Konnan uskomaton kääntymys

Riku Rinne: Talon tarina. Kertomus Jumalan ihmeistä Heikki ja Riitta Talon elämässä. Kuva ja Sana 2016. 208 s.

Vuoden Kristillinen kirja –kilpailussa Riku Rinteen kirja voitti yleisöäänestyksen. Parasta siis ottaa selville, mikä lumo tällä kirjalla mahtaa olla lukijoihin. Ainakin voi kuvitella, että uskovina itseään pitävistä suuri joukko on sellaisia, joille juuri tämä kirja on se varsinainen kristillinen kirja. Jumala elää, toimii ja vaikuttaa tässä ja nyt. Hänen vaikutuksensa on voimallista ja ihmeellistä. Jumala pelastaa rontin ja vankilakundin ja tekee hänestä ilosanoman levittäjän. Lottovoittoakaan tämä kirjan päähenkilö ei käytä omiin tarkoituksiinsa, vaan jakaa suurimman osan hyväntekeväisyyteen.

Heikki Talo on minulle entuudestaan tuntematon henkilö. Piti ihan katsoa, mitä netissä kerrotaan hänestä. Ei tämän kirjan lukemisen jälkeen enää mitään uutta. Turussa toimii nykyään Evankeliumintalo –niminen kirkko tai seurakuntakoti, jota kristilliset yhteiset, käytännöllisesti katsoen pienet, vapaat kristilliset yhteisöt voivat käyttää omaan toimintaansa. Samalla Evankeliumintalo näyttää kokoavan suojaansa oman kristillisen yhteisönsä, jonka julistus noudattaa vapaan kristillisyyden piirissä vakiintunutta tapaa julistaa evankeliumia. Julistus tähtää uskon herättämiseen ja pelastuksen kokemiseen, jossa kuulija tekee henkilökohtaisen ratkaisun ja lähtee seuraamaan Jeesusta. Evankelisluterilaisella kirkolla ei ole tässä toiminnassa paljon osaa eikä arpaa. Kirkollahan on omat seurakuntakotinsa ja muut tilansa, joissa on tilaa ja omat tavoitteensa evankeliumin eteenpäin viemiseksi. Kirkon seinät ovat leveällä ja katto korkealla. Evankeliumintalolle ominaista julistusta on paljolti myös kirkon piirissä, ehkä eniten Viidesläisyydessä. Kirkon valtavirta sen sijaan edustaa voimakkaammin tunnustuksellista linjaa, jossa usko ihmeisiin on hillitympää ja menestysteologisia aiheita kartetaan eikä kokemuksellisuudelle panna niin paljon painoa.

Kirjan kustantaja Kuva ja Sana, jolle Heikki Talo teki suuria lahjoituksia, on kirkon piirissä ollut kirkon valtavirrasta vieraantunut toimija. Kuvan ja Sanan kustannusliikkeeseen ja siihen liittyvän Patmos Lähetyssäätiöön on suhtauduttu varautuneesti eritoten sen jälkeen, kun tämänkin kirjan Loppusanat kirjoittanut entinen Säätiön toiminnanjohtaja, Leo Meller, tuomittiin talousrikoksista. Mellerin julistus keskittyi eriskummallisiin ilmiöihin, varsinkin profetioihin, jotka herättivät kuulijoissa uteliaisuutta ja innostusta. Profetioita pukkasi toisensa perään aina uusia eikä kansa enää kohta muistanut, mitä oli julistettu edellisellä kerralla ja kuinka nämä profetiat toteutuivat tai jäivät toteutumatta. Mellerillä oli sana hallussaan. Hän puhui niin kuin se, joka saa kuulijat haltioitumaan ja uskomaan, että profeetta on noussut keskellemme. Ei mahda mitään, että tuntuu vähän oudolta, kuinka Heikki Talo päätyi tukemaan juuri Patmos -säätiötä lahjoituksillaan.

Muuten ei voi kuitenkaan kieltää, että luuserista tuli entinen konna tehtyään parannuksen ja antaessaan elämänsä Jeesukselle. Rappioalkoholisti sai uskosta uuden voiman ja omistautui Jumalan valtakunnan asialle. Hän on ihminen, jonka vaihtoehdot ovat kaikki tai ei mitään. Hän ei säästänyt itseään – ei piitannut heikosta terveydentilastaan, kun hän omistautui evankeliumin työlle. Liikemiehen vikaa hänessä oli kovasti. Kädet olivat välillä savessa, välillä leivontajauheissa, kun hän pisti tuulemaan. Mies järjesti valtavia avustuskampanjoita, joita organisoitaessa monen heikompiuskoisen yritys olisi katkennut jo ensimmäiseen koettelemukseen. Mutta tämä mies tunsi kulkevansa Jumalan johdatuksessa ja uskoi asioiden järjestyvän. Venäjälle meni valtava määrä avustustavaraa tämän Jumalan hullun toimesta, joka nautti antautumisesta seikkailuun, jonka lopputulosta hän ei etukäteen tiennyt. Usko ei laskelmoinut. Vai oliko se rakkautta?

Etusivu     Kirja-arvioinnit