Humpuukia ja tuhoisaa uskonnollisuutta

Aila Ruoho: Henkisyyden harhapoluilla. Docendo 2020. 335 s.

 

Teologi Aila Ruoho on tutkinut monelta uskonnontutkijalta enemmän tai vähemmän sivuun jäävää aihetta, (uus)henkisyyttä. Tämä tutkimus kohdistuu vaikeasti hahmotettavaan kokonaisuuteen, joka sisältää ilmeisesti paljon mielikuvituksen tuotetta, mutta myös aineksia eri uskonnoista, myös kristinuskosta. Järjestäytynyttä uskontoa on helppo tutkia, kun on olemassa dokumentteja, mihin usko perustuu ja mitä se sisältää. Uuden aikakauden uskonnollisuus on järjestäytymätöntä ja sekavaa uskonnollisuutta. Väitteitä perustellaan henkiopettajien kanavoimilla tiedoilla. Keskeiset kristilliset käsitteet kuten synti, armo ja anteeksiantamus puuttuvat uushenkisyyden sanavarastosta. Tilalla ovat kristillisen uskolle vieraat sanat kuten jälleensyntyminen ja karman laki. Uushenkisyyden käsitteet tulevatkin paljolti intialaisesta uskonnollisuudesta. Sieltä tullee myös ajatus siitä, että suuret henkiset opettajat ja uskonnonperustajat, kuten Jeesus ja Buddha, Muhammed ja Äiti Amma ovat samalla viivalla. Jeesus ei ole muita uskonnonperustajia arvovaltaisempi henkilö. Häntä pidetään toki historiallisena henkilönä, joskin hän saattaa myös esiintyä muiden opettajien inkarnaationa tai hänen oletetaan eläneen monena eri henkilönä historian aikana. Kun uushenkisyydessä siteerataan kristittyjen pyhää kirjaa, Raamattua, sille annetaan usein eri merkityssisältö kuin miten se on kirkossa ymmärretty. Raamatun siteeraaminen on kaiken kaikkiaan hyvin valikoivaa. Raamattua tuntematonta voidaan ohjata kuin pässiä narusta, kun sitä selitetään väärillä tai asiayhteyteen loogisesti sopimattomilla sitaateilla tai kun siteerataan raamatunkohtaa, jota hakusanakoneella ei Raamatusta löydy.

Henkisyydelle on luonteenomaista luja usko erilaisiin enkeleihin. Enkelit ottavat suoranaisesti jumalan paikan. Sitä paitsi ihminen ihminen on jumalallinen, mihin siinä enää muita jumalia tarvitaan. Enkelit luokitellaan eri kategorioihin ja hierarkiaan. Kahden kolmen raamatullisen enkelin lisäksi mainitaan nimeltä lukuisa määrä enkeleitä, joista varmaan tärkeimpiä on Lucifer. Kristinuskossa tämä enkeli ei kuulu varsinaiseen enkeliluetteloon, vaan on langennut enkeli, siis Saatana. Uushenkisyydessä esiintyy hyviä ja pahoja enkeleitä, mutta yhtenäistä näkemystä niistä on mahdoton hahmottaa. Enkeleiden lisäksi esiintyy henkioppaita, yksisarvisia ja ja Ylösnousseita mestareita. Uushenkisyys lähenee animismia, kun uskotaan eläinkunnassa ja kasvikunnassakin olevan henki. Uskotaan tähtiolentoihin ja Atlantis-taruun. Maailmankaikkeudessa on valtava vipinä, kun tapahtuu henkien liikettä maan ja taivaankappaleiden välillä.

Uushenkisyydellä ei ole yhteistä oppia eikä sillä ylipäänsä ole mitään pysyvää oppia. Kaikki vaihtelee asiasta kirjoittavien tai kertovien opettajien saamien ilmoitusten mukaan. Moni opettaja opettaa itse ristiriitaisesti, sanoo yhden kerran yhtä ja toisen kerran toista. Sen lisäksi jokainen opettaja kertoo oman, toisista poikkeavan uskon sisällön. Lähteet mainitaan epämääräisesti eikä niitä voi mitenkään verifioida. Voisi sanoa, että uushenkisyys on sekavaa höplästä vetoa. Kenenkään ei uskoisi luottavan sellaiseen humpuukiin. Toisaalta nämä uushenkisyyden opettajat julkaisevat solkenaan kirjallisuutta tai verkkomateriaalia, jossa he tuovat esille omia uskomuksiaan. On vaikea kiistää sitä, etteivätkö he kuitenkin itse uskoisi opetustensa olevan totta. Vaikka henkisyyden opetuksen sisältö poikkeaa kristinuskosta ja on saanut vaikutteita intialaisesta uskonnollisuudesta, tulkitsee se myös jälkimmäistä ajattelua uudella tavalla. Uskotaan esimerkiksi jälleensyntymiseen, muttei sielunvaellukseen.

Uushenkisyyden opettajat julkaisevat kirjoja, joilla he houkuttelevat lukijoita. Opettajat pitävät kursseja, joista monet ovat netissä maksua vastaan luettavissa. Yhden kurssin hinta voi nousta lähes tuhanteen euroon. Useita kursseja käyvälle uskonnollisuuden opiskeleminen voi tulla monin verroin kalliimmaksi. Jos ei aiemmin ole epäröinyt seuraamaansa opetusta huuhaaksi, se epäilys voi kyllä tulla mieleen, kun opetuksen kalleus selviää. Moni opettaja itsekin on epäillyt opetuksen eettisyyttä, mikäli tekee siitä maksullista. Aila Ruoho haastattelee muutamia opettajia, jotka ovat luopuneet uushenkisyydestä ja siirtyneet kristillisen kirkon palvelukseen vaihtaen uskonkäsityksensä kristilliseen uskoon. Näyttää siltä, että uushenkisyydestä luopuville ihan tavallinen kirkon usko ei vieläkään riitä. Pitää olla vähän enemmän säpinää ja tunnetta. Monet liittyvätkin vapaakirkkoihin, joissa uskonharjoitus ruokkii enemmän tunnetta.

Uushenkisyyden keskeisenä kriitikkona nousee esille Paavo Hiltunen, joka on julkaissut mm. Rudolf Steinerin opetusta esittelevän kirjan. Ehkei tästä aiheesta ole sitten saatavilla ketään teologia tai uskontotieteilijää, joka voisi lähtökohtaisesti ilman poleemista asennetta kuvata steinerilaisen uskonkäsityksen eroja kirkon opetukseen. Netistä löytyvän rovasti Olavi Peltolan raamatunjohdanto-opin tietoja voisi korvata Uuden testamentin eksegetiikan yliopisto-opettajilla, joilta löytyy vakuuttavaa ajankohtaista asiantuntemusta.

Aila Ruoho on joka tapauksessa tehnyt kovan työn. Kirjallisuusluettelossa mainittua kirjallisuutta on sadan opuksen verran. Verkkolähteitä on nelisen kymmentä. Niiden oikeellisuuden voi tarkistaa helposti muutamalla tietokoneen napin painalluksella.

Ei ole samantekevää, mihin uskoo eivätkä kaikki uskonnot vie samaan päämäärään. Uskonnot voivat olla harhapolkuja niin kuin teoksen kirjoittaja ilmaisee jo kirjansa otsikossa. Kaikki uskonnot eivät ole harhapolkuja, mutta jotkut harhapolut voivat olla vaarallisia. Ne ovat tuhoisaa uskonnollisuutta.

Etusivu    Kirja-arvioinnit