Kutsumukseksi orpokoti

Sisko Latvus: Viipurista Parikanniemeen. Päivä 2020. 267 s.

Sisko Latvus kertoo isänsä äidistä, Aura Latvuksesta, ja tämän veljestä, Väinö Hoikasta. Kaunokirjallinen teos sisältänee paljon fiktiivistäkin ainesta, mutta tapahtumat ovat tosia.

Viipurilaisen kellosepän poika kärsii nuoruudesta alkaen kivuliaasta sairaudesta, johon hän etsii apua - ei vain kotimaastaan - vaan maineikkaista ulkomaisista sanatorioista. Samalla mies etsii onnellista ja huoletonta elämää. Mies alkaa vaipua epätoivoon. Hänen sairauteensa ei löydy parannuskeinoa. Tätäkö elämä on: riutua kohti kuolemaa nuoruudesta alkaen? Tuttavapiiriin kuuluva helsinkiläinen orpokodin pitäjä Aini Warski on tutustunut uukuniemeläiseen horrossaarnaajaan, Helena Konttiseen, joka ei vain julista sanaa, vaan myös ennustaa maailman tulevaisuutta ja ihmisten kohtaloita. Aini suosittelee Väinölle käyntiä horrossaarnaajan pakeilla. Sivistyneelle kansakoulunopettajalle turvautuminen naissaarnaajaan kuulostaa vastenmieliseltä. Ei hän halua turvautua uskonnolliseen puoskariin ja selvännäkijään. Sairauden kurimuksessa ystävän suostuttelu vie kuitenkin miehen oppimattoman maalaisemännän tupaan. Emäntä hoitaa arkisia askareitaan, mutta tapansa mukaan sitten vaipuu horrokseen ja profetoi kansankynttilästä ja hänen perheestään sanoja, joista hän ei ole voinut saada tietoa edes ystävältään Ainilta. Profeetta antaa miehelle kansanomaisia, mutta yksityiskohtaisen tarkkoja terveydenhoito-ohjeita. Vaikkei hän heti parannukaan, horrossaarnaajan kohtaaminen saa aikaan hänen elämässään täydellisen muutoksen.

Ateneumissa kuvataiteilijan oppia saanut sisko Aurakin on paljon maailmaa nähnyt, mutta onnettomaan avioliittoon ajautunut nuori nainen, joka synnyttää kaksi lasta, mutta jää miehelleen vieraaksi. Mies harjoittaa afäärejään ympäri Suomea. Häntä ei kotona paljon näe. Pariskunta alkaa alusta lähtien erkaantua toisistaan. Tilannetta ei helpota se, että Auralla on naimaton (hovioikeuden)asessoriystävä, jonka kanssa kehkeytyy rakkaussuhde, vaikka mies on ystäväänsä parikymmentä vuotta vanhempi. Aviopari ottaa viimein eron, ei kuitenkaan sen tähden, että vaimolla on rakastaja, vaan koska heidän keskinäinen kiintymyksensä on sammunut. Nyt Aura oli vapaa uuteen suhteeseen, mutta käy niin onnettomasti, että asessoriystävä kuolee. Veli yrittää suostutella Auraa Helena Konttisen tapaamiseen. Jospa profeetta viitoittaisi siskolle onnellista tietä tulevaisuuteen. Aura käykin Helenan horrostilaisuudessa, mutta hän ei saa neuvoja elämänsä järjestämiseen eikä elämä muuksi muutu tuossa käänteessä. Vasta totuttautuessaan Viipurissa yksinäisen ihmisen lohduttomaan elämään hänelle syntyy omassa päässään näky siitä, mitä hänen on tehtävä. Hänen on lopetettava itsesäälissä piehtaroiminen ja ruvettava tekemään työtä toisten elämän ja onnen hyväksi. Nämä toiset ovat orpolapsia, jotka ovat muuttaneet olosuhteiden pakosta Helsingistä ja Nurmijärveltä Uukuniemen Parikanniemeen, paikkaan, jossa aiemmin sijaitsi Helena Konttisen vaatimaton koti. Siihen asettui Väinö Hoikka perheineen ja uusi orpokoti rakennettiin samalle tontille. Kun orpokodin pitkäaikainen johtaja vetäytyi pois, tarvittiin uusi äitihahmo, joka pitäisi lapsista huolta. Väinölle ei olisi tullut mieleenkään kysyä sisartaan tähän tehtävään ja tuskinpa hän olisi halunnut sisartaan siihen taivutella. Päätös syntyi siskon omassa mielessä veljelle suurena yllätyksenä.

Tästä aiheesta on kirjoitettu paljon. Kirjan lopussa on kirjallisuuslähdeluettelo, jossa mainitaan useita teoksia. Niistä näyttää puuttuvan Erkki Lemisen kirja Orpojen äiti. Kun tässä kaunokirjallisessa teoksessa ei ole tarkoituskaan harjoittaa tutkimusta, niin on ymmärrettävää, ettei pitkää lähdeluetteloa tarvita. Kaunokirjallinen tyylilaji tuo kertomuksen henkilöt paljon lähemmäksi lukijaa kuin mikään objektiivista tarkkuutta vaativa tutkimus. Kirja on ajankuva 1910-luvun Viipurista, jossa isänikin näki päivänvalon juuri mainittuna ajankohtana. Toinen ajankuva johtaa kirjan otsikonkin mukaan Uukuniemelle, jossa Helena Konttisen nk. vaihetuspäivien pohjalta syntyi paikkakunnan nimeä kantava oma uskonnollinen herätysliikkeensä. Siellä sai sijansa myös orpokoti, joka sittemmin, alueluovutusten jälkeen, on toiminut Ristiinan Vitsiälässä.

Etusivu    Kirja-arvioinnit