Tilanteesta riippuva naiskäsitys


Sini Mikkola: Rakkaat sisaret, riehaantuneet rouvat. Martti Lutherin naiset. Kirjapaja 2019.315 s.

Martti Lutheria on tutkittu monesta näkökulmasta. Siihen on kyllä syytä, sillä kyseessä on ainakin eurooppalaista maailmanmenoa ajatellen mullistavan käänteen aikaan saanut persoona. Luther ei tiettävästi itse pyrkinyt aiheuttamaan mullistuksia, mutta kun aloitti pienen uudistuksen poikasen, niin sen herättämä vastareaktio pakotti liikkeelle. Ennen kaikkea Luther pyrki uudistamaan katolista kirkkoa sisältäpäin. Reformaatiolle ei ollut kirjoitettu etukäteissuunnitelmaa. Viime kädessä kehitys ei ollut enää kenenkään hallittavissa. Sitä paitsi reformaatio eteni monella rintamalla. Olivat sveitsiläiset reformaattorit, jotka synnyttivät jyrkkiä jakolinjoja. Sitten tulivat anabaptistiset ryhmät ja monet muut toimijat. Lopuksi oli kaaos. Koko Euroopan uskontokenttä muuttui. ”Kenen maa, sen uskonto” tuli vallitsevaksi järjestykseksi Euroopassa Lutherin jälkeen, mutta sekään uskonnonvapausmalli ei ollut pysyvä. Alkoivat vielä ns. uskonsodat. Se onkin jo kokonaan toinen luku.

Nyt ovat käsittelyssä Lutherin naiset. Heistä ei ole paljon kirjoitettu. Suomeksi on ilmestynyt vuonna 1911 Kirsi Stjernan ansiokas tutkimus Reformaation naisia. Kun nimenomaan naisten harjoittama tutkimus on Suomessa lisääntynyt merkittävästi, niin naiset eivät ole vain osa eturivin tutkijoita, vaan muodostavat miesten kanssa tasavahvan tutkijoiden joukon. Sanomattakin on selvää, että naisten harjoittama tutkimus on yhtä tasokasta kuin miesten. Sukupuolten välillä ei liene kilpailua eikä enää keskustella siitä, mihin naisten aivojen kapasiteetti riittää, toisin kuin Lutherin aikana. Naiset ovat usein valinneet tutkimusaiheensa kuitenkin sukupuolittuneesti. Ja onhan se omalla tavallaan kiinnostavaa nähdä, miten naisia on sorrettu ja vähätelty. Lutherkin on aikansa lapsi. Hänen peruskatsantonsa naisten suhteen on, että naiset ovat vähemmällä ymmärryksellä varustettuja kuin miehet ja naiset ovat miehelle alisteisia. Naisten paikka on koti, mutta sielläkin miehillä on ylin päätäntävalta. Miehillä oli oikeus, ei vain hallita, vaan myös kurittaa aviovaimojaan. Miehillä oli ilmeisesti myös jonkinlainen ´luonnollinen’ oikeus harjoittaa syrjähyppyjä; nainen taas leimattiin huoraksi jo pelkästä poikkipuolisesta sanasta tai muusta vähästä syystä, ilman että kyseessä olisi ollut seksuaalinen holtittomuus. Patriarkaalisessa yhteiskunnassa nainen oli ’hellan ja nyrkin välissä’.

Jos Lutherin suhdetta naisiin tarkastelee nykyaikaisen kulttuurisen ajattelun mukaan, joutuu pettymään. Odotukset ovat mahdottomat. Naisten asema on kohonnut koulutuksen myötä. Lutherin aikana kaikkein koulutetuimpia olivat, yllätys-yllätys luostareissa elävät naiset. He olivat vapaita juuri siitä työstä ja työympäristöstä, johon avioliitto naisen sitoi. Luostareissa tehtiin toki työtä, mutta siellä sai myös opiskella. Se ongelma toki vielä jäi, ettei nainen voinut mennä luostarin ulkopuolelle opiskelemaan. Koska Luther piti luostarilaitosta tarpeettomana ja kristillisen uskon vastaisena, hän aiheutti luostarista pakoja. Varmaan miehen lähtö luostarista oli helpompaa kuin naisen. Joka tapauksessa naisten oli suunniteltava pako hyvin ja heille oli etua siitä, että he toimivat kimpassa. Naisella oli yhden ongelman jälkeen edessä toinen ongelma: Mistä saada toimeentulo turvatun luostarielämän jälkeen? Naimaiässä oleville nunnille ainoa mahdollisuus oli avioliitto, mutta kuka oli valmis ja halukas menemään nunnan kanssa naimisiin? Nunnaahan sitoi elinikäinen luostarilupaus, jonka rikkomisesta saattoi joutua kärsimään myös se, joka avustaa toista rikoksessa vaikkapa menemällä tämän kanssa naimisiin. Luther joutui itse vastuuseen suhteessa luostareista karanneisiin nunniin. Hän joutui henkilökohtaisesti solmimaan avioliiton luostarista karanneen nunnan kanssa niin kuin hyvin tiedämme. Sini Mikkolan mukaan asiassa kävi vielä niin hullunkurisesti, ettei Luther päässyt valitsemaan Katharinaa, vaan Katharina valitsi hänet.

