Tutkimusta 'ajan hermolla'

Uskontososiologia. Toimittaneet Kimmo Ketola, Tuomas Martikainen ja Teemu Taira. Eetos 2018. 391 s.

Mitä on uskontososiologia? Kai minun pitäisi se tietää. Täytyi oikein kaivaa esille suomalaista uskonnon tutkimisen historiaa. Uskontotieteen ensimmäinen oppituoli perustettiin Suomessa Åbo Akademin yhteyteen. Sinne perustettiin vielä toinen professuuri ennen kuin Helsingin yliopisto sai ensimmäisen usokontotieteen professorinsa vuonna 1970. Uskontotieteen erityisaloja ovat uskontopsykologia ja uskontososiologia.

En tiedä, kuuluuko teologian opiskelijoiden opiskella välttämättä uskontotiedettä maisterin tutkintoaan varten, mutta mahdollista se varmaan on. Minulle selvisi uskontososiologian oppikirjan luettuani, että tässä oppiaineessa käsitellään maallistumista, maahanmuuttoa, vaihtoehtoista henkisyyttä, uskonnottomuutta, radikalismia, tiiviitä uskonnollisia yhteisöjä sekä uskontojen julkisia rooleja eli asioita, jotka ovat julkisessa keskustelussa ja mediassa kiihkeän keskustelun aiheita. Uskontososiologia ei tutki uskonnollisten uskomusten pätevyyttä. Se tarkkailee olemassa olevia ilmiöitä neutraalisti. Tiede ei siis lähtökohtaisesti pyri edistämään uskonnollisten instituutioiden asemaa, vielä vähemmän vahvistamaan kenenkään uskon vakaumusta. Tiede voi voi kuitenkin edesauttaa uskonnollisten toimijoiden ymmärrystä siitä, millaisia muotoja maallistumiseksi kutsuttu ilmiö saa aikaan nykypäivänä.

Käsiteltävä teos koostuu johdantoartikkelista ja yli kahdestakymmenestä lyhyestä katsauksesta uskontososiologian keskeisiin teemoihin sekä suomalaisessa että kansainvälisessä kontekstissa. Yhtenä keskeisenä teemana on maallistuminen. 1900-luvun lopulla sekularisaatioparadigmaksi kutsuttu yleisesti hyväksytty suuntaus on kyseenalaistettu. Uskonnollisten instituutioiden jäsenmäärät ovat toki vähentyneet voimakkaasti, mutta uskonnollisuus on privatisoitunut ja monimuotoistunut. Uskonnon kuolemaa ennustaneet filosofit ovat erehtyneet, sillä uudet uskonnollisuuden muodot ovat levinneet Eurooppaan ja perinteiset uskonnot puolestaan lisänneet vaikutusvaltaansa muualla maailmassa. Islamin leviäminen Eurooppaan on aiheuttanut huolta ja pelkoa, varsinkin kun siihen on sisältynyt radikalisoitunutta pelon lietsontaa. Islamin leviämisestä eivät ole olleet huolissaan vain perinteisen valtauskonnon kannattajat, vaan myös populistiset isänmaallisuutta korostavat liikkeet.

Moderni akateeminen sosiologia alkoi tutkia uskontoa Émile Durkheimin vuonna 1897 julkaistun tutkimuksen myötä, jossa hän käsitteli katolisen ja protestanttisen väestön itsemurhien määriä. Tutkimus oli yhteiskunnallisen tutkimuksen perusteos, joka erotti sosiologian muista tieteenaloista, kuten psykologiasta. Karl Marx ja Max Weber korostivat teoksissaan uskonnon ja taloudellisen/yhteiskunnallisen rakenteen välistä suhdetta. Nykyisin uskontososiologiassa käsitellään tavallisesti maallistumista, yksityistä uskontoa ja uskonnon yhtenäisyyttä globalisaation ja monikulttuurisuuden konteksteissa.

Nykyään uskontososiologiassa keskitytään kysymyksiin sosiaalisten muuttujien, kuten iän, sukupolven, luokan ja sukupuolen merkityksestä uskonnollisuudessa. Perinteiset kysymykset uskonnollisista yhteisötyypeistä päivitetään vastaamaan nykytilannetta. Myös nousevat uskontososiologian keskustelut median, uusnationalismin, populaarikulttuurin sekä ympäristötietoisuuden suhteesta uskontoon ja uskonnollisuuteen tulevat käsitellyksi.

Uskontososiologia-kirjan ovat toimittaneet Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija FT Kimmo Ketola, Siirtolaisuusinstituutin toimitusjohtaja, dosentti Tuomas Martikainen ja uskontotieteen professori Teemu Taira.

Teoksen ensimmäinen osa käsittelee uskontoa modernissa yhteiskunnassa, toisen osa sosiaalisten tekijöiden vaikutusta uskonnollisuuteen, kolmas osa uskonnollisia yhteisöjä ja neljäs osa uskontoa muuttuvassa kulttuurissa. Aika vaikea nostaa mitään aihetta erityisesti esille. Ehkä oleellista on modernissa yhteiskunnassa tapahtunut ”subjektiivinen käänne”, jonka mukaan yksilön omat tunteet, oma sisäinen kokemus ja omat ajatukset nousevat elämää ohjaaviksi tekijöiksi, jolloin niiden merkitys kasvaa myös yhteiskunnassa.

Etusivu    Kirja-arvioinnit