Omasta kokemuksesta kumpuavaa elämäntaitoa

 

Tommi Sarlin: Tommy Hellsten - Ihmisyyden matkamies. Kirjapaja 2015.

Aiemmin olen lukenut kaksi Tommi Hellstenin kirjaa, Virtahepo olohuoneessa (1991) ja Saat sen mistä luovut (2000). Taitaa olla, että nämä kirjat ovatkin muodostuneet hänen luetuimmiksi teoksikseen ja ehkä myös eniten ajatuksia stimuloiviksi tuotteiksi.  Teologi Tommi Sarlinin kirjoittama elämäkertateos valottaa Hellstenin elämää, josta tulee esille hänen teostensa syntyhistoria. Juuri alkoholistiperheen lapsesta saattoi kehkeytyä ajattelija, joka halusi tutkia alkoholismin vaikutusta perheessä. Olisikohan tässä vähän samaa kuin siinä, että uskonnollisista kysymyksistä kiinnostunut henkilö lähtee lukemaan teologiaa ja psyykkisistä ongelmista kiinnostunut psykologiaa? Siitä voi olla etua, että elää itse siinä ongelmakentässä, jota yrittää selvittää.  Toisaalta se voi olla rajoite: Näkee asiat vain subjektiivisesti omata kannaltaan. Hellstenin tutkimus ylittää tieteenalojen rajat. Itse asiassa hän joutuu omakohtaisesti kipuilemaan uskomisen ongelman kanssa. Tuli kokeiltua valtakirkon uskon harjoittamisen muotoja siinä kuin metodistisen kirkon ja helluntailaisuuden. Alkoholismin hoitamisen eivät teologian neuvot päteneet. Siinä tarvittiin psykologiaa. Käytännön työ alkoholistiparantolassa vei miehen Kalliolan päihdekuntoutusohjelmaan ja viimein vuonna 1977 Yhdysvaltoihin, missä käytössä oli Anonyymien Alkoholistien 12 askeleen ohjelma. Palattuaan Yhdysvalloista Hellsten otti käyttöönsä Minnesotassa käytetyn ohjelman, jonka suomalainen versio opittiin tuntemaan Myllyhoito-ohjelmana. Suomen totutusta alkoholistien kuntoutusohjelmasta poiketen Hellsten halusi soveltaa ohjelman käyttöön, ei vain alkoholisteihin, vaan myös heidän perheisiinsä. Alkoholisti koukuttaa koko perheen oman sairautensa kehään. Yhtä tuhoisaa kuin alkoholi on se reagointitapa, joka muokkaa alkoholistiperheen lasten käyttäytymistä ja identiteettiä. Jos ei alkoholistiperheen lapsesta tule alkoholistia, mikä sekin on suuri vaara, lapsen minäkuva joka tapauksessa kolhiintuu kohtalokkaasti. Hänen sielunsa sairastuu.

Kuvatessaan alkoholismin uhria Hellsten tulee kuvanneeksi inhimillistä kokemusta hyvin keskeisestä kristillisestä kokemuksesta käsin. Ihminen tervehtyy, kun kohtaa ansaitsemattoman armon. Pohjatonta yksinäisyyttä ja häpeää kokeva ihminen löytää henkilön, jolle hän kelpaa, ja joka näkee hänet. Jumalan rakkaus on sellaista. Hellsten ei kuitenkaan halua mielellään tulkita psyykkistä kokemusta perinteisellä hengellisen elämän kielellä, koska monilla ihmisillä on kova torjunta hengellisen elämän tuputtamisesta ja kielteisiä kokemuksia uskonnosta. Jumalan kosketus on nähdyksi tulemista, jossa kaikki uskonnolliset ajatuksen muuttuvat toisarvoisiksi.

Hellsten suuntautui tästä eteenpäin koulutuksessaan psykoterapiaan, kävi psykodraamakursseilla sekä osallistui itseapuryhmiin. Niissä sekä hengellinen että psykologinen kieli yhdistyivät toipujan avuksi. Draamatyöskentely muutti ihmisen lähestymisen ongelmiinsa pään tasolta yhä enemmän sydämen alueelle. Alkoholistin perheeseen aiheuttamaa riippuvuutta Hellsten kutsui läheisriippuvuudeksi. Tuhoisaa riippuvuutta voi aiheuttaa myös työnarkomania, uskonto tai jokin muu riippuvuus. Myöhemmin Hellsten luopui läheisriippuvuus –käsitteestä sen moniselitteisyyden ja sitä koskevan arvostelun vuoksi. Joka tapauksessa näiden kokemusten pohjalta syntyi kirja Virtahepo olohuoneessa, minkä johdosta kirjoittaja nousi hetkessä maan arvostetuimmaksi ja kiinnostavimmaksi terapeutiksi.

Kun käsiteltävä teos on nyt kuitenkin psykoterapeutin elämäkerta, on siinä työ ja kirjat vain yksi juonne. Toinen on dramaattiset elämänkäänteet, isän ja äidin alkoholismista, omaan avioeroon ja uuden parisuhteen luomiseen, vapaa-ajan vietto purjehtimalla ja lähelle kuolemaa johtanut purjehdus Atlantilla, oman yrityksen konkurssin uhka ja sitä seurannut yrityssaneeraus.

Nykyisin Hellsten johtaa kotitilallaan Sipoossa Ihminen tavattavissa –nimistä elämäntaito-opetusta, joka kohdistuu sekä yksityisiin ihmisiin että työyhteisöihin. Lisäksi hän vierailee kutsuttuna luennoitsijana ympäri Suomea ja tekee myös ulkomaanmatkoja etelän lämpöön, missä ihmisillä on tilaisuus tutkia itseään ja löytää apua elämäänsä. Uusi kirjakin on taas ilmestynyt painosta. Ennen kirjan kirjoittamista on vasta alkeellinen idea siitä, mitä tuleman pitää. Kirjan kirjoittaminen on prosessi, jonka aikana syntyvät uudet oivallukset. Oivalluksia syntyy varmaan myös dialogi-illoissa ja ihmisiltä saaduissa palautteissa.

Kaiken jälkeen jää pelkäämään, mihinkähän kriisiin psykoterapeutti vielä ajautuu, vaikka hän kertookin yrittävänsä huolehtia omasta lepäämisestään. Tommi Sarlinin kaimastaan tekemä kuvaus on välillä vähän kankea. Terapeutti olisi varmaan kirjoittanut itse sujuvamman elämäkerran. Toisaalta ulkopuolinen kirjoittaja on puolueettomampi arvioimaan terapeutin vastaanottamaa kriittistä arvostelua, ehkä esittämään sitä itsekin, jos rahkeet kestävät. Psykologien koulukunta tuntuu astuvan astetta korkeammalla olevan tieteen piiriin, joka ei oikein siedä omakohtaisista kokemuksista ammentavia sepustuksia. Tieteen alueet varjelevat omia rajojaan. Teologia luokittelee tämän psykouskonnoksi. Kirjasto luokittelee Hellstenin kirjat enimmäkseen psykologian alle.

Etusivu    Kirja-arvioinnit