Kirkollinen maallikkovaikuttaja

Matti Ketonen: Credo. Sydämen asialla. Karas-Sana. 351 s.

Suuren panoksen Suomen kirkolle on antanut LT, sisätautiopin dosentti Matti Ketonen Joensuusta. Taitaa hän kuitenkin olevan kuuluisampi lääketieteen kuin kirkon edustaja. Mutta kirkolle on tietysti kunniakasta, että korkeasti oppinut lääkäri tunnustaa julkisesti uskonsa. Hän on koonnut omaelämäkertaansa kaikenlaisia tapahtumia ja kokemuksia kuin myös kristillisen uskonsa keskeisen sisällön. Elämäkerran kirjoittamisen laukaisi sairaus, joka pani tohtorin tekemään omaa diagnoosiaan toisten käsissä ja maistamaan ”omia lääkkeitään”. Sydänkohtaus oli lähellä viedä tohtorin hengen, mutta saatuaan jatkoajan hän päätti koota elämänsä muistot jälkipolvien tietoon ja uskonopin todistukseksi kaikille, joiden käsiin hänen muistelmansa syystä tai toisesta päätyvät. Kirjan kirjoittamiseen rohkaisivat muutamat kirkolliskokousedustajatoverit ja varmaan myös Kansan Raamattuseura, jonka hallitukseen kirjoittaja kuuluu. Edustajatoveri Anna-Mari Kaskinen on kirjoittanut kirjan ystävälliset saatesanat ja Kuopion piispa Jari Jolkkonen suositussanat. Saatteet ja suositukset ovat mielestäni tarpeettomia. Eivätköhän teot riitä todistamaan ainutlaatuisesta elämänhistoriasta?

Minään tyypillisenä kääntymiskertomuksena tätä tarinaa ei voi pitää. Matti Ketonen ei ollut missään elämänsä vaiheessa uskosta vieraantunut eikä lavealle tielle hairahtanut elämänhallintansa menettänyt laitapuolen kulkija. Ei hän oli tavallinen, tasapainoinen nuori, hyvän kodin kasvatti, joka rippikoulussa koki jonkinlaisen hengellisen herätyksen. Nuoruudessa hänellä oli jopa orastava pappiskutsumus.  Lääkärin tehtävä kuitenkin houkutti kutsumuskamppailussa eniten. Nuorena poika Ketonen oli kova luontofani, joka oli aivan erityisen innostunut lintujen tarkkailuun. Ystävänsä kanssa hän teki linturetkiä erityisesti Tiirismaalla, kun hän oli oppikouluikäisenä muuttanut Lahteen. Innostuneet lintubongaajat tekivät havaintojaan Hollolan lintujärvellä. Havainnot kirjattiin tieteellisen aidosti vihkoon, jossa oli määritelty tapahtuma-aika ja – paikka, laji latinankieliseltä nimeltään, säätila, linnun lentoetäisyys tarkkailijasta käsin ja lentokorkeus.  Yhdeltä kertaa havaittujen lajien lukumäärä ylitti hyvin viidenkymmenen.

Toinen – sekin luontoon liittyvä – harrastus oli retkeily.  Ketonen teki retkiä polkupyörällä ja veneellä seuranaan serkkupoika tai toinen ystävä. Polkupyöräretki Pirkkalasta Rovaniemelle oli tuoreelle ylioppilaalle oikea selviytymiskoe. Retkeen sisältyi Kuusamon Karhunkierros patikoiden. Souturetkiä oli useita. Onkohan kukaan muu perehtynyt Suomen vesistöihin näin perusteellisesti ja hitaasti liikkuen? Skootterivaellus Lappiin ei enää ollut niin apostolinaikaista kyytiä kuin edellä mainitut, mutta pienellä matkabudjetilla toteutettuja kuitenkin. Matkakertomukset ovat kirjoittajansa tärkeitä muistoja, jotka on syytä antaa ainakin omille jälkipolville tiedoksi. Koko kansalle jaettuna ne tuntuvat ehkä hieman liian perhekohtaisilta ja henkilökohtaisilta muistoilta. Tähän sarjaan kuuluu myös tyttären häissä pidetty puhe ja läheisten syntymäpäivät ja elämänkaaritapahtumat.

