Keskiaikaa ei voi ohittaa

Johdatus keskiajan teologiaan. Toimittanut Virpi Mäkinen. Kirjapaja 2017. 272 s.

Kyllä alkaa suomeksikin ilmestyä teologiaa. Voisihan se tietysti olla hyvä lukea teologiaa vierailla kielillä, mutta siinä voi helposti tulla viitsimiskynnys vastaan. Joillakin voi tulla suomenkielisessäkin mainittu kynnys. Varsinkaan skolastinen teologia ei vaikuttane kovin kiinnostavalta. Eikö tämä ole juuri sitä keskiaikaa, jolloin kaikki oli pimeätä? Jos nyt ehkä viitsisi lukea reformaatiosta alkanutta teologiaa. Niinpä niin.

Käsiteltävä kirja tuo esille sen tosiasian, jota ei käy kieltäminen: ei reformaation teologiaakaan syntynyt tyhjästä. Itse asiassa juuri skolastinen teologia tarvittiin reformaation käyteaineeksi. Luther oli koulutettu skolastinen teologi. Että keskiaika olisi ollut pimeää aikaa, taitaa olla pelkkää parjausta. Skolastinen teologia oli antiikin filosofis-teologisen perinteen soveltamista kristilliseen teologiaan. Eihän siitä tietysti aina synny hyvää jälkeä, jos filosofiaa sovelletaan teologiaan. Toisaalta se voi olla hedelmällistä. Teologia ei kasva umpiossa, vaan se käy keskustelua filosofian kanssa. Teologia voi haastaa filosofian tai sitten se asettuu puolustuskannalle ja vastaa filosofian esittämään haasteeseen. Tämä on sama asia kuin harhaopit ja toiset uskonnot. Vain kohtaamalla toiset uskonnolliset käsitykset oma uskonto etsii omaa ilmaisumuotoaan ja vetää rajoja tarpeen mukaan. Oma usko selkiytyy rajoja etsiessä. Uskon on uskallettava kohdata haasteita.

Keskiajalla muotoutui se katolinen kirkko (tarkoitan tässä nyt lähinnä vain lännen kirkkoa, roomalaiskatolisuutta), jonka me tunnemme ja johon olemme ottaneet etäisyyttä samalla kuitenkin tunnustaen, että me olemme katolisen kirkon tytärkirkko, joka pitkälti jakaa saman perinnön. Nyt on vain tullut sellainen uusi asia kuin katolisen kirkon uusiutuminen ja antautuminen ekumeeniseen keskusteluun. Joku voi sanoa skeptisesti ja epäluuloisesti, ettei katolinen kirkko muutu mihinkään, vaan säilyttää samat opinkohdat, jotka se on keskiajalla ja vielä 1800-1900-luvuilla omaksunut. Näillä viimeisillä kohdilla tarkoitan mariologiaan liittyneitä lisäyksiä. Ainakin viimeisestä voitelusta katolinen kirkko on tämän kirjan mukaan luopunut. Viimeinen voitelu on nyt vain voitelun sakramentti eikä siis edellytä kuoleman läheisyyttä.

Idän ja lännen kirkon jakaneesta filioque –kiistasta tässä annetaan aika yksityiskohtainen selvitys. Sitä olenkin välillä oikein etsinyt, että missä sitä kysymystä selvitetään. Kirkot ajautuivat eroon toki monista muistakin syitä, mutta tämä oli varmaan se piste i:n päälle. Kirkot eivät kuitenkaan ole julistaneet toisiaan heresioiksi, vaikka kaiken järjen mukaan näin pitäisi tehdä. Ehkä tämä varovaisuus edustaa kuitenkin järkevää rinnakkaiseloa ja sen tunnustamista, että teologisissa kysymyksissä näkemykset tapaavat ainakin vähän erota aina toisistaan.

