Tunnistatko tuttuja kirkkoja?


Anu Järmistö: Suomen evankelis-luterilaiset kirkot. Aurinkokustannus 2017.

Anu Järmistö on tehnyt suurtyön kootessaan värikuvat Suomen ev.lut. kirkoista. Kuvia on yhteensä 823. Kuvat on ryhmitelty maakunnittain etelästä pohjoiseen. Jokaisen maakunnan alkulehdellä on piirroskuva maakunnan pääkaupungin kirkosta. Kirkot esitellään paikkakunnittain aakkosjärjestyksessä. Tekstin määrä on tarkoituksellisesti suppea, vain keskeiset asiat sisältävä: kirkon nimi, kirkon ja kellotapulin suunnittelijat ja rakentajat sekä mahdollisten suurten peruskorjausten tekijät vuosilukuineen sekä paikkaluku. Mahdollinen kirkkoon liittyvä erityispiirre on myös mainittu, kuten Suomen suurin tai vanhin puu/kivikirkko, tulipalossa tuhoutuneen korvannut rakennus, saarna- tai rukoushuoneesta kirkoksi muutettu rakennus, paikkakunnan vanhin rakennus, rakennusmateriaali ja rakennustapa.

Kuvamateriaalin laajuutta on tarkoituksella rajattu seurakuntakirkkoihin, koska yhteisöjen tai laitosten kirkkoja ei ole sisällytetty teokseen: Tällaisia teoksesta pois jätettyjä kirkkoja ovat mm. Lähetyskirkko ja Luther-kirkko Helsingissä, Turun linnankirkko ja vankilakirkko (joka tosin lienee lakkautettu), Riihimäen varuskuntakirkko sekä Lohjan Vivamon kirkot. Ylivieskan vuonna 2016 tuhopoltettu kirkko sisältyy teokseen, varmaan siksi, että rakennusta ei ole vielä ehditty rakentamaan tilalle.Suomen evankelis-luterilaiset kirkot

Teoksen loppuun on laitettu tyhjiä sarakkeita, joihin kirjan käyttäjä voi kirjoittaa omia kirkkomuistojaan liittyen ristiäisiin häihin, hautajaisiin tai muihin tärkeiksi koettuihin tapahtumiin. Tällaisilla ajatuksilla minäkin kirjaa selailin, missä kaikissa kirkoissa olen käynyt ja missä kirkossa olen saarnannut yms. Minulla on ollut harvinainen onni tai etuoikeus vierailla kirkoissa ihan viran puolesta jo 60-luvlla toimiessani Kansan Raamattuseuran kesätyössä ja vielä enemmän seuraavalla vuosikymmenellä Lähetysseuran matkasaarnaajana. Aina en saarnannut, vaan toimin saarnaajan tulkkina. Sen lisäksi on tullut käytyä matkoilla eri kirkoissa. Taidan olla melkein kirkkobongari. Eipä sekään mikään hullumpi harrastus! Kirkot ovat usein paikkakunnan merkittävimpiä nähtävyyksiä ja sitä monet kirkot ovat erityisesti ikänsä puolesta. Keskiaikaiset kirkot ovat ihan oma lukunsa. Kun nykyään 50-vuotiaat rakennukset ovat usein elinkaarensa päätöksessä, syystä tai toisesta, niin keskiaikaiset kirkot ovat yhä käyttökelpoisia. On niitä toki jouduttu kunnostamaan ja korjaamaan infrastruktuuriltaan. Valitettavasti reformaation myötä rakennusten kuvamateriaalia on hävitetty tai siirretty varastoihin, joissa niille on voinut käydä huonosti.

Ensimmäiset suomalaiset kirkot rakennettiin luultavasti puusta, mutta pikku hiljaa siirryttiin paloturvallisempaan materiaaliin kiveen. Syy, miksi tähän päivään asti on säilynyt lukuisia keskiaikaisia kivikirkkoja, on luonnollisesti materiaalin kestävyys. Keskiaikaisuus merkitsi tietysti sitä, että kirkot oli rakennettu katolisiksi Herran huoneiksi. Kirkot omistettiin aina jollekin pyhimykselle, jonka reliikkejä oli mahdollisesti haalittu kirkossa säilytettäviksi. Katolisen kirkon tuntomerkkinä on myös kuvitus. Katolinen kirkko oli kuvan kirkko.

Vanhimmat keskiaikaiset kivikirkot löytyvät Ahvenanmaalta ja Varsinais-Suomen sekä Länsi- että Etelä-Suomen rannikolta. Sisämaasta niitä löytyy harvakseltaan. Monet sisämaassa säilyneet vanhat kirkkorakennukset ovat kivisakasteja.

Kirkkojen tunnistamisen voi aloittaa jo teoksen kansikuvasta, josta minä tunnistin aluksi kaksi kirkkoa kuudesta. Olisi pitänyt tunnistaa kaksi muutakin, sillä nekin olivat kirkkoja, joissa olen käynyt ja joista minulla on jopa kuvamateriaalia.

Jos näin suuritöiseltä teokselta voisi esittää toiveita, niin lyhyt kooste vaikkapa kymmenestä suurimmasta puu- tai kivikirkosta olisi ollut ihan mielenkiintoinen lisä. Myös luettelo arkkitehdeistä ja kirkon rakentajista ja rakentajasuvuista olisi ollut ihan kiinnostava, ja luettelo hallitsijoille tai pyhimyksille omistetuista kirkoista. Rääkkylän kirkon rakentamisaika heittää sadalla vuodella (s. 226).

Etusivu    Kirja-arvioinnit