Ahkera uskovainen taloudenhoitaja

Aini Linjakumpu: Vanhoillislestadiolaisuuden taloudelliset verkostot. Vastapaino 2018. 295 s.

Aini Linjakumpu on tullut tunnetuksi lestadiolaisuuden tutkijana. Suomen suurimpana herätysliikkeenä lestadiolaisuus antaakin paljon aihetta tutkimiseen. Aiemmissa tutkimuksissa on tullut esille hengellinen väkivalta, joka antaa lestadiolaisuudesta hyvin epämiellyttävän ja luotaantyöntävän kuvan. Nyt tutkimusaihe tuottaa paljon miellyttävämmän kuvan ahkerista ihmisistä, jotka toimivat yrittäjinä ja edistävät yhteiskunnan hyvinvointia sekä tarjoavat työtä suurelle joukolle ihmisiä. Tutkijan tarkoitus ei ole edistää herätysliikkeen mainetta yhtä vähän kuin mustata sitä. Tarkoitus on vain kuvata herätysliikkeen vaikutusta yrityselämässä ja kuvata liikkeen taloudellista verkostoitumista niin kuin kirjan nimestäkin käy selville. Tarkoitus on myös tuoda esille uskonnon vaikutusta yrityselämässä.

Ehkäpä en tähän kirjaan olisi tarttunut, ellen lähinnä muun järkevän lukemisen puutteesta. Täytyy ihailla tutkijan tarkkaa ja sinnikästä otetta aiheestaan. Hän on käynyt läpi mittavan määrän taustatietoa aiheeseensa noin kolmen sadan lähdekirjan, laajan media-aineiston ja lukuisten haastattelujen avulla. Aihe ei kuitenkaan ole helppo, sillä lestadiolaisuuden vaikutus ilmenee niin monilla eri tavoilla. Ei ole olemassa luetteloita lestadiolaisista yrityksistä eikä sellaisia edes voisi tehdä. Yleiskuvan pystyy kuitenkin muodostamaan, vaikkei monia yksittäistapauksia voi yleistää. Lestadiolaisuuden taustalla on protestanttista työn etiikkaa, jossa työtä arvostetaan. Sitä pidetään suoranaisesti Jumalan antamana tehtävänä. Ei kuitenkaan voi sanoa, että lestadiolainen työn etiikka olisi nimenomaan Max Weberin luonnehtimaa uskonnollisesti motivoitunutta kapitalismia, joka ilmenee pelastusvarmuuden merkkien hakuna. Eikä Weberin teoriaa voi tietenkään soveltaa luterilaisuuteen muutenkaan. Sen sijaa sitä voi soveltaa kalvinismiin, joka julisti kaksinkertaisti predestinaatiota ja jolle pelastusvarmuus oli tärkeä hengellinen käsite. Lestadiolaisilla pelastus liittyy seurakuntaoppiin, joka puolestaan poikkeaa luterilaisuudesta. Se ei kuitenkaan liity työn etiikkaan. Menestysteologian piirteitä voi kuitenkin havaita lestadiolaisessa talouspolitiikassa.


Tutkija vertailee Pohjois-Amerikassa esiintyviä uskonnollisia yhteisöjä, amisseja ja Bruderhofia lestadiolaisuuteen ja toteaa, että näissä lestadiolaisuutta muistuttavissa eksklusiivisissa yhteisöissä on havaittavissa paljon vähemmän pyrkimystä yritysten koon laajentamiseen kuin lestadiolaisuudessa ja vähemmän verkostoitumista herätysliikkeen ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Lestadiolaisuus on siis työelämässä, luterilaista uskoa heijastavan maallisen regimentin alueella vapaa toimimaan talouselämän ehdoilla; siihen ei pidä eikä tarvitse soveltaa hengellisen regimentin sääntöjä. Lestadiolaiset rekrytoivat työhönsä ihmisiä enimmäkseen julkisella työnhaulla, jolloin pätevyys ratkaisee eikä uskonveljeys. Jälkimmäisestä voi olla myös haittaa, sillä uskonveljiä on helpompi alistaa tinkimään palkoista työnantajan tukalaan tilanteeseen vedoten. Uskonyhteys palvelee ennen kaikkea verkostoitumista, mikä on yrityselämässä merkittävä tekijä. Verkostoitumisella hankitaan synergiaa. Voidaan rekrytoida työvoimaa nopeasti ja joustavasti, yhdistetään yritysten tietotaitoa, luodaan alihankintaketjuja ja levitetään omien yritysten mainetta. Joskus työskentely samalla alalla voi herättää haitallista kilpailua samaa uskonaatetta edustavien kesken. Koetellaan yhteisen uskon rakkauden rajoja.

Lestadiolainen yritystoiminnan kasvu alkoi toisen maailmansodan jälkeen. Yrittäminen koski talonrakentamista ja –korjausta, sahateollisuutta, liike-elämää sekä mainos- ja konsulttitoimintaa. Lestadiolaisuudelle vieraita toimialoja ovat viihdeteollisuus, alkoholin myynti, urheilu, vapaa-aika, matkailu, taide ja kulttuuri. Ne ovat aloja, jotka voivat olla lestadiolaisen etiikan kanssa ristiriidassa. Talouselämän ja hengellisen elämän törmäyskohta lienee rehellisyys. Lestadiolaisuudessa synnin houkutukset kohdataan perhe-elämässä ja seksuaalisuudessa. Näiden elämänalueiden hairahduksia käsitellään hoitokokouksissa. Talouselämän hairahdukset ovat hengellisen elämän kannalta vähemmän tärkeitä, koska ne eivät ole elämänalueita, joissa uskon mittaa arvioidaan.

Vanhoillislestadiolaisia on Suomessa noin satatuhatta. Lukumäärä ei ole enää kasvamaan päin, vaikka lasten lukumäärä on suuri. Mutta entistä suurempi on myös niiden lestadiolaisten joukko, jotka ottavat etäisyyttä hengellisiin juuriinsa eivätkä enää noudata liikkeensä asettamia hengellisen elämän ohjeita. Bisneksen puolella he saattavat vielä kohdata uskonveljiään ja toimia yhteisissä yrityksissä, mutta ’Jumalan terveellä’ heitä ei enää tervehditä.

Sattuipa, että tätä kirja-arviointia väsätessäni oli sunnuntai ja saarnatekstinä Luuk. 16:19, joka kertoo nokkelasta, mutta vilpillisestä taloudenhoitajasta. Evankelista kommentoi Jeesuksen kertomusta: Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset.” Sitten Luukas jatkaa vielä arvoituksellisesti: ”Minä sanonkin teille: Hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teitä iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole. Lestadiolaiset ovat ’valon lapsia’, jotka eivät osoittaudu tyhmiksi taloudenhoitajiksi. He toimivat viisaasti talouden lakien mukaan. Nokkeluus saattaa joskus johtaa jopa hyvän liikemiestavan rajoja koetteleviin temppuihin. Mutta vilppiin ei ole varaa. Suomalaisessa yhteiskunnassa yritys voi kaatua pieneenkin huijaukseen. Sitä paitsi uskovaisten toimia voidaan katsoa vielä muita ankarammalla moraalimittarilla. Lestadiolaista taloudenhoitajaa voi siis luonnehtia ahkeraksi, mutta ei vilpilliseksi. Uskon vakaumus varjelee vilpillisiltä konsteilta.

Etusivu    Kirja-arvioinnit