Islam elää ja vaikuttaa

Aikamme monta islamia. Toimittaneet Joonas Maristo ja Andrei Sergejeff. Gaudeamus 2015.

Islam on nyt pinnalla. Monien terroritekojen taustalla löytyy nykyään ääri-islamismi. Eurooppaan tulvii suuri maahanmuuttajien joukko, joista monet ovat muslimeja. Euroopassa pelätään, että eurooppalainen kulttuuri vaarantuu, jos siihen sekoittuu suuri joukko muslimeja. Pahinta on tietysti se, jos rauhanomaisten muslimien sekaan soluttautuu terroristeja.

Esittelemäni kirja ei kuitenkaan kerro muslimien maahanmuutosta, vaan islamin monimuotoisuudesta. Monen tekee mieli tehdä yleistyksiä muslimeista, että kaikki ovat sitä tai tätä. Käsiteltävä teos puolestaan kuvaa islamia niin monikasvoisena uskontona, ettei sitä oikein voi kategorisoida millään tavoin. Kaiken lisäksi islam muuttuu koko ajan. Tulee uusia ilmiöitä. On totta, että ääri-islamilaiset terroriteot ovat lisääntyneet viime aikoina. Tästä ei pidä tehdä sitä johtopäätöstä, että islam olisi väkivaltainen uskonto. Väkivalta nousee ihmisten syrjäytyneisyydestä ja vaihtoehdottomuudesta sekä köyhyydestä. Toinen juttu on tietysti se, että uskonto valjastetaan mielellään väkivaltaan oikeuttavaksi. Itsemurhapommittajia motivoidaan hyvällä osalla paratiisissa.

Tässä kirjassa annetaan näytteitä siitä, millaisia muotoja islam saa eri puolilla maailmaa. Aasian mannerta edustavat kertomukset Palestiinasta, Irakista, Iranista ja Turkista. Matkaa jatketaan Afganistaniin ja Intiaan. Kiinaan ja Indonesiaan, jossa on maailman suurin muslimivaltio. Afrikan mantereella käydään Marokossa ja Ghanassa, Amerikassa vain Yhdysvalloissa, jossa on kuitenkin varmaan Amerikan suurimmat islamilaisyhteisöt. Euroopan muslimeista pitäisi varmaan kirjoitta jo toinen kirja, jos meinaisi saada sitä kattavan kuvan. Kirjan toimittajat ovat valinneet läheisyysperiaatteella esittelyn kohteeksi Suomen tataarit. Tataarit tulivat Suomeen Krimin sodan aikoihin 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa. Tataarit esitellään hyvin Suomeen sopeutuneeksi etnisuskonnolliseksi ryhmittymäksi, joka taisteli sodassakin Suomen puolesta. Tataarit ovat siis hyvä esimerkki onnistuneesta kotouttamisesta. He muodostavat vain alle tuhannen hengen vähemmistön, joten he eivät ole vertailukelpoisia nykyisten maahanmuuttajien suhteen, joiden ansiosta Suomen muslimien lukumäärä on noussut noin 60 000 henkeen ja määrä on oletettavasti kasvamassa.

Islam imee eri maissa vaikutteita kansallisesta kulttuurista ja uskonnosta. Siinä yksi syy islamin monimuotoisuuteen. Kaikkein omaperäisimmältä näyttää Yhdysvaltojen islam. Ehkä siellä kuljetaan jo niillä rajoilla, missä uskonto on saanut uudet vaatteet. Kirja taustoittaa hyvin tämän päivän kriisipesäkkeitä, sellaisia kuin Palestiina, jossa ovat nokat vastakkain kaksi poliittista muslimiryhmittymää, Hamas ja Fatah. Ensin mainittu on saanut terroristijärjestön leiman, mutta kirjoittajan mukaan se leima ei tee oikeutta järjestön monipuoliselle toiminnalle. Järjestö taistelee ennen kaikkea sosiaalisen avun jakamisen ja köyhien auttamisen puolesta. Islam edustaa kokonaisvaltaista ajattelua, eräänlaista yhtenäiskulttuuria, jossa uskonto kietoutuu politiikkaan ja yhteiskuntaelämään. Islamilaisissa valtioissa uskonnonvapaus ja uskonnon harjoittamisen vapaus on usein tukahdutettua ja valvottua. Joissakin tapauksissa valtion johto kontrolloi uskontoa, toisissa taas uskontoviranomaiset toimivat valtion viranomaisten takapiruina. Voimakkainta uskonnon vaikutus on siellä, missä valtio alkaa muistuttaa hallinnoltaan teokratiaa. Sellaiset uskonsotaa käyvät islamilaiset, jotka haluavat muodostaa kalifaatteja, edustavat teokraattisia pyrkimyksiä. Tässä teoksessa ei kuitenkaan esitellä tarkemmin ääri-islamilaisia järjestöjä kuten Isisiä, Boko Haramia ja Al-shabaabia, ei varsinaisesti ala Qaidaakaan. Afganistanissa esiintyvää Talibania käsitellään sen sijaan tarkemmin. Talibania ei pidetä alkuaan kovin väkivaltaisena liikkeenä, mutta ilmeisesti se on olosuhteiden niin vaatiessa muuttunut väkivaltaisempaan suuntaan.

Islamilaiset valtiot ovat monesti diktatuurimaita, joissa demokratia toteutuu heikosti ja korruptio rehottaa. Monet maat ovat etnisesti monimuotoisia. Näiden esimerkkien valossa monikulttuurisuus ei ole niin helppo järjestelmä kuin Suomessa halutaan optimistisesti vakuuttaa maahanmuuttoa puolustettaessa. Islamissa on selvästi piirteitä, joiden mukaan länsimaalaisuus on merkittävä uhka islamilaiselle elämäntavalle. Jos länsimaissa joskus demonisoidaan islaminuskoa, niin taitaa olla vähän toisinpäinkin: islaminuskoisten mielestä länsimaat elävät turmiollisessa vapaudessa ja moraalittomuudessa. Kaksi uskonto- ja kulttuuriblokkia elävät vastakkainasettelussa, jossa enemmän etäännytään vastapuolesta kuin ollaan valmiit sitä lähestymään. Tämän kirjan tarkoitus on ymmärtääkseni luoda todenperäistä ja kiihkotonta tietoa islamista. Kirjoittajat ovat oman alansa tutkijoita, jotka tuntevat tarkkaan juuri sen maan olosuhteita, joista he kirjoittavat. Johdantoluvun on kirjoittanut islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila, joka korostaa tämän kirjan merkitystä islamin monimuotoisuuden tulkitsijana. Kirjan lopussa esitellään kaikki 15 artikkelikirjoittajaa.

Kirjassa on lukuisasti valokuvia ja tietolaatikoita, joissa esitellään erilaisia islamilaisia ilmiöitä. Lopussa on myös sanasto, joka esittelee keskeisiä ja yleisiä islamilaisia termejä. Kirjan sivuilla sen sijaan vilisee aivan valtava määrä erilaisia termejä ja puolueiden nimiä ynnä muita, joista useimmista ei meikäläinen lukija ole ennen kuullut eikä niitä pysty yhdellä lukemalla muistamaan.

 Etusivu    Kirja-arvioinnit