta. Piirrosvihkoihinsa hän teki luonnoksia ja laati niihin selostuksia, jotka hän kirjoitti vasenkätisyydestään johtuen peilikirjoituksella. Myös maalausten varjostus tapahtui vasenkätisesti, mikä merkitsi kuvien aloittamisen oikealta ja siirtymistä vasemmalle, niin ettei kättä tarvinnut hivuttaa pitkin maalattua pintaa. Vasenkätinen maalaaminen erotti Leonardon oppilaistaan. Maalauksien jäljistä voi siis päätellä, missä kohtaa mestari on ollut itse työssä ja missä hänen oppilaansa.

Leonardo ei ollut käynyt muuta koulua kuin ’helmitauluoppia’. Hänen aritmetiikkansa taidot jäivät vähäisiksi. Oikeastaan hän ei niitä tietoja tarvinnutkaan, sillä hän osasi laskea geometrisesti ja geometria palveli hänen muita insinöörin taitojaan. Tutkimus meni usein mielikuvituksen puolelle, niin ettei kaikkia suunnitelmia voinut käytännössä toteuttaa. Näin kävi muiden muassa lentämisen suunnittelussa. Vaikkei lentämisen suunnittelu edennyt ihan käytännön toteutukseen asti, suunnittelija ehti tehdä merkittäviä oivalluksia, joilla olisi ollut käyttöä jatkosuunnittelussa. Leonardon työpäiväkirjat ovat nykyään tutkijoiden käytettävissä, mutta aika on toki mennyt jo sen verran Leonardon ohi, ettei niitä enää tarvita nykyiseen suunnitteluun. Ne toimivat vain tiedon lähteinä historiaa kirjoitettaessa. Yksi suurisuuntaisimpia Leonardon suunnitelmia oli Arno-joen virtauksen suunnan muuttaminen, joka olisi palvellut Firenzen laajenemista Pisan suuntaan ja soiden kuivattaminen, millä olisi saatu maata hyötykäyttöön. Soiden kuivattaminen olisi myös palvellut malarian torjuntaa. Leonardo on tullut tunnetuksi kesken jääneistä suunnitelmistaan ja töistään. Koko ajan eteen pukkasi uusia haasteita ja tehtäviä niin, ettei aina ehtinyt edellisiä hommia saattamaan päätökseen. Valtavan herttua Francesco Sforzaa esittävän ratsastajapatsaan toteutus jäi kesken sodan takia. Ranska hyökkäsi Milanoon. Patsaaseen tarkoitettu metalli valettiin kanuunoiksi.

Walter Isaacson esittelee perusteellisesti Leonardon tunnetuimpia maalaustaiteen tuotoksia, sekä kesken jääneitä että valmiita. Mikä nyt sitten on valmis! Mona Lisaa taiteilija kuljetti mukanaan 16 vuotta ja aina siihen tuli lisää siveltimen vetoja eikä maalausta koskaan toimitettu sen tilaajalle, Francesco del Giocondolle, jonka vaimoa maalaus esittää. Niin tästä maalauksesta kuin monesta muusta on olemassa kopioita, jotka auttavat maalausten tutkimista. Maalauksiin tuli näet vaurioita pelkästä ajan hampaan nakertamisesta. Kopio saattoi joskus säilyä alkuperäistä paremmin. Taiteilija maalasi joskus itsekin useamman maalauksen samasta aiheesta, kuten Madonna ja neilikka sekä Madonna Benois. Pyhä Anna kolmantena –niminen maalaus tarjoaa vertauskohdan taiteilijan edistymisestä, minkä voi havaita sekä Mariaa että Jeesus-lasta esittävistä hahmoista.

Santa Maria delle Garazien luostariin tehtyä maalausta Viimeinen ehtoollinen ei taiteilija voinut kuljettaa mukanaan. Maalaus oli taiteiltu ruokasalin seinään. Temperaväreillä kuivaan seinään maalattu fresko rapistui ennen aikojaan. Sitä on jouduttu korjaamaan samalla kun sitä on pitänyt pyrkiä säilyttämään alkuperäisenä – aika haastava tehtävä! Isaacson selittää tarkoin maalauksen sisältöä. On pakko ihmetellä, kuinka tarkkaan Leonardo on paneutunut Raamatun kertomuksen sisältöön. Jeesuksen sanat Yksi teistä on kavaltava minut saa aikaan aaltoliikkeen, joka heijastuu kaikista Jeesuksen opetuslasten kasvoista ja eleistä. Joillakin Leonardon maalausten hahmoilla on androgynisiä piirteitä, mistä johtuen kirjailija Dan Brown väittää, että maalauksen Johannes onkin Magdalan Maria. Väite palvelee vain kirjailijan intentioita. Tosi asioilla ei ole merkitystä silloin, kun asia pitää saada näyttämään toiselta kuin se on. Olisikohan parempi tutkia Leonardoa kuin panna hänen toimekseen asioita, jotka vain sotkevat hänen ymmärtämistään? Katolisen kirkon salaliitosta tai muusta hömpästä ei ole mitään kerrottavaa.

Leonardolta on säilynyt yllättävän vähän maalauksia, vielä vähemmän kuvanveistoksia. Oli niin paljon muuta työtä ja tutkittavaa. Täydellisyyden tavoittelu oli hiottu huippuunsa niin, ettei taiteilija ollut koskaan täysin tyytyväinen aikaansaannoksiinsa. Muut taiteilijat tekivät tusinataidetta. Määrä voitti laadun. Leonardolla taas päinvastoin. Yksi pieni Leonardon maalaus on arvokkaampi kuin yhden taidemuseon koko muu aarteisto yhteensä.

Isaacson esittelee myös Leonardon yksityiselämää. Hän ei hävennyt homoseksuaalisuuttaan, mutta oli kyllä vähällä päästä hengestään, sillä homous laskettiin raskaimpien syntien sarjaan. Taiteilija oli joutua syytettyjen penkille. Katsottiinkohan myöhemmin hänen taipumustaan sormien läpi, kun Firenzessä aikanaan esitettyjen syytteiden jälkeen ei syntynyt uusia oikeusjuttuja. Toinenkin suuri taiteilija, Leonardoa hieman nuorempi Michelangelo, oli homo. Hän häpesi homouttaan ja yritti elää selibaatissa. Leonardolla oli kaksi miesystävää, ensiksi Salai –niminen veijari ja sitten Francesco Melzi niminen poika, jonka Leonardo adoptoi ottopojakseen. Melzin tultua avustajaksi, Salai väistyi syrjään eikä seurannut kumppaniaan, jonka elämä päättyi Amboisessa Ranskan kuninkaan Frans I:n suojattina.

Tämä kirja ei kuvaa vain Leonardoa, vaan kokonaista ajanhistoriaa, kun myöhäiskeskiaika oli vaihtumassa uudeksi ajaksi. Kirjapainotaito oli muuttamassa maailmaa. Reformaatio oli nakertamassa katolisen kirkon kaikkivaltiutta.

Etusivu    Kirja-arvioinnit