Merkitystaloudellista ajattelua ja toimintaa

Unna Lehtipuu: Timanttipesula. Sijoita elämäsi fiksusti. Talentum Pro. Helsinki 2016. 282 s.

 

Luulin tämän teoksen olevan jonkinlainen sijoitusopas. Lopputuloksena havaitsin, että tämä on sijoitusopas sanan tavanomaisesta poikkeavassa merkityksessä. Nyt ei sijoiteta vain rahaa, vaan myös aikaa ja kykyä, alaotsikon mukaan jopa itse elämä. Tässä on siis samanlaisia elementtejä kuin kristillisessä seurakuntavastuun opetuksessa, joka on kristillistä opetusta seurakunnallisesta vapaaehtoistyöstä. Unna Lehtipuu puhuu toki samoista asioista, mutta yleisenä vapaaehtoistyönä ja elämän tarkoituksen etsimisenä. Kirjan kohteena on ensi sijassa työelämässä oleva väestö, jonka on etsittävä itselleen mielekästä työtä ja tasapainoista, onnellista elämää.

Rahan ei pidä olla elämän tärkein arvo. Ihmisen onni ei kasva ansioiden suhteessa. Onneen tarvitaan kuitenkin kohtuullinen toimeentulo.  Rahaa ei pidä kerätä vain itselleen, vaan sitä on jaettava yhteiseksi hyväksi. Hyvän elämän sisältönä on moraalinen eetos, jonka opetuksia voi lukea uskontojen pyhistä kirjoista. Minut yllätti se, kuinka paljon kirjoittaja kuvailee ihmisten tapaa shoppailla ja kuluttaa yli varojensa. Ehkä sellainen tapa on siis yleinen. Koen sen olevan itselleni vieras. Edustankin kai sitä sukupolvea, joka on tottunut säästämään ja jolle kulutusluotto on täysin outo käsite. Joku voi sanoa, ettei köyhällä ole muuta mahdollisuutta kuin elää velaksi. Juuri köyhän ei kuitenkaan kannattaisi tehdä niin, sillä sellainen elämä vasta tulee kalliiksi.

Ajankäytön suunnittelulla on tarkoitus pohtia, haluaako jatkaa nykyisessä työssä vai etsiä uutta ja mielekästä tehtävää. Onko tarpeen maksimoida ansioita, jos se tarkoittaa liikaa työntekoa sen sijaan että voisi käyttää aikaansa myös harrastuksiin ja sosiaalisen kanssakäymiseen? Kirjoittaja suosittelee paastoa hyväksi tavaksi pohtia sitä, mikä elämässä on tarpeellista. Kysymys ei ole vain ruokapaastosta, vaan elämäntavan muutoksesta. On karsittava elämästä tarpeettomia ja vahingollisia tottumuksia. Elämässä tarvitaan rauhoittumista ja hiljentymistä kuin myös leikkiä, elämyksiä. Univaje korjaantuu vain nukkumalla. Nuku, syö ja liiku.

Kolmas merkittävä sijoituskohde on ihmisen kyvyt, ”talentti”. On etsittävä elämälleen merkittävää tekemistä. Se on massa itsessä olevan timantin etsimistä ja sen hiomista. Rahapääoman, inhimillisen pääoman ja sosiaalisen pääoman lisäksi tarvitaan psykologista pääomaa, mikä tarkoittaa oman ajattelukyvyn kehittämistä, fyysisestä kunnosta huolehtimista ja jatkuvaa oppimista. Etsi ihmisiä, joilta saat rakentavaa palautetta ja kannustusta. Ihmiset voidaan jakaa ottajiin ja antajiin tai näiden kahden yhdistelmiin. Parasta olisi kehittää itsessään anteliaisuutta. Siitä koituu hyvää niille joita autetaan, mutta myös antaja itse saa jakaessaan. Ottajalle käy huonosti. Mitä enemmän elää itselleen, sitä tyytymättömämmäksi itsensä kokee.

Tekstin lomaan on koottu asiaan liittyviä kirjoituksia, joissa ihmiset kirjoittavat omasta elämästään, missä kohti on tehty virheitä, missä asioissa taas koettu onnistumisia. Unna Lehtipuu on työskennellyt pitkään kehitysyhteistyöjärjestö World Visionin viestintäjohtajana. Tässä ominaisuudessa hän kiertänyt ympäri maailmaa ja nähnyt ihmisten hätää ja köyhyyttä kaikissa muodoissaan. Ilmeisesti hänen näkemänsä tosiasiat ovat synnyttäneet tarpeen kirjoittaa kirja, johon sisällytetty maailmanlaajuisen järjestön auttamisfilosofia. Jokaisen kirjan luvun jälkeen on asiantuntijan (perheterapeutin, varallisuusvalmentajan, lehtitoimittajan, tietojohtamisen professorin, kulttuurintutkijan, yritysvalmentajan ja kirkkososiologin) haastattelu, jossa käsitelty aihe on koottu painavaksi tiivistelmäpuheenvuoroksi. Sitten seuraa” linkous”, joka sisältää tehtäviä lukijalle. Hänen on tartuttava kynään ja tehtävä oman elämänsä suunnitelma, kuinka opitut asiat voidaan ottaa käyttöön, tehdä sanoista tekoja. Kirjassa on pääsääntöisesti esillä naisnäkökulma, mikä ei tarkoita negatiivista arviota kirjoittajasta eikä haastatelluista, jotka ovat etupäässä naisia, vaan mieslukijalle yllättäviä näkökulmia, joita ei koe ihan omakseen. Kirjan opit ovat peräisin amerikkalaisesta kulttuuri-ilmastosta, mihin viittaavat käytetyn kirjallisuuden nimet ja tekstissä esiintyvät finengelskasta peräisin olevat uudissanat, kuten multitaskaaja (= moniajaja). Kuinkahan moni kirjan lukija jaksaa tehdä huolellisesti kotiläksyt eli annetut tehtävät, joita pitää vielä seurata pidemmällä aikavälillä? Vai käykö niin kuin minulle, että tyydyin miettimään toimintatapojani vain päässäni? Miettimisestä ja pohtimisesta on vielä pitkähkö matka elämäntapojen muuttamiseen ja arvojen tarkistamiseen.

Etusivu    Kirja-arvioinnit