Mitä Luther loppujen lopuksi ajatteli naisista, on vaikeasti määriteltävissä. Hän nimittäin sanoi yhden kerran yhtä ja toisen kerran toista. Mikkola ymmärtää Lutherin ambivalenssin yleisen idean ja henkilökohtaisen suhteen välisenä erona ja tilanteesta riippuvana. Yleisesti ottaen naiset olivat heikkoja ja alempiarvoisia kuin miehet, mutta ne naiset, joiden kanssa Luther oli kanssakäymisessä, olivat vahvoja vaikuttajia. Luther oli kanssakäymisessä etupäässä jalosukuisten ja sivistyneiden naisten kanssa. Monet heistä olivat perehtyneet Lutherin reformatorisiin ajatuksiin ja jopa aviopuolisoitaan uhmaten antoivat hänelle tukensa. Lutherille tuki oli hyvin tärkeää. Kun reformaatio kerran oli käynnistynyt, ei ollut mahdollista enää peruuttaa. Valtakunnan kiroukseen julistetun miehen oli syytä ottaa kaikki saamansa tuki vastaan ja verkostoitua silmää tekevien kanssa. Muutamat heistä olivat naisia ja kaiken arvon ansaitsevia kunniallisia sellaisia. Myös naiset tukeutuivat Lutheriin ja kyselivät hänen neuvojaan. Valitettavasti naisten kirjeitä Lutherille ei ole säilynyt. Sen sijaan Lutherin kirjeenvaihto säilytettiin. Jopa Lutherin pöytäpuheita talletettiin, vaikka ne olivat varmaan tarkoitetut vapaamuotoisiksi ja valmistelemattomiksi keskustelupuheenvuoroiksi eikä kiveen hakatuiksi totuuksiksi. Reformaation isänä Luther nostettiin jalustalle ja hänen sanojaan tutkittiin tarkasti. Tämä kehitys on sittemmin jatkunut. Siitä on osoituksena myös tämä tutkimus.

Tärkein vaikuttajanainen Lutherin elämässä oli tietysti hänen vaimonsa, Katharina von Bora. Hän oli aatelista syntyperää, mikä varmaan oli hänenkin kohdallaan syynä luostariin menoon. Monia aatelisnaisia lähetettiin luostariin ja he joutuivat sinne jo lapsina, usein ennen puberteettia. Vaikea siis sanoa, että he olisivat menneet luostariin omasta tahdostaan. Vasta aikuisella voi olla sellainen harkinta ja kutsumustietoisuus, jota luostarielämä ja siihen liittyvä naimattomuuslupaus edellyttää. Katharina laitettiin luostariin viiden kuuden vuoden iässä, luultavasti perheen taloudellisesti tukalasta tilanteesta johtuen. Lapsi uhrattiin aikuisten epäonnen vuoksi. Katharinan elämä on tullut hyvin tunnetuksi, mikä johtuu tietysti hänen avioliitostaan reformaattorin kanssa. Paljon uutta tietoa Katharinasta ei voi enää esittää, mutta ehkä joiltain huhuilta voi vähän katkoa siipiä, kuten esimerkiksi siltä, että naiset karkasivat luostarista sillitynnyreihin piilotettuina.

Muut Lutheriin vaikuttaneet naiset jaetaan kolmeen ryhmään, ensiksi niihin, jotka olivat omaksuneet reformatorisia vaikutteita. He olivat nimeltään Argula von Grumbach, Katharina Shutz-Zell, Florentina von Oberweimar ja Ursula von Munsterberg. Toiseen ryhmään kuuluivat ne naiset, joille Luther jakeli sielunhoidollisia neuvoja. Heitä olivat Elisabeth Agricola, Katharina Jonas, Sibylle Saksilainen ja kaksi Dorotheaa, Jörger ja von Mansfeld. Kirjan otsikossa mainittuihin riehaantuneisiin rouviin kuuluivat nimeltä mainiten Ursula Roth ja Katharina Hornung. Ursulan tapauksessa moitteet eivät mene rouvalle, vaan miehelle, joka oli saamaton lapatossu. Hornungin yhteydessä tulee käsittelyyn myös avioeron mahdollisuus, mikä katolisessa kirkossa ei ollut sallittu, koska avioliitto oli sakramentti. Lutherille avioliitto oli maallinen järjestys. Mainittujen naisten lisäksi oli monenlaisia naisia, myös huonomaineisia. Joitakin naisia epäiltiin noituudesta. Naisten osuutta noitavainojen kohteina on myöhemmin kovasti liioiteltu. Itse asiassa noita-akka tuomioita oli vain kymmenesosa miehiin kohdistuneista tuomioista. Noitavainojen kukoistuskausi oli Lutherin jälkeistä aikaa.

Sini Mikkola ei vain kerro henkilöistä, mikä on sinänsä ihan kiinnostavaa. Hän selvittää hyvin tarkkaan Lutherin raamatuntulkintaa, joka koskee miehen ja naisen suhdetta, naisen luontoa, avioliittoa ja seksuaalisuutta. Lisäksi tulee kerrattua kirkkohistoriaa, joka kertoo arvostettujen kirkon opettajien raamatuntulkintoja ja naisiin liittyviä käsityksiä. Kautta rantain tullaan vielä tähänkin päivään, ainakin rivien välissä. Tämän aikakauden naispappeuskeskustelu ja naisten johtajuus ovat olleet ajankohtaisia keskustelun aiheita, joissa puolin ja toisin vedotaan Lutheriin ja Raamattuun. Loppupäätelmä on se, että Luther oli aikaansa sidottu opettaja. Viimeistä sanaa ei ole sanonut Luther.

Etusivu    Kirja-arvionnit