Kristinuskon järjellistä puolustamista

Eero Junkkaala: Onko mitään järkeä uskoa Jumalaan? Perussanoma 2020. 183 s.

Kristinuskon puolustaminen järjellisin argumentein eli apologetiikka on yksi teologian muoto. Sitä on harjoitettu jo antiikista alkaen. Ei siis ihme, että Eero Junkkaalakin siteeraa jo antiikin aikaisia kirkkoisiä löytääkseen tukea omille väitteilleen. Jumalan olemassaoloa puolustaessa ei voi myöskään ohittaa keskiaikaisia teologeja, vaikkei kirjallisuusluettelossa heidän nimeään mainitakaan erikseen. Käytetyssä kirjallisuudessa on toki maininnat kaikista merkittävimmistä henkilöistä apologeettisen historian aikana. Uusateistien nimet mainitaan tekstissä, muttei kirjallisuusluettelossa. Ymmärrän kyllä, ettei kovin tarkkaa selostusta voi millään mahduttaa 200 sivun kirjaan. Oma ongelmansa kuitenkin on, kun uskonnon vastustajien nimet mainitaan vain valikoitujen lausuntojen edustajina, joissa heidät saadaan kesymmiksi ja vaarattomammiksi kuin mitä he oikeasti ovat. Tässä kohtaa tietysti kirjoittajan tarkoituksena on osoittaa, että epäuskokin horjuu. Mutta siitä ei mihinkään päästä, että uusateistit ovat kovan luokan uskonnon vastustajia. Näyttää siltä, että heidän julistuksensa otetaan vastaan kritiikittömämmin kuin uskonnon puolustajien. Suomessa Vapaa-ajattelijat ja humanistit ovat omaksuneet taistelevan ateismin muodon. Uskonnon yltä yritetään vetää kaikki uskottavuuden viitta pois ja kirkon jäsenmäärä yritetään saada putoamaan vaikka vähän vippaskonsteilla.

Tilausta uskon puolustamiselle siis on. Mutta vippaskonsteilla ei kannata uskoa puolustaa. Uskon ja tiedon rajat on asetettava. Uskoa ja tietoa ei onneksi tarvitse asettaa vastakkain eikä toisensa pois sulkeviksi. Eero Junkkaala on valinnut oman rajan määrittelynsä. Hän ei kuulu kreationisteihin, evoluution torjujiin. Siinä on ollut pakko ottaa hieman kriittistä asennetta myös omaa herätysliiketaustaankin nähden. Kun järjenkäyttöä kerran ei pidä torjua, niin ei kannata hukata ruutia evoluution vastaiseen taisteluun. Tarvitseeko edes edustaa lievempää älykkään suunnittelun teoriaa, se ei käy selvästi ilmi. Tapio Puolimatkan ja Matti Leisolan nimet puuttuvat kirjallisuudesta. Ei mainita myöskään lääkäri Pekka Reinikaista, entistä ateistia, joka kääntyi kristityksi, vaikka muita ateistista kristityiksi kääntyneitä henkilöitä kyllä esitellään. Ateistista kristityksi kääntyneet ovat vähän ongelmallisia todistajia, niin luulen. Kriittiset lukijat pitävät heitä helposti äärimmäisyysihmisinä, jotka heiluvat laidalta toiseen. Ongelmallisena pidän tietysti toisten uskontojen arvostelemista ja väheksymistä nolaamisesta ja pilkkaamisesta puhumattakaan. Toisten uskomusten arvosteleminen kristinuskon puolustamiseksi sulkee vastaanottajan luurin. Aika hyvin Eero Junkkaala tässä tasapainoilee, ettei tahallaan ja toisia näkemyksiä halveksien puolustaisi kristinuskon paremmuutta. Perpetua ja Felicitas –nimisten naispyhimysten marttyyrikertomuksen tarkka kuvaus menee mielestäni uskontodistuksena hieman ’harmaalle’ alueelle. Marttyyrikertomuksia on kyllä käytetty Jumala-uskon voimaa kertovina todistuksina silloin, kun ne kirjoitettiin. Mutta missä kulkee sepitetyn kertomuksen ja dokumentin raja, joutuu kysymään. Marttyyrikertomuksen voi toki kertoa. Sitä ei voi kuitenkaan rinnastaa esimerkiksi Uuden testamentin dokumentteihin, vaikkeivät nekään dokumentteja ole. Ne ovat uskontodistuksia.

