Lutherista kuvakielellä

Moritz Stetter: Luther. Arktinen Banaani 2017. 167s.

 

Reformaation juhlavuoden kunniaksi on Goethe-Institut Finnland osallistunut 2013 ilmestyneen Luther –sarjakuvan julkaisemiseen suomeksi. Vuonna 1983 syntynyt sarjakuvapiirtäjä ansaitsee itse ilmoittamansa tiedon mukaan elantonsa baarimikkona Hampurin yöelämässä. Luther –sarjakuvan teko vaati hänen ilmoituksensa mukaan kaksi vuotta sinnittelyä toimeentulon alarajalla. Kirjoittaja kiistää olevansa kristillisten sarjakuvien tekijä. Hän on agnostikko, joka ei halua jättää Lutheria, merkittävää yhteiskunnallista vaikuttajaa vain uskovien tai ateistien reposteltavaksi, sillä he ovat ”ideologisesti jääviä”. Hän ei tee sarjakuvia kirkolle, vaan kirkosta. Lutherilla on ollut merkittävä vaikutus mm. regimenttiopin vuoksi, mikä on tavallisesti ymmärretty evankelisluterilaisen kirkon myöntyvyydeksi natsihallinnolle. Kun Luther myös kirjoitti kirjan Juutalaisista ja heidän valheistaan, sen on katsottu antaneeksi antisemitistiselle esivallalle oikeuden tuhota juutalaiset maan päältä. Kirjoittajan mukaan Luther yllytti vastustamaan juutalaisia uskonnollisena ryhmänä, ei kansana. Luther liittyi vallanpitäjien tukemiseen taistellessaan ankarasti, ei vain juutalaisuutta, vaan myös muita uskonsuuntia, erityisesti pasifistisiä anabaptisteja vastaan. Näin hän myös tuli antaneeksi vallanpitäjille luvan tukahduttaa talonpoikaiskapina säälimättömästi. Kirjoittaja ei kuitenkaan lähde tuomitsemaan Lutheria nykymaailman humanistisista näkemyksistä käsin. Lutheria on ymmärrettävä hänen oman taustansa lähtökohdista. Sitä paitsi, jos edessä oli vain huonoja vaihtoehtoja, on ymmärrettävää, että joutuu tekemän huonon valinnan. https://images-na.ssl-images-amazon.com/images/I/518-fPA8GFL._SX331_BO1,204,203,200_.jpg

Tällä haluan vain sanoa sen, että agnostikoksi itsensä määrittelevä kirjoittaja ymmärtää jossain määrin Lutherin toimintaa ja pitää kovin kaukaa haetulta näkemykseltä sitä, että Luther olisi ollut kansallissosialismin varsinainen oppi-isä. Mitäpä Luther mahtoi sille, että hänen kirjoituksistaan tehtiin sellaisia johtopäätöksiä, joita ei voi katsoa nykyaikaan sopiviksi.  Minua kiinnostaa tässä teoksessa juuri se, että Lutherista kirjoittaa henkilö, jolla ei ole ideologista sidosta kuvaamansa asiaan, ei myönteisessä eikä kielteisessä mielessä. Se on kuitenkin selvää, että kirjoittajalla on kansallinen sidos Lutheriin. Itä-Saksan hegemonian aikana Lutherista muovattiin suurmiestä, joka sopi sosialistisen valtakunnan sankariksi.

Vaikka kirjoittaja ei itse edusta kuvaamansa uskonnollisen vaikuttajan vakaumusta, hän kuitenkin kuvaa Lutheria nimenomaan katolisen kirkon uskonnäkemyksen vastustajana. Luther ei siis ollut ensisijaisesti yhteiskunnallinen vaikuttaja, vaan kristillisen uskon ydinsanoman etsijä. Ryhtyessään munkiksi Luther edusti vielä katolista ajattelua, jonka hän ymmärsi kadotuksen pelon määrittelemäksi suoritususkonnollisuudeksi. Jumala vaatii ihmiseltä hyviä tekoja ja uskonnollisten auktoriteettien kunnioittamista. Käynti Roomassa ja munkki Tetzellin anekauppa vaikuttivat opinnoissaan jo pitkälle edistyneeseen teologiin niin, että hän tunsi välttämätöntä tarvetta puuttua oman kirkkonsa väärään opetukseen ja väärinkäytöksiin. Hän luuli vilpittömästi, että asiasta voisi keskustella avoimesti ja kirkko voisi korjata virheitään tai osoittaa järkeen käyvin perusteluin hänen itsensä olevan väärässä. Ennen kaikkea Luther valitsi auktoriteetikseen Raamatun. Kaikki käytänteet ja opit, joita on kehitelty kirkolliseen traditioon ja kirkollisten auktoriteettien kehittämiin oivalluksiin, on karsittava pois ja palattava Raamatussa kirjoitettuun sanaan. Tämä näkemys veti samalla rajaa myös niihin reformatorisiin opettajiin, jotka painottavat ihmisen sisäistä uskonkokemusta kirjoitetun sanan kanssa kilpailevana uskonopin lähteenä. Rajanveto zwingliläiseen ja kalvinistiseen teologiaan ei mahdu tämän arvosteltavan teoksen puitteisiin.

Katolilaisessa kirkossa ei keskustelua suvaittu eikä kirkollisen arvovallan kyseenalaistamista. Lutherin reformaatio taas merkitsi sitä, että tavallinen rivikristittykin sai oikeuden tutkia uskon perusteita ja ottaa kantaa siihen. Kristitty tarvitsi kuitenkin välineekseen äidinkielellä kirjoitetun Raamatun ja muutakin uskon elämän ymmärtämiseen perustuvaa kirjaa ja äidinkielistä opetusta. Monia muitakin asioita olisi tietysti mainittava, mutta ne eivät mahdu tämän sarjakuvan puitteissa esille tuotuihin seikkoihin. Tämä ei siis olekaan mikään pienoiskuvakatkismus, vaan vain harvoja, mutta toki hyvin tärkeitä, reformaation esille nostamia asioita esittävä sarjakuva. Kirjan lopussa oleva proosallinen kronologia päivittää selväkielisesti muutamia Lutheriin elämään liittyviä keskeisiä tapahtumia.

Ei tämä sarjakuva niin huono ole, etteikö sitä voisi vaikka käyttää vähän ylimalkaisena katekismuksenakin ja reformaatioajan kirkkohistoriana. Ehkä tämä on jonkinlainen kevennys, välillä vaikeasti ymmärrettävään asiatekstiin puhumattakaan tieteellisestä kielestä, jolla reformaatiota enimmäkseen esitellään. Jospa joku nykyajan kuvakieleen tottunut lukija tarttuisi sarjakuvakirjaan ja oppisi itselleen läheisimmäksi kokemansa median kautta jotakin reformaatiosta ja saisi välähdyksen Lutherin esille nostamista kysymyksenasetteluista.

Etusivu    Kirja-arvioinnit