Tuttu ääni Jerusalemista

Rony Smolar: Täällä Rony Smolar, Jerusalem. Aikamedia 2017. 208 s.

Aikamedia on julkaissut suomalaisjuutalaisen toimittajan, Rony Smolarin muistelmia, joissa hän kertoo toiminnastaan Yleisradion ja Turun Sanomien kirjeenvaihtajana Jerusalemissa vuosina 1980-2002. Kirjan takakansi mainostaa toimittajaa henkilöksi, joka välittää uutisia ”tasapuolisesti”. Kun suomalaisjuutalainen toimittaja-kirjoittaja on yksin äänessä, niin tasapuolisuutta on vaikea uskoa. Pitäisi olla toinen osapuoli, joka saisi tilaisuuden kommentoida, tai keskustelukirja, jossa molemmat osapuolet saavat oman äänensä kuuluviin. Täällä Rony Smolar, Jerusalem - Rony Smolar

Muuten en kyllä epäile Rony Smolarin asiantuntemusta ja antaumusta enkä edes pyrkimystä tasapuoliseen uutisvälitykseen. Mitään varsinaisesti uutta ei Smolarin kirja tarjoa. Olemmehan kuulleet häntä livenä suomalaisessa mediassa ja hänen jälkeensäkin uutisvälineet tulvivat uutisia Lähi-idästä. On ollut myös mahdollista seurata dokumentteja, jotka ovat taustoittaneet Israelin valtion syntyhistoriaa. Tämä lukupaketti on kertausta, joka painottaa kuitenkin Israelin tukalaa tilannetta arabivaltioiden puristuksessa. Palestiinalaiset ”alkuperäisasukkaat” ovat jääneet suurempien ja voimakkaampien toimijoiden jalkoihin. Jos Israel ei polkisi palestiinalaisten oikeuksia, niin sitten sen tekisivät ne suuret arabivaltiot, jotka ovat tähänkin asti liittoutuneet sotaan Israelia vastaan. Palestiinalaiset ovat pelinappuloita isojen toimijoiden välisessä kiistassa. Arabimaathan eivät tunnusta edes Israelin valtion olemassaoloa. Smolarin mukaan konfliktin ratkaisemiseksi tämä olisi ensimmäinen kohta. Toinen olisi rauhanneuvottelujen aloittaminen ja kolmas kohta palestiinalaispakolaisten ongelman ratkaiseminen. Ratkaisun vaatiminen Israelin palestiinalaisalueille perustamien siirtokuntien kohtalolle ei pitäisi Smolarin mukaan olla listalla ensimmäisenä, mitä näytään yleisesti vaadittavan rauhan teon ensimmäisenä ehtona.

Kaiken kaikkiaan rauhan saaminen Palestiinaan on vaikea ongelma. Smolar näyttäisi edellyttävän sitä,  että palestiinalaiset astuvat neuvottelupöytään Israelin kanssa eivätkä vain vetoa kansainväliseen säälintuntoon ja äänestytä YK:ssa Israelin vastaisia päätöslauselmia, jotka eivät johda mihinkään. Sitä vaihtoehtoa Smolar ei mainitse, että rauhanneuvotteluissa olisi välittäjänä kolmas osapuoli. Eikö hän pidä sitä ylipäänsä tarpeellisena vai eikö hän usko siihen, että osapuolet pystyisivät löytämään molemmin puolin hyväksyttävän rauhanvälittäjän? Siihen kuitenkin uskon, että Smolar pitää rauhaa parempana vaihtoehtona kuin kylmää sotaa ja kauhun tasapainoa.

Smolar tuntuu aistivan, että länsimaissa on yleistä Israelin vastainen mieliala. Israelin pidetään hyökkääjänä, vaikka historia osoittaa, että arabimaat ovat olleet sodan aloittaneita osapuolia. Jos päästäisiin sellaiseen sopimukseen, että perustetaan erillinen palestiinalaisvaltio, niin kuinka valtio voi rakentaa omat puolustusvoimat ja torjua ulkopuoliset hyökkääjät. Lähi-idässä joutuu myös kysymään, tulisiko palestiinalaisvaltiosta demokratia vai samanlainen diktatuuri kuin ympäröivissä valtioissa Israelia lukuun ottamatta on. Yksi Lähi-idän ongelmista näyttää olevan se, että valtiot ovat totalitaarisesti hallittuja ja niissä rehottaa korruptio. Näin on ollut myös Jasser Arafatin hallitsemassa palestiinalaishallinnossa. Miten lie Abbasin hallinnossa? Oma ongelmansa on köydenveto Abbasin hallinnon ja Hamasin välillä.

Smolarilta saa hyvät taustatiedot sekä Israelista että palestiinalaisista ja naapurivaltioista, jotka kokkaavat samaa soppaa. Olisi mukava kuulla, mitä Smolar sanoisi kristillisestä sionismista, jota Israelin ystävät edustavat esittäessään esirukouksia Israelin puolesta mainitsematta ollenkaan vastapuolta. Onko kustantajalla ollut omat rajansa, johon kirjoittajan on pitänyt tyytyä?

Etusivu    Kirja-arvioinnit