Kaiken kaikkiaan Eero Junkkaala esittelee kristinuskon rationaalisuutta puoltavina paljon sellaista materiaalia, joka on jo entuudestaan tunnettua, mutta historiallisesti merkittävää ajattelua. Useimmat olemme jo koulun penkeillä päntänneet tätä tietoa päähämme. Käydään siis läpi traditionaaliset jumalatodistukset ja pahan ongelma. Eero myöntää, ettei kaikkiin ongelmiin löydy ratkaisua. On viisautta myöntää tietomme rajat. Luomisuskoa ja luonnontiedettä ei pidä asettaa vastakkain. Tässä siteerataan myös tuoretta piispojen yhteistä puheenvuoroa Tieteiden lahja. Eero ilmi selvästi yhtyy piispojen kantaan. Raamattu Jumalan kirjana on erityisesti viidenneksi liikkeeksi kutsutulle herätysliikkeelle tärkeä asia. Raamattu vaatii aika paljon selittämistä. Tähän kirjoittaja on perusteellisesti perehtynyt ja esittelee Raamattua luotettavana tiedon ja Jumalan-uskon lähteenä. Tässä kohdin tieteellinen raamatuntutkimus saattaisi ehkä vähän nikotella, voiko kaikkea niin varmasti pitää Jumalan sanana. Kun nykyinen kristinoppimme määrittelee Raamatun Jumalan puheeksi meille, se ei tarkemmin erittele Pyhän kirjan inhimillistä ja jumalallista luonnetta. Siinä jää portti auki sekä perinteiselle vankkumattomalle uskolle Raamattuun että valikoivalle Raamatun lukemiselle, jossa jumalallista puhetta on se, mikä ’ajaa’ Kristusta. Kaikki ei olekaan ihan tasapaksua Jumalan sanaa.

Kristinuskon etevämmyydestä todistaa Junkkaalan mukaan länsimainen kulttuurihistoria ja tekninen kehitys. Tämä todistus kuulostaa todella rationaaliselta kristinuskon puolustukselta. Rationaalista on kehitys ja kristinusko on siinä ollut käyteaineena. Kristinusko on tieteellisen tutkimuksen kehittäjä ja tukija. Näillä mainearvioinneilla kirjoittaja laskee kristinuskoon piikkiin monenlaisia saavutuksia. Mutta mistä tiedämme varmasti, millaista maailmanhistoria olisi ollut ilman kristinuskoa? Minulle riittäisi vain kuvaus siitä, että kristinusko on osallistunut tieteellisen tutkimuksen harjoittamiseen, mutta on välillä käynyt niinkin, että kirkko ja Galilei ovat joutuneet vastakkain.

Kristinusko ei ole kuoleva uskonto, mutta vainottu se näyttää olevan. Nämä ovat ihan tarpeellisia huomioita. Mutta todistaako uskonnon kannattajamäärän lisääntyminenkään sen luotettavuutta oikeana ja muita parempana uskontona? Kun apologiassa otetaan kaikki keinot käyttöön, kaikki lasketaan tämän uskon ansioksi. Kriittiseltä lukijalta voi kirvota kirja kädestä. Tietysti uskossaan horjuva tuntuu saavansa kaikki järjelliset vakuutukset horjuvan uskonsa tueksi.

Lopulta jäämme kuitenkin pelkästään uskon varaan. Ei tämä nyt ihan järjetöntä ole, mutta lopullista uskonvarmuutta emme saa. Eikä pelastusvarmuuskaan kuulu luterilaiseen peruskäsitteistöön.

Etusivu    Kirja-arvioinnit