Juoksu pyhityksestä armon varaan

Danielle Miettinen: Juokse, Jaakko, juokse! Karas-Sana 2020. 222 s.

 Karas-Sana on julkaissut kirjan miehestä, Jaakko Pirttiahosta, joka on tullut uskoon, mutta joutuu kamppailemaan siveellisten kiusausten ja kutsumuksensa kanssa.

Jaakko syntyi Hyvinkäällä poliisikonstaapelin perheeseen, joka asettui asumaan Hankasalmelle. Isä oli lahjakas ja arvostettu koripalloilija, jonka heikkoudeksi koitui alkoholi. Kotona isä oli arvaamaton ja väkivaltainen, kylällä taas mukavaksi seuramieheksi koettu virassaan arvostettu poliisi. Lapsen saama isän malli oli siis sellainen, ettei isään voinut luottaa. Poika yritti ansaita isän rakkautta yrittämällä miellyttää tätä. Yritys ei tuottanut tulosta.

Hengellisiä vaikutteita Jaakko sai äidin puolelta. Mummo oli Vapaakirkon jäsen. Yhdessä tyttärensä kanssa hän sai Jaakon mukaan Billy Grahamin evankelioimiskokoukseen Helsinkiin vuonna 1987. Siellä Jaakko astui viheriölle, kun niitä jotka halusivat antaa elämänsä Jeesukselle kutsuttiin sinne. Mummo hommasi Jaakon myös Vapaakirkon lastenleirille. Leirillä tapahtui ihmeellinen parantumiskokemus, joka lisäsi lapsen uskoa Jeesuksen elävään vaikutukseen. Ollessaan 16-vuotiaana töissä huoltamolla siellä oli myös Jaakkoa vanhempi uskova koulutoveri, joka kutsui hänet Jyväskylän vapaaseurakunnan nuortenpäivään. Puhujaan sanat kolahtivat nuoreen mieheen, joka koki tulleensa uskoon. Hän kertoi kokemuksestaan äidilleen, joka ilahtui asiasta kovin. Isä sen sijaan ei tykännyt ”vouhotuksista”, jollaiseksi hän koki uskoon tulemisen. Kristityn mitaksi riitti tavallinen luterilaisuus niin kuin hän asian ymmärsi. Isä ilmoitti häpeävänsä poikaansa.

Uskonelämän lisäksi nuoren miehen mielen täyttivät seksuaaliset halut. Varsinkin vapaiden suuntien piirissä oli tiukka seksuaalinormisto, jossa esiaviollinen seksi oli ehdottomasti sopimatonta. Seurakunnallinen opetus poikkesi jyrkästi yleisenä tapana pidetyn normistosta, jossa kaikki on vapaata, kunhan ei käytetä väkivaltaa. Jaakko ihastui entisten ihastustensa lisäksi koulutoveriinsa Susannaan, joka oli Hankasalmen helluntaiseurakunnan jäsen. Nuori mies oli kahden ihastuksen valintakoukussa samaan aikaan, kun hän päätti muuttaa pois kotoa Äänekoskelle lukioon, missä hän voisi jatkaa koripalloharrastustaan. Tässä taisi olla mukana isän miellyttämisen halua. Suhde isään ei kuitenkaan pojan toimilla korjaantunut. Kun poika tuli käymään kotona, isä kohteli häntä kuin vierasta poikaa. Nuoren miehen uskonelämään alkoi tulla suorittamisen makua. Varsinkin seksuaaliset halut aiheuttivat suurta painetta. Mentyään tyttöystävänsä Susannan kanssa evankelioimisaktiomatkalle Pariisiin hän palasi kihlautuneena kotimaahan. Sen jälkeen seurasi varusmiespalvelu, jonka isä uskoi pojalleen oleva tarpeellinen miesten koulu.