Toisessa osassa kirjoittaja selvittää kristillisen uskonsa keskeisiä kohtia. Teksti on varustettu tikku-ukoilla kirjatuin piirustuksin. Teksti sisältää kristillistä opetusta, hartauspuheita kuin myös saarnoja. Puheet ovat ihan kirkon opetuksen mukaisia, ehkä hieman liiankin asiapitoista tarinaa ja hyppelyä raamatunkohdasta toiseen. Yhteen puheeseen kannattaisi sisällyttää vain yksi asia, mutta sitä voisi toki syvennellä enemmänkin. Erityisesti Paavalin kirje Galatalaisille on tehnyt kirjoittajaan suureen vaikutuksen. Antikvaarin pitäjä oli pitänyt pojan ostosta liian vahvana ”ruokana” nuorelle miehelle, jonka päättäväisyys kuitenkin voitti kauppiaan toppuuttelun. Meidän kulttuuriympäristössämme Galatalaiskirje saanee hieman toisenlaisen tulkinnan kuin mitä se merkitsi aikoinaan Galatalaiskirjeen lukijoille, mutta niinhän Raamattua pitääkin tulkita aina uudessa kulttuurikontekstissa.

Kirjoittaja kertoo kesämökin, Karhunpesän, hankinnastaan Höytiäisen rannalle. Siinäkin on vahvaa luontorakkautta ja halua selviytyä luonnon ehdoilla. Kesämökin rakentaminen haastaa lääkärin tavallisuudesta poikkeaviin hommiin, joihin tarvitaan välillä myös ammattimiesten apua. Kirjoittajalla on taiteilijatuttavuuksia, mikä osoittaa hänen kiinnostustaan mm. kuva- ja veistotaiteeseen. Kuvanveistäjä Kauko Kortelainen teki ilomantsilaisesta pylväsalan yrittäjästä ja seurakuntamiehestä, Iivari Monosesta pronssiin valetun kasvokuvan Ketosen kesämökin pihaan. Ensimmäistä kertaa kuulen sittemmin juukalaistuneesta kuvanveistäjästä. Kuvataiteilija Kuutti Lavosesta minulla sen sijaan sattuu oleman tietoa jo ennestään. Hän tuli kuuluisaksi tuhopoltossa tuhoutuneen ja uudelleen rakennetun Tyrvään Pyhän Olavin kirkon maalauksistaan. Joitakin Kuutti Lavosen maalauksia on tässä kirjassakin mukaan lukien kansikuva.

Kirjan kolmas osa kertoo Ketosen työstä omalla alallaan lääkärinä.  Erityisesti sydänsairaudet ovat hänen alaansa, mihin viittaa myös kirjan alaotsikko Sydämen asialla. Kirjoittaja toivoo, ettei ruumiinterveyden ohessa unohdettaisi ihmisen hengellisiä tarpeita. Hänen sydämellään sykkii siis ”sydämen asia” sanan hengellisessä merkityksessä. Lääkärin toimenkuvaan ei kuitenkaan kuulu ihmisen hengellinen hoito. Hengellisiä asioita voi pitää esillä vain potilaan sitä pyytäessä. Mutta tuskinpa moni potilas osaa sellaista apua lääkäriltä pyytää.

Kirjoittaja omistaa yhden luvun toimintaan kirkollisissa luottamustehtävissä. Niitä oli kirkolliskokous valiokuntatyöskentelyineen, Kuopion hiippakuntavaltuusto ja Joensuun kirkkovaltuusto. Tehtävät ovat olleet kirjoittajalle merkittävä näköala ylimpään kirkolliseen päätöksentekoprosessiin. Tykkään siitä, ettei Ketonen lyö kaikkia kantojaan lukkoon etukäteen, vaan on avoin myös pohtimaan asioita, joista kokousedustajat ovat jyrkästi vastakkaista mieltä. Kirkossamme on liikaa polarisoitumista. On hyvä, että joku maallikko uskaltaa käyttää aikaa harkintaan ja kuuntelee mielipiteitä. Ehkä hän etsii sovintoa osapuolten välille.

Kuten edellä käy ilmi, teos on kirjava kooste erilaisista osioista, puheista ja pohdinnoista. Siihen on koottu koko kirjoittajan elämäntyö. Se mahtuu hyvin yhdelle muistitikulle. Monet muistot ovat tärkeimpiä muistelijan jälkipolville.

Etusivu    Kirja-arvioinnit