Messiaaninen juutalainen

Kaija Taival: Iloa tuhkan sijaan. Messiaanisen juutalaisen Michael Yaronin tarina. Päivä 2015.

Joudunpa tunnustamaan, etten tiennyt Michaerl Yaronista mitään ennen tämän kirjan lukemista. Hän on sentään kirjan kertomuksen mukaan käynyt lukuisia kertoja Suomessa ja kiertänyt täällä maata ristiin rastiin. Hänellä on lukuisia ystäviä nimenomaan Israelin Ystävissä.

Michael Yaronin isä on holokaustin läpikäynyt henkilö, joka kuin ihmeen kautta onnistui pelastumaan juutalaisten kansanmurhasta. Hän asettui kohta sodan jälkeen asumaan Israeliin ja omistautui lakimiehenä juutalaisten auttamiseen. Michael halusi lähteä ulkomaille opiskelemaan lääketiedettä ja onnistuikin saamaan opiskelupaikan Italiasta. Toisin kuin maat maassa olevat juutalaiset Michael halusi sopeutua Italiaan ja elää maassa maan tavalla. Se ei varmaan ole helppoa juutalaiselle, jolla on luonnostaan ympäristöstä poikkeava etninen ja uskonnollinen identiteetti. Olosuhteet veivät juutalaispojan Saksaan, jossa hänen isänsä virkatehtäviensä takia usein majaili kristillisessä lepokodissa. Siellä Michael kohtasi saksalaisen kristityn Jürgenin, joka osoitti häntä kohtaan suurta ystävällisyyttä. Tästä ystävyydestä seurasi hengellinen etsintä, joka monien vaiheiden kautta vakuutti Michaelin siitä, että Jeesus Nasaretilainen on, ei vain Maailman Vapahtaja, vaan juutalaisten Messias. Michaelista tuli messiaaninen juutalainen. Palattuaan kotimaahansa Michael kamppaili lääkärin kutsumuksen ja hengellisen kutsumuksen välillä ja päätyi kristillisen seurakunnan pastoriksi.

Romantiikkaa kirjassa tarjoaa sveitsiläinen Marianne, joka oli opiskelemassa Tel Avivissa ja osallistui siellä kristillisen seurakunnan toimintaan. Alle kolmekymppisellä Mariannella ei ehkä vielä ollut mitään kiirettä avioliittoon toisin kuin pitkälti yli neljäkymppisellä Michaelilla. Tässä parisuhteessa tutustumista ei aloitettu eikä harjoitettu esiaviollisen seksin kautta, vaan viktoriaanisen säädyllisesti monivaiheisen ja kainon lähentymisen ja tunnustelun merkeissä. Hitaasti hyvä tuli. Pariskunta solmi avioliiton sekä juutalaisin että eurooppalaisin muotomenoin vuoroin kummankin puolison kotimaassa ja perheeseen syntyi kolme lasta. Aviopuolisot hyväksyivät toisensa sellaisina kuin nämä olivat. Ennen kaikkea juutalainen ei vaatinut sveitsiläistä kääntymään juutalaiseksi.

Kirjasta saa hyvän kuvan messiaanisen juutalaisuuden elämästä ja toiminnasta Palestiinassa. Messiaaniset juutalaiset toimivat pienissä seurakunnissa ympäristössä, jossa kristityksi kääntyminen on harvinaista. Mutta kun sellainen tapahtuu, se on elämää mullistava tapaus. Perhesuhteet joutuvat koetukselle ja juutalainen identiteetti saa uuden merkityksen. Messiaaninen seurakunta noudattaa aikuiskastetta ja vapaan reformoidun seurakunnan toimintatapoja. Toiminnalle on leimallista karismaattinen kristillisyys, jossa on helluntailaisuudesta tuttuja piirteitä. Michael Yaron ammensi hengellisiä vaikutteita amerikkalaiselta helluntaisaarnaajalta Derek Princeltä, joka Suomessakin lienee tullut tutuksi TV 7:n kautta.

Aivan toista hengellisen elämän ulottuvuutta edustaa Pyhässä maassa piispa Munib Younanin johtama Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilainen kirkko. Sen jäsenet koostuvat etupäässä kahden valtion alueella asuvista palestiinalaisista. Juutalaista luterilaista kirkkoa ei Palestiinassa taida olla eikä tulla. Lutherin suhtautuminen juutalaisiin oli tylyä. Samaa ei toivottavasti tarvitse sanoa hänen nimeään kantavasta kirkosta nykyään. Ilmeisesti messiaaniset juutalaiset muodostavat omia pieniä seurakuntiaan alkukristillisessä hengessä ja sopivat hyvin kristikunnan monimuotoiseen perheeseen. Kirjan liitteessä oleva Nikean uskontunnustus ja siihen liittyvät Michael Yaronin raamatunselitykset antavat ymmärtää, että messiaaninen juutalaisuus on opillisesti uskollinen kristikunnan valtavirran tunnustamalle uskolle. Kirjan liitteenä on myös luettelo juutalaisista juhlista, joita niitäkin Michael tulkitsee kristillisten silmälasien läpi. Omaksuvatko messiaaniset juutalaiset juhlien mukana juutalaisuuteen liittyviä tapoja, ei käy tästä selville. Jumalanpalveluksia vietetään kuitenkin sapattina juutalaisen tavan mukaan. Eiköhän se liene tapana kaikissa Pyhän maan kirkoissa?

Kirjan nimi Iloa tuhkan sijaan tulee Jesajan kirjan sanoista ”panemaan Siionin murheellisten päähän juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan” (Jes.61:1,3, vuoden 1933 suomennos). Tuhka tarkoittaa holokaustin aikaisten juutalaisvainojen vaikutuksia Michaelin ja hänen perhekuntansa elämässä.

Etusivu    Kirja-arvioinnit