Elämän tarinassa aukesi uusi sivu, kun kihlapari solmi avioliiton Elämänvaiheita seurataan melkein sopimattoman tarkasti, kun mies kertoo omasta seksuaalielämästään. Nuori pari asettui Hankasalmelle, jossa Jaakko pestattiin helluntaiseurakunnan palvelukseen pastorin apulaiseksi työmarkkinatuella. Höyrypäinen intoutuminen hengelliseen työhön vieraannutti avioparia toisistaan. Tämä ilmiö ei taida rajoittua vain helluntailaisten tai vapaaseurakunnan piiriin. Työharjoitteluhelluntaiseurakunnassa ei tietenkään johtanut pysyvään työsuhteeseen. Varsinainen ammatti oli vielä hankkimatta. Äiti ehdotteli pojalleen isän ammattia, pojan mielessä väikkyivät psykologin tai lääkärin urat. Niinhän se kuitenkin kääntyi, että poika lähetti hakupaperit poliisikouluun ja monien valintakokeiden jälkeen tuli valituksi kouluun, johon vain yksi hakija kymmenestä onnistuu pääsemään. Olisi luullut, että tämä olisi poliisi-isällekin ollut uutinen, joka olisi lähentänyt isän ja pojan suhdetta. Isän asenne oli kuitenkin niin nuiva, että pojan tunne hylätyksi tulemisesta vahvistui. Helluntaiseurakunnan piirissä menosta menosta poliisikouluun ei pidetty. Pelättiin koulun hengellisesti kovan ilmapiirin vieroittavan miehen uskosta. Pelko ei kyllä ollut ihan aiheetonta, sillä niinhän siinä oli käymässä, että mies joutui kiusauksiin ja koetuksiin. Kurssin priimuksena valmistunut poliisi oli ensimmäisessä virassaan Äänekoskella, mutta sai sieltä kutsun Mikkeliin, jossa hän oli ollut työharjoittelussa. Susanna sai samaan aikaan sosiaalityöntekijän viran Kangasniemeltä.

Poliisin työtä esittävä kuvaus on vauhdikas ja mielenkiintoinen. Ilmankos televisiossakin on niin paljon poliisisarjoja. Työ osoittautuu myös rankaksi ja kuluttavaksi. Sisäinen kutsu hengelliseen työhön, halu raamatunopettajaksi ja sielunhoitajaksi, herää uudelleen. Kangasniemen helluntaiseurakunnan pastori toivoi Jaakosta työlleen jatkajaa. Tämä innostus kyllä lopahti, kun poliisi alkoi seurustella toisen miehen vaimon kanssa. Seurakunnassa pidettiin silmällä jäsenten hengellistä ja siveellistä kilvoitusta. Tarkoitus oli tietysti hyvä, mutta nuoreen miehen se vieroitti seurakunnan yhteydestä. Hän liittyi luterilaiseen seurakuntaan, jossa sosiaalinen kontrolli on vähäistä, jollei ihan olematonta. Kolmannen polven helluntailaisvaimo ei oikein innostunut miehensä käänteestä, vielä vähemmän tietysti siihen, mikä tämän käänteen aiheutti: suhde naapurin rouvaan.  Perheenlisäystä kyllä tuli sitten molempiin perheisiin – ja ihan kunniallisesti.

Elämä alkoi olla uomassaan, kun tapahtui koko elämän mullistava onnettomuus. Jaakko oli Veeraksi nimetyn myrskyn aikaan appivanhempiensa mökillä rakennustalkoissa.  Talosta ulos poikkeaminen oli kohtalokas askel: puu kaatui miehen päälle, seurauksena halvaantuminen. Alkoi henkiinjäämistaistelu ja sitä seuraava kuntoutus. Perheeseen oli syntynyt kaksi poikaa, joiden hoito jäi työssä käyvän äidin tehtäväksi. Hän sai onneksi apua isovanhemmilta. Jaakko kuntoutui niin paljon, että alkoi haaveilla paluusta poliisin työhön. Hän kokeilikin sitä, mutta kuntoutuminen otti takapakkia ja tarvittiin taas sairaalahoitoa. Miehen mieli oli maassa. Vanhat naissuhteetkin kummittelivat mielessä. Halua oli, mutta kykyä puuttui.

Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että avioliitto karahti kivelle. Vaikea sanoa olivatko syynä miehen entiset naissuhteet vai suhteen väljähtyminen tai joku muu tekijä. Miehen kutsumus hengelliseen työhön ei laannu. Avioliiton kariutumisen ja siveellisten hairahdusten seurauksena hengellinen julistus alkaa saada varmaan entistä nöyrempiä sävyjä. Suomen Raamattuopisto hyväksy Jaakon julistustyöntekijäkseen. Tämäkin työsuhde lakkaa, kun mies solmii uuden avioliiton. Sitten Kansan Raamattuseura kutsuu Jaakon evankelistakurssilleen. Työsuhde vaatii vielä harkintaa, mutta ilmeisesti päätetään, että vauhdikasta elämää eläneellä, ”sakkorinkinsä kiertäneellä” miehellä on paljon sanottavaa, ja se tulee nöyrästä sydämestä. Hengellisen elämän ydin ei ole jatkuvassa pyhittymisessä, aina vain paremmaksi tulemisessa, vaan jatkuvasti armahdetuksi tulemisessa.  Vapaan seurakunnan pyhityskilvoitus vaihtuu luterilaiseen armon kerjäläisenä elämiseen.

Etusivu    Kirja-arvioinnit