Identiteetin etsintää

Katriina Järvinen: Saanko esitellä. Monenlaiset minämme. Kirjapaja 2017. 221 s.

Joskus tulee tartuttua kirjan, joka ei edusta omaa alaani eli tunnen liikkuvani ihan vierailla vesillä, outojen ilmiöiden parissa. Eivät nämä ihan outoja juttuja toki ole, mutta tarinoiden psykologiseen tulkintaan eivät taitoni riitä. Voinko antaa Katriina Järvisen tehdä se puolestani? Hän on sosiaalipsykologi, ja antropologi, psykoterapeutti ja kouluttaja. Tuolla pätevyydellä osaa  selittää elämän ilmiöitä tavalla, johon oma koulutukseni ei anna paljoakaan eväitä. Mutta samojen asioiden parissa sitä kuitenkin eletään ja samanlaisten elämänkohtaloiden parissa. On normaalista uskonnollisesta traditiosta poikkeavaa hengen johdatuksessa kulkevaa uskon elämää, on petollista avioelämää, vankilaelämää, sukupuolista poikkeavuutta, vakavaa sairastumista, päihdeaddiktia ynnä muuta. Näyttää siltä, että moni ihminen elää kaksoiselämää tai vielä useampia erilaisia elämänvaiheita, joissa hän muuttuu ajattelutavaltaan ja käyttäytymiseltään. Ihminen muuttuu. Hän ei pysy samanlaisena kehdosta hautaan. Myös aikuinen ihminen muuttuu. Vaikea sanoa, muuttuuko suoranaisesti ihmisen identiteetti, mutta muuttuu kuitenkin. Sen huomaa sekä itse että toiset.

Kirjailijan lähteinä ovat elävästä elämästä ja haastatteluista tehdyt kuin myös elokuvista tai kaunokirjallisista teoksista tehdyt havainnot. Teoksessa esitellään vaikeita ihmiskohtaloita, joihin monet ovat ajautuneet, muutamat vanhempiensa kasvatuksena tuloksena, monet omina virheellisinä elämän valintoinaan. Esille tulee kirjailijan oman tarinan lisäksi mm. Monica Lewinskyn, Anders Breivikin, laulaja Katri Helenan ja uranainen Tiina Antturin tarinat, kirjailijat Karl-Ove Knausgård, Pauliina Vanhatalo, Antti Eskola, Jenny Nordberg, Lena Andersson,  Juhana Torkki, Mili Kaikkonen, Hanna Jensen, Riku Korhonen ja Katariina Romppainen, sosiaalipsykologi Erving Goffman, vankilapsykologi Pertti Hakkarainen, sukupuolentutkija Satu Kondelin, kulttuurintutkija Katja Hyry,  Yle Puheen Kuusi kuvaa –sarja, lottovoittajista tehty tutkimus sekä elokuvat Vadelmavenepakolainen ja Valhe. Elävät esimerkit ovat mielenkiintoista luettavaa ja tekevät psykologisen analyysin ymmärrettäväksi. Elämän tarinat paljastavat ehkä arkaluontoisiakin asioita, mutta ei tässä nyt niillä herkutella.

Kirjailijan mielestä yksilön minuus ei ole ihmisen hallinnassa, vaan lauman jäsenenä hän toteuttaa muiden ihmisten vaatimuksia. Ihmiset eivät jakaudu vain hyviin ja pahoihin, vaan jokaisessa on sisäinen mahdollisuus erilaisiin suuntautumisiin. ”Pahojenkin” ihmisten teot voivat olla psyykkisesti mielekkäitä. Joidenkin ihmisten synnynnäiset ominaisuudet eivät kelpaa lähiyhteisölle. Paineen alla ihminen voi muodostaa kaksi erilaista minää tullakseen hyväksytyksi. Minuus on moniulotteinen ilmiö. Kasvatuksen myötä ihminen tulee elämässään siihen pisteeseen, jossa hän joutuu kysymään, kuka oikeastaan olen.

Etusivu    Kirja-arvioinnit