Lepo ensin, työ sitten

 

Tomas Sjödin: Se tapahtuu kun lepäät. Perussanoma 2015.

Hektinen aikamme on synnyttänyt vastaliikettä. On hidastettava, on annettava tilaa hiljaisuudelle. On levättävä. Hektisyyden syyt ovat kaikille selvästi nähtävissä: työtahti kiristyy, koska aina pienemmällä työvoimalla on tuotettava entistä suurempaa tulosta. Pyhän ja arjen välinen ero on liukenemassa. Nyt on aina meno päällä 24/7. Tekniset vempaimet koukuttavat. Nuoriso räpläilee kännykkäänsä - ei vain sopivalla, vaan myös sopimattomalla ajalla - polkupyörällä tai autolla ajaessaan ja kotona syödessään. Kännykkään chattaillaan yötä päivää.

Ruotsalainen helluntailaispappi ei analysoi ajan henkeä ja toimintakulttuuria pelkästään yleisessä mielessä ja ulkopuolisena, vaan peilaa elämää omasta kokemuksestaan käsin. Hän väsyy työhönsä, vaikkei olekaan siihen leipääntynyt, mutta ilmeisesti papinkin työelämä on liian tiukkaan ulkoa ohjelmoitu tai sitten siihen ei kehtaa itse puuttua. Kaksi aivosairautta kärsivää lasta imevät mehut isästä ja äidistä. Lapsen kuolema virkistysmatkan aikana aiheuttaa syyllisyyttä. Hidastaminen lähtee liikkeelle siitä oravanpyörästä, jossa on itse kokenut olleensa. Sjödin alkaa ymmärtää levon tarpeellisuuden. Hän alkaa kiinnittää huomiota myös siihen, minkä merkityksen Raamattu antaa levolle. Luomiskertomuksen mukaan Jumalakin tarvitsi lepoa. Se tuntuu Kaikkivaltiaalle sopimattomalta piirteeltä, mutta kun lepoa ei ymmärretäkään laiskotteluksi, vaan osaksi työtä, ajatus muuttuu. Ihminenkin on usein tehokas, ei vain levättyään, vaan myös levätessään. Asiat ratkeavat jotenkin itsestään levossa. Asian miettimiseen voi toki silloin keskittyä paremmin, mutta se ratkeaa yllättäen itsestään. Kokonaan toinen juttu on se, että yöllä huolet näyttävät joskus suuremmilta kuin millaisiksi ne nukutun yön jälkeen osoittautuvat.

Jumala lepäsi ihmisen luotuaan heti seuraavana päivänä. Ihminen voi siis aloittaa levolla. Lepo ensin, työ sitten. Kymmeneen käskyyn sisältyvä lepokäsky on heti uskonnollisia ihmisen perussuhteita käskyjä seuraava. Se edeltää tappamis- ja varastamiskieltoja, jotka tulevat ensimmäiseksi mieleen, jos pitäisi laittaa listalle kieltoja, jotka sanomalehden luettua tulevat ensiksi mieleen. Pyhäpäivän oikeaa viettoa Sjödin käy katsomassa Pyhässä maassa, missä ortodoksijuutalaisuus tunnetusti vaalii sapattiperinnettä. Sapattikäskyn yksityiskohtainen viiraaminen tuntuu länsimaisesta ihmisestä vastenmieliseltä uskonnolliselta kieltokulttuurilta, mutta Sjödin oppii ymmärtämään asian myönteiset puolet. Sapatti vapauttaa ihmisen työn ja toimien hektisestä orjuudesta. Se ei kuitenkaan ole tärkeää, että aina ja kaikkialla sapattia pitäisi viettää vain yhtenä määrättynä viikonpäivänä. Olosuhteiden ja tilanteiden muuttuessa lepopäivän voi siirtää johonkin toiseen päivään. Papeille tämä on tullut tavaksi, vaikka tosin urani alkuaikoina papeilla ei oikein ollut vapaapäivää, koska siitä ainokaisestakin sanottiin ”elleivät välttämättömät virkatehtävät sitä estä”. Sjödin ei kerro vain omasta kokemuksesta, vain Jerusalemin havaintoja hän kuulee myös ruotsalaiselta nunnalta, joku väsyi luostarissa ja meni Jerusalemiin lepolomalle. Siinä on tietysti ihmettelemistä, että luostarissakin väsyy. Eikös siellä nimenomaan ja vain laiskotella? Minua yllättää se, kuinka ennakkoluuloton ja ekumeeninen helluntailaispastori on. Hänelle kelpaavat hyvin katolisen sisaren kokemukset opiksi ja ruotsalaisen luterilaisen piispan yhtä hyvin kuin luterilaisen oppi-isän, Martti Lutherin neuvot. Hänen suvaitsevaisuutensa ylittää jo perinteisen ekumenian rajat, kun juutalaisuudesta tulee levon merkityksen opettaja.

Lopuksi Sjödin päätyy muotoilemaan oman lepoon liittyvän uskonkappaleensa, jonka hän oppi sairailta pojiltansa: Sinun ei tarvitse riittää. Riittää, että olet olemassa. Kaikki muu sen lisäksi on ekstraa.

Helluntailaispastorin saarna on melkein pelkkää evankeliumia, vaikka käskyä selitetäänkin. Kirjoittaja käyttää letkeää ja hauskaa, helposti luettava kieltä sekä runsaasti havainnollisia esimerkkejä, sellaisia, jotka tunnistamme myös omasta elämästämme.

Etusivu    Kirja-arvioinnit