Salomo -koodit aukeavat

Pekka Särkiö: Salomon salaisuus. Pohdintoja peitetystä Salomon kritiikistä Vanhassa testamentissa. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 115, 2018. 331 s.

Kenttäpiispa Pekka Särkiötä haasteltiin eri medioissa viime vuonna hyvin ahkerasti. Oliko syynä hänen uusi kuningas Salomoa koskeva julkaisunsa vai henkilökohtaisesti originelli persoonansa erikoisine harrastuksineen, kuten esteratsastus, uinti sekä maatiaiskanojen ja mehiläisten kasvatus? Ratsastus yhdistää Särkiön löyhästi tutkimuskohteeseensa, kuningas Salomoon, sillä Salomo kasvatti hevosia ja varmaankin myös ratsasti niillä. Ratsastuskilpailussa uskoisin silti kenttäpiispan voittavan Salomon, joka kasvatti hevosia sotimistarkoitukseen. Hän oli päässyt Israelin kuningaskunnan hallitsijaksi isänsä Daavidin seuraajana ja valtakunta oli silloin alueeltaan historian laajin juutalaisvaltakunta. Historiankirjoituksen antama kuva Salomosta lienee välillä ihanteellinen ja liioitteleva. On mahdollista, että jotkut hevostalleiksi tunnistetut arkeologiset löydöt eivät olekaan Salomon ajalta, vaan jakaantuneen kuningaskunnan Pohjoisvaltion kuninkaan ajalta. Toki Salomo tarvitsi hevosiaan juuri pohjoisessa pitämään ratsuväen avulla kansan kurissa ja keräämään raskaat verot.

Salomo ei ollut vallanperimysjärjestyksessä kärjessä. Ensimmäisenä oli Salomon veli Adonia, joka syrjäytettiin valtataistelussa. Särkiön mukaan taistelun kärjessä oli Daavidin viettelijä, jerusalemilainen Batseba, joka oli antanut aviorikoksen kautta syntyneelle pojalleen nimen Jerusalemissa palvotun aamu- ja iltatähden jumalan Šalemin mukaan. Kun tutkimuksessa on paljastunut, että Daavidia kritisoitiin myöhemmin peitetysti mm. hänen vierasmaalaisten kanssa solmituista avioliitoistaan saa Batsebakin paikkansa vierasheimolaisena jebusilaisena, joka tuo omat jumalansa Daavidin kuningashuoneen jumaltarustoon. Toisin kuin olen ymmärtänyt aktiivisempi osapuoli aviorikoksen tekoon oli Daavidin sijasta nainen, joka pyllisteli miehensä poissa ollessa oman talonsa katolla kuninkaan näköpiirissä. Hän teki sen tarkoituksella päästäkseen kuninkaan kanssa muhinoimaan. Nainen vei ja mies vikisi. Tämä koski siis ensin Daavidia. Myöhemmin kuningataräiti oli takapiruna poikansa Salomon toimissa. Oli toki Salomolla jo omat miehiset tarpeensakin mielessään. Kuninkaalle ei riittänyt mikään. Tuhat vaimoakin saattaa olla pyöristetty luku, joka kertoo, että melkein kaikki näköpiiriin sattuneet naiset kuuluivat hänelle. Salomolle omistettu Laulujen laulu (8:12) irvaileekin: ”Pidä tuhantesi Salomo! Vartijoillekin anna parisataa!” Deutoronomisti historiankirjoittaja (DtrH) näkee selkeästi Salomon Jumalan lain vastaisen toiminnan, rikkauksien kartuttamisen ja kansan sortamisen, joka johti verokapinaan ja valtakunnan hajoamiseen (1. Kun. 1-11). Kuvauksellaan Salomon norsunluisesta, kullatusta valtaistuimesta DtrH viittaa Salomon saamaan jumalalliseen kunnioitukseen. Valtaistuimen selkänojassa oleva sonnivasikan pää muistuttaa kultaisesta vasikasta ja epäjumalanpalveluksesta. Toinen deuteronomistisen historiateoksen toimittaja (DtrN) liittyy Salomon kritiikin johdannossaan (1. Kun. 3) edeltäjäänsä ja tuo esille kritiikin aiheet: naiset, rikkaus, hevoset, poliittiset lehmänkaupat, erityisesti Tyroksen (Hiramin) kanssa sekä kuninkaan palatsin rakentaminen kaksi kertaa temppeliä massiivisemmaksi. Sanaparilla viisaus ja ymmärrys tuodaan esille viisaus-teema, joka on yhteistä läpi Vanhan testamentin esiintyvälle Salomon kritiikille. Nuori Salomo pyysi Jumalalta kykyä erottaa hyvä ja paha toisistaan, mikä oli myös käärmeen lupaus Adamille paratiisissa. Salomo ja ensimmäinen ihminen Adam rinnastetaan toisiinsa. Molemmat halusivat tulla tietämään niin kuin Jumala (1. Moos. 3, 1. Kun. 3.).

