Harhausko kaivaa kuoppaa kaikelle uskonelämälle

Terho Miettinen & Raija Pelli: Harhaanjohtajat. Vahvassa uskossa. Docendo 2017. 247 s.

Viime vuosina on ilmestynyt runsaasti hengellistä väkivaltaa kuvaavia kirjoja. Näitä ovat myös tässä teoksessa siteeratut Aila Ruohon, Aini Linjakummun ja Janne Villa teokset. Edellä mainitut keskittyvät paljon vanhoillislestadiolaisuuteen, joka on kirkon sisäinen herätysliike. Myös Jehovan todistajista on kirjoitettu paljon.

Nyt esiteltävä teos keskittyy aika paljon helluntailaisuuteen. Siihen antaa hyvät eväät toisen kirjoittajan, Miettisen, omat kokemukset. Hän erosi helluntailaisuudesta, kun alkoi kokea uskonnon tuhoavan vaikutuksen itsessään. Pelkkien omien kokemusten pohjalta ei irtiotto olisi ehkä ollut niin helppoa, mutta kun kirjoittaja ammensi tietoa runsaan kahdeksankymmenen henkilön kertomuksista ja viranomaislähteistä sekä varsinkin Huitsinnevada.info-vertaistukifoorumista, oma vakaumus alkoi vahvistua. Joku voi pahastua siitä, että luopio likaa omaa pesäänsä. Sisäänpäin kääntyneillä yhteisöillä on taipumus tehdä luopiosta uhri ja syyllinen. Uskonnon väärinkäytöstä syyllisten on kyllä mentävä itseensä. Se on ainoa ja mahdollinen johtopäätös. Uskonnollisen yhteisön on korjattava omat tuhoavat toimintatapansa ja suostuttava läpinäkyvyyteen. Niiden toiminnasta, menettelytavoista ja opeista on tehtävä selvä kuva. Tosin ahdasmielisellä uskonnollisella yhteisöllä ei ole tulevaisuutta. Useimmat tällaiset yhteisöt kaatuvat johtajansa lankeemukseen tai viimeistään hänen kuolemaansa, ellei liikkeessä astu tilalle toinen harhajohtaja. Menneitä uskonliikkeitä edustavat tässä teoksessa Kartanolaisuus, Åkerblomilaisuus ja Korpelalaisuus. Enemmän tai vähemmän nykyhetkessä eletään, kun kerrotaan Koivuniemen ”konsernista”, Leo Melleristä ja Patmoksesta, Pirkko Jalovaarasta ja Rukousystävistä, Markku Koivistosta ja Nokia Missiosta ja trendikkäästä uuskarismaattisuudesta.  Uskontojen tuki ry on laatinut listan lahkoille tyypillisistä piirteistä, joita ovat tiukka sisäinen kontrolli, johtajan autoritaarisuus, opillinen dogmaattisuus, syyllistäminen, vainoharhaisuus, maailmankielteisyys, sensuuri, ihmissuhteiden rajoittaminen, uusien jäsenien värväys, peiteryhmät, varallisuuden hankinta, seksuaalinen manipulaatio, eroa harkitsevien painostus ja väkivallan hyväksyminen ym. Kaikkia näitä ominaisuuksia esiintyy myös edellä mainituilla yhteisöillä vähän erilaisin muodoin ja painotuksin.

Uskonnonvapaus voidaan näitä ryhmiä ajatellen ymmärtää kahdella tavalla. Ensiksikin myös lahkoilla on oikeus toimia uskonnonvapauden perusteella. He saavat opettaa haluamaansa puuta heinää, vaikkei siinä aina havaita rikollisia piirteitä. Kun on kysymys rikoksesta, uskonnonvapaus tarkoittaa, että tällaisesta järjestöstä pitää voida erota vapaasti. Kun lahko saa rikollisia piirteitä, siitä eroaminen ei kuitenkaan suju helposti. Usein tällainen henkilö on psykoterapeuttisen hoidon tarpeessa.

