Suomen historian ja kulttuurin perusoppimäärä

Timo Junkkaala & Erkki Kuusanmäki: Suomen tarina. Miten Suomesta tuli Suomi. Atlasart 2016. 240 s.

Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi on monenlaista tapahtumaa ja julkaisua. Yksi näistä on arvioitavana oleva kirja, johon on koottu 100 tarinaa Suomen historiasta ja kulttuurista – yhtä suuri määrä tarinoita kuin isänmaalla on vuosia. Timo Junkkaalan kokoamia tarinoita vastaa yhtä monta Erkki Kuusanmäen aiheeseen liittyvää kuvitusta. Sekä kirjoittaja että kuvittaja ovat aiheeseensa perehtyneitä ja toteuttavat tarinansa hauskasti, innostavasti ja älykkäästi. Suomen historia pitäisi tietysti olla jokaisella hallussa, mutta kirjaa lukiessa kyllä huomaa, ettei ihan kaikkea muista eikä kaikesta ole edes kuullut. Kirja on sekä yleistä historiaa että kulttuurihistoriaa. Jälkimmäiseen voi laskea kuuluvaksi tieteen ja taiteen saavutukset, korkeakulttuuri ja populaarikulttuuri. Kaikki merkittäväksi arvioitu suomalaisuuden nousu maailmankartalle on huomioitu urheiluakaan unohtamatta, mihin tämä idiomi viittaa. Mukana on myös talous- ja uskonnonhistoriaa sekä luonnontiedettä.  Lukuisat tutut fraasit on toistettu oikeissa historiallisissa asiayhteyksissään. Osa niistä on poimittu Aleksis Kiven tuotannosta ja Tuntemattomasta sotilaasta tai muista historiaamme liittyvistä tapahtumista. Vaikka kirjoittajat edustavat kirkollista taustaa, ei sitä kyllä tästä teoksesta huomaa muuten kuin että kirkon ja uskonnollisuuden vaiheista kansamme historiassa ei vaieta. Enimmäkseen uskonto saa myönteisen sävyn. Teos ei kuitenkaan edusta perinteistä suomalaista koti, uskonto, isänmaa – ajattelua. Lopussa olevaa isänmaan virsi tuo kuitenkin esiin kirjoittajien lisäksi monen muun isänmaan ystävän hengellis—isänmaallisen perusvireen, joka on elänyt maassamme kansallisuusaatteen syntyajoista alkaen.

Minä en havainnut myöskään minkään poliittisen tahon merkityksen korostamista toisen kustannuksella. Kaikki ovat rakentaneet isänmaatamme omalla tavallaan, vakaumuksestaan nousevana oikeana tapana rakentaa yhteiskuntaa, jossa on hyvä elää ja asua. Kansalaissodan asetelmista vedetään kuitenkin johtopäätös, että mikäli punaiset olisivat voittaneet, Suomi olisi ajautunut osaksi Neuvostoliittoa. Tämä tietysti menee sille jossittelulinjalle, jota paikoitellen esiintyy enemmänkin. Jossittelu ei ole aivan turhaa, sillä se auttaa havaitsemaan, kuinka isoja seurauksia joillakin vähäpätöisiltä näyttäneillä tapahtumilla ja ratkaisuilla on ollut. Näin asian ymmärtää tekstin laatija lopussa olevassa yhteenvedossaan. Kirjan kronologisessa pääjaottelussa näytetään Suomen historiallisia rajoja eri aikakausina ja ne paikkakunnat (kaupungit), jotka olivat aikakauteen mennessä syntyneet.

Kuusanmäen kuvituksista nauratti eniten vuosituhannen vaihteen sijoittuva kulttuurinen kehitys, jossa isä hämmästyttää poikaa loihtimalla pajusta pillin (näin oli ennen). Rinnakkaiskuvassa poika hämmästyttää isäänsä näyttämällä, miten helposti älypuhelimella pääsee nettiin. Viimeisen sadan vuoden aikana kehitys on lähtenyt kiitoon. Suomen kehitys on ollut verrokkimaitaan nopeampi. Olemme lähteneet liikkeelle puutteellisemmista oloista kuin monet muut, mutta olemme päätyneet maailman eturiviin hyvinvointivaltioiden joukossa.

Kirjoittajan vaimo on toiminut eturivin kriitikkona tekstiä arvioitaessa ja todennut, että ”sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee”. Eipä unohdeta sitä, miten lause jatkuu: ”sitä kahdesti silmään, joka ei muistele!”

Etusivu    Kirja-arvioinnit