Minulle tämä kirja oli kertauskurssi systemaattisessa teologiassa, joka jäi opinnoissani kaikkein heikoimmalle tasolle. Tuli tutkittua taas Tuomas Akvinolaista, jonka merkitys skolastisen teologian muotoilussa on kaikkein korkeimmalle kohonnut. Kirjan kansikuva esittää siis oikeutetusti tätä teologian jättiläistä, doctor angelicusta, joka kannattelee sammaloituvaa rauniokirkkoa ja merkittävintä teostaan Summa theologiae. Pyhimyskehä ja rinnan kohdalle oppineisuutta symboloiva aurinko korostavat Tuomaan merkitystä kirkon autuaaksi julistettuna opettajana. Tuomaan lisäksi käydään läpi aikanaan lukionkin oppimäärään kuuluneet Anselm Canterburylaiset ja Petrus Abelardit, Bernhard Claivauxlaiset, Johannes Duns Scotukset ja William Ockhamilaiset. Minun täytyy tunnustaa, etten ole oikein tuntenut Petrus Lombardusta, joka ns. sentenssikokoelmillaan synnytti kokonaan uuden teologisen tutkimuksen muodon. Sitten tullaankin pitkään riviin minulle tuntemattomiksi jääneitä teologeja, joiden nimiä en rupea tässä luettelemaan, vaikka joukossa on toki tuttujakin nimiä.

Myöhäiskeskiaika oli yliopistojen perustamisaikaa. Teologia kuului korkeimpiin tieteisiin ja tutkimus sai myös niitä piirteitä, jotka ovat hallinneet yliopisto-opiskelua tähän päivään asti. Keskiajalla tietysti tämä harhaoppiseksi julistaminen oli paljon raskauttavampaa kuin nykyisin, vaikka luulen, että muutamat viime vuosituhannen suomalaisetkin eksegeetit ovat saaneet kokea ankaraa painostusta ja väheksyntää esittämiensä näkemysten vuoksi. Kaiken kaikkiaan yliopistoteologiaa kohtaan on esitetty mitätöintiä ja halveksuntaa  eikä asioiden käsittelyä ole rajattu akateemisille taistelutantereille.

Artikkelikokoelmassa käsitellään myös uskontojen kohtaamisen ongelmaa, vaikka keskiajalla ei ollut kristinuskon haastajina paljon muita kuin juutalaisuus ja islam. Kolmenkin uskonnon kohtaamisessa tulee esille sama problematiikka, joka kohdataan kaikessa uskontojen välisessä kanssakäymisessä. Etsitään yhteisiä ja erottavia tekijöitä ja perustellaan oman uskonnon paremmuutta. Todellista kohtaamista ei tietenkään tapahdu, jos lähtökohtaisesti puolustetaan itseä ja mollataan toisia. Näin ei kuitenkaan aina ollut keskiajankaan teologiassa, vaan kyllä tapahtui ihan aitoa tutustumista toisen uskonnon sisältöön. Viimeisessä luvussa tutkitaan keskiajan teologian vaikutusta reformaatioon. Kuten sanottu, sitä ei kiistetä, mutta reformaatio muodostui lopuksi kuin padon murtumiseksi. Kehitys ei enää edennyt hallitusti, vaan osapuolet polarisoituivat ja jakelivat kilvan oppituomioitaan. Eikä reformaatio lopulta tyytynyt maltilliseen luterilaisuuteen, vaan jatkoi kulkuaan jatkuvana eriytymisen virtana kohti jakautunutta kristikuntaa.

Artikkelien kirjoittajat ovat suomalaisia teologeja, alansa huippuja, kaksi väitöskirjaansa valmistelevia, muut 8 jo pidemmälle tutkimusurallaan edenneitä. Kirjan lopussa on tavanmukaisen lähde- ja kirjallisuusluettelon lisäksi sanasto sekä asia- ja henkilöhakemisto. Työ on tehty tieteen parhaimmalla tarkkuudella ja perusteellisuudella. Arvosteluun ei pätevyyteni riitä. Osani on ottaa opiksi. Etelä-Eurooppaan menevä turisti joutuu taatusti kohtaamaan sellaisia uskonnollisia ilmiöitä, joiden keskiaikainen alkuperä on vielä havaittavissa enkä tarkoita että se olisi pimeyttä.

Etusivu    Kirja-arvioinnit