Miksi ihmeessä ihmiset sitten liittyvät tällaisiin porukoihin? Moni mieleltään tervekin ihminen antautuu lahkon johdettaviksi etsiessään elämälleen ja uskolleen sisältöä ja merkitystä. Aluksi lahkon opetus näyttääkin hyvin normaalilta, mutta tavalliseen kirkolliseen menoon verrattuna paljon viehättävämmältä ja lupaavammalta. Mitä pidempään on lahkon vaikutuksessa, sitä suuremmiksi vaatimukset kasvavat ja eroaminenkin tulee yhä vaikeammaksi.

Kirjan kirjoittajat käyttävät otsikkoa myöten lahkoille altistuneista nimitystä ”uskossa vahvat”. He myöntävät kyllä itsekin, että määrittely on aika huono. Toisin kuin luulisi ja näyttäisi, vahvassa uskossa esiintyvät vaativat nimenomaan uskonelämäänsä näyttöjä, vahvoja kokemuksia ja suuria ihmetekoja. Uskossa olevan pitää menestyä elämässään.

Huomioni kiinnittyi siihen, kuinka hyvin asiaa kuin asiaa voi perustella raamatullisesti. Jopa Jeesuksen opetusta voi tulkita lahkolaisen silmin. Jeesus kehottaa luopumaan isästä ja äidistä uskon tähden ja laskemaan kustannuksen, joita hänen seuraamisensa vaatii. Vainottuna oleminen on oikean kristityn tuntomerkki. Johanneksen evankeliumin mukaan maailma on paha ja vieras voima, josta uskovien pitää eristäytyä. Paavali on sitä mieltä, että uskovien pitää hoitaa riita-asiat keskenään eikä paljastaa yhteisön rikoksia virkavallalle, jottei niitä käsiteltäisi maallisilla käräjillä. Oma lukunsa on tietysti Johanneksen Ilmestys ja siihen liittyen tietysti Danielin kirja, jotka antavat erinomaisen lähtökohdan villeille vainoharhaisille mielikuville. Varsinkin Leo Meller on onnistunut käyttämään tätä aineistoa pelottelun ja koukuttamisen välineenä. Kirjan kirjoittajat eivät lähde analysoimaan sitä, missä määrin Raamattu itsessään antaa aineksia mielikuvituksellisille selityksille.  Se tulee kuitenkin selväksi, että tieteelliseen tutkimukseen suhtaudutaan hyvin epäluuloisesti eikä tämä varauksellisuus liity vain ”maalliseen” tieteeseen.  Teologiaakin karsastetaan. Monet teologiaa tutkineet onnistuvat kuin ihmeen kaupalla seulomaan oppimastaan aineksesta järjen häivän eikä siitä hyvää seuraa. Kirkosta riippumaton teologian opetus on kuitenkin mitä paras rokotus hämmentäviä uskonnollisia harhaoppeja vastaan. Suuriin julkisiin uskonnollisiin yhteisöihin kuuluva kansankirkko edustaa läpinäkyvää ja valvottua uskonnollista yhteisöä, joka kritisoi itse itseänsä. Eikä kaikkien tarvitse olla aina niin samaa mieltä, vaikka Jeesuskin rukoilee, ”että he yhtä olisivat”. Se on tosi hyvä rukous, mutta väärille tulkinnoille altis niin kuin moni muu asia.

Tätä kirjaa tarvitsevat kaikki tahot: kirkon työntekijät, varsinkin papit, uskonnonopettajat ja uskontojen uhrit, harhaopettajat varmaan kaikkein eniten, mutta heille tämä kirja on pirun keksintöä, joten eivät he tähän tartu. Harhaopin ongelma on se, että moni hylkää kaiken uskonelämän, kun joku johtaa harhaan. Vapaista liikkeistä ja suljetuista herätysliikkeistä eroavat hylkäävät sekä kirkon että uskonelämän. Lapsi menee pesuveden mukana. Kirkko on vaikeassa asemassa: kun se suojelee kyseenalaisia menetelmiä harjoittavia herätysliikkeitä peläten kirkon jakautumista, se menettää avarasti ajattelevia jäseniään.

Etusivu    Kirja-arvioinnit