Salomon epäsuoran kritiikin teemoina esiintyvät aamutähti, jonka taustalla on kanaanilaisen Jerusalemin aamuruskon jumala Šalem, Tyroksen ruhtinas, jota Hesekielin kirja (luku 17) kuvaa arvoitukseksi ja vertaukseksi (kuvaukseksi hävitetystä Jerusalemista ja sen temppelistä ?) sekä vierasmaalaiset, vaaralliset naiset, jotka houkuttelivat Salomon uhraamaan vieraille jumalille. Peitettyä Salomon kritiikkiä on mahdollista havaita 1. Kun. 1-11 lisäksi mm. Tuomarien kirjassa, erityisesti Simson –kertomuksessa sekä Jesajan, Danielin, Hoosean ja Hesekielin kirjassa (37-39), Psalmeissa, Jobin kirjassa sekä eritoten Salomolle nimetyissä Sanalaskuissa, Saarnaajassa ja Laulujen laulussa. Mitä varten Salomon kritiikin piti olla peitettyä? Monien silmissä Daavidin dynastia ja Salomo temppelin rakentajana olivat kunnioitettuja vielä Juudan lakattua olemasta kuningaskunta. Toisaalta Pohjoisvaltakunnan perillisille Salomo edusti faaraon kaltaista orjuuttajaa. Pohjoisten heimojen näkökulmasta epäsuora kritiikki saattoi olla tarpeen. Messiasodotukseen liittyi Daavidin ja Salomon ajan ihannoidun kultakauden palauttaminen. Messiasodotusta ei haluttu turhentaa, mutta oli kuitenkin tarpeen tuoda peitetysti esille Salomon varjopuolia. Kyse ei ole pelkästään Salomon vaan yleensä Juudan suvun ja Daavidin dynastian kuninkaiden arvostelusta heidän rikkomustensa vuoksi. Salomo on näiden rikkomusten näkyvin edustaja.

Tähän lyhyeen esittelyyn en pysty eikä ehkä ole tarkoituskaan tuoda esille kaikkea teoksessa esille tulevaa teologiaa. Esittelemättä ovat jääneet Uuteen testamenttiin liittyvät viitteet, puuvertaukset ja Herran palvelija –laulut sekä Jeesus uutena versona Daavidin sukupuussa kuin myös Ilmestyskirjan näyt ja varsinkin peto, jonka luku oli 666.  Särkiön teos muistuttaa luonteeltaan ja intensiteetiltään vähän Dan Brownin  populaareja romaaneja, joissa mennään vauhdilla ja paljastetaan salaisia koodeja, jotka horjuttavat perinteistä käsitystä historian kulusta. Dan Brownin tarkoitus on viihdyttää ja huijata lukijoitaan, Särkiön tarkoitus osoittaa, että totuus voidaan joskus kätkeä peitekielen alle. Koodit on avoimesti paljastettu.

Vaikka teos on tarkoitettu ammatilliseksi tutkimukseksi, jonka lukeminen edellyttää teologista harjaantuneisuutta, voisi teos olla myös tavalliselle tallaajalle avartavaa ja Raamatun tuntemista lisäävää materiaalia. Voi se tietysti lisätä vähän hämmennystäkin, sillä Raamattua on totuttu lukemaan yhden totuuden historiakirjoituksena. Ehkä meidän ammattilaisten Raamatun selityksemmekin on usein aika lailla peitettyä, sillä Pyhän kirjan reposteleminen herättää sensitiivisiä tunteita.  Totuus tekee kuitenkin vapaaksi. On myös hyvä muistaa, että tämä esitelty tutkimus on tieteellisen tarkkaa ja dokumentoitua teologista tutkimusta, joka kaikelle kritiikille alttiina korjaa itse itsensä. Tutkimuksessa täytyy joskus olla myös rohkeutta vähän spekuloida. Avointa on myöntää se, missä on fiktion ja faktan raja.

Särkiö on dokumentoinut tutkimuksensa tarkasti viimeistä noottia myöten ja käynyt keskustelua vajaan kahden sadan aihetta tutkineen teoksen kanssa. Hän on havainnollistanut esitystään taulukoilla, joissa hyvin mielenkiintoisia ovat symmetriseen rakenteeseen kudotut Raamatun kertomukset. Jos jotain vielä jäisi toivomaan, olisi varsinkin nimi- ehkä myös asialuettelo. Meidän suomalaisten onneksi teos on kirjoitettu suomeksi. Kirjoittaja olisi mielellään julkaissut kirjansa kansainvälisellä kielellä, jolloin esitetyt teemat olisivat päässeet maailmanlaajan mielipiteen vaihtoon. Teoksen julkaisemiseen olisi kuitenkin tarvittu käytettävissä olevan ajan pidennystä. Tutkija on toki julkaissut osia tästä tutkimuksesta jo aikaisemmin kansainvälisillä kielillä. Hatunnosto suomalaiselle tutkimukselle, joka nähdäkseni edustaa korkeatasoista kansainvälistä laatua.

Kirjan kansikuva esittää kruunupäistä miestä kuvaavaa veistosta, joka löytyy Pariisin Clunyn keskaikamuseosta. Tämä kuningas on yksi 28 kuningasveistoksesta, jotka seisoivat Pariisin Notre Damen katedraalin muurilla. Vallankumoukselliset luulivat 1790-luvulla patsaiden esittävän Ranskan kuninkaita. Tämän erheen vuoksi Israelin ja Juudan kuninkaat 900-luvulta 500-luvulle eKr. joutuivat menettämään kivipäänsä, jotka joku onneksi ymmärsi haudata maahan. Kivipäät löytyivät kaivauksissa 1977 ja sijoitettiin Pariisin keskiaikamuseoon.

Etusivu    Kirja-arvioinnit