Mielipuolinen raamatuntulkinta aisoihin

Lauri Thurén: Kameli neulansilmästä. Jeesuksen vertaukset puhtaalta pöydältä. Kirjapaja 2015. 251 s.

 

Opiskeluaikanani sain tuntumaa Jeesuksen vertauksien tulkintaan, kun käytännöllisissä harjoituksissa pidettiin oppitunteja koululaisille Kaisaniemen koulussa. Yksi kurssitoverini intoutui selittämään metaforaa neulansilmän läpi kulkevasta kamelista, että saadaanhan se kameli neulansilmän läpi, kun porttia vähän suurennetaan. Hän oli piirtänyt taululle kuvan kuvitellusta neulansilmäportista. Sitten hän tarttui sieneen, pyyhki pois piirtämänsä portin ääriviivoja ja hahmotteli ihan kokonaan toista kokoluokkaa olevan portin, josta kameli takuulla mahtuu läpi eikä tee tiukkaakaan. Voi olla, että opetus meni oppilaille täydestä kuin häkä, mutta ohjaajamme tyrmäsi esityksen täydellisen vääränä tulkintana. Näin teimme me kurssitoveritkin, mutta vahingoniloon tuskin oli aihetta. On sitä tullut töppäilleeksi itsekin yhdessä ja toisessa tulkinnassa ennemmin ja myöhemmin.

Joensuun yliopiston eksegetiikan professori Lauri Thurén on tullut tunnetuksi tieteellistä raamatuntutkimusta kansantajuisesti, jopa kieli poskella kirjoittavana artikkelitoimittajana. Kun kirjoittaa oikein vitsikkäästi ja kansanomaisen puhekielen tyylillä, lukija voi ehkä luulla, että kirjoittaa hän osaa, mutta onko tämä nyt vakavasti otettavaa tieteellistä tutkimusta.

Esiteltävänä oleva kirja on kirjoitettu ymmärrettävästi ja paikoin hauskastikin, mutta nyt selvästi tieteellinen ote fokuksessa. Kirjoittaja on kehittänyt uuden Jeesuksen vertauksia tutkivan metodin, joka perustuu brittifilosofi Stephen Toulminin argumentaatiotutkimukseen. Ensin on väite eli tapauskohtainen näkemys, jonka puhuja esittää kuulijoiden hyväksyttäväksi. Vertauksen yhteydessä tyypillinen väite on on sosiaalinen tai hengellinen näkemys tai käyttäytymismalli, jota Jeesus suosittelee kuulijoilleen. Väitettä perustellaan lähdetiedolla. Se tarkoittaa tapauskohtaista tietoa, jonka puhuja uskoo yleisön hyväksyvän. Väliin tarvitaan päättelysääntö, jonka tehtävänä on on johdattaa yleisö lähtötiedoista väitteeseen. Päättelysäännön ei ole tarkoitus sisältää tarkkaa tapauskohtaista tietoa. Yleisö ei ehkä hyväksy päättelysääntöä ainakaan sellaisenaan. Tällöin sille tarvitaan taustatuki, joka on luonteeltaan yleinen eikä tapauskohtainen.

Luukkaalla Jeesuksen kertoma vertaus toimii taustatukena jollekin yleiselle päättelysäännölle, joka Jeesuksen kuulijoiden pitäisi hyväksyä. Jos he hyväksyvät tapauskohtaiset lähtötiedot, heidän tulisi tämän säännön avulla päätyä hyväksymään Jeesuksen suosittama väite. Metodin toteuttaminen käytännössä vaatinee aikamoista harjaantumista. Minäkin taidan tyytyä vain siihen tulkintaan jonka aiheeseen perehtynyt tutkija antaa. 

Miksi tarvitaan tällainen uusi tulkintaperiaate? Se johtuu siitä, että Jeesuksen vertausten tulkinta on johtanut aika villiin menoon. Tulkintoja suolletaan omasta päästä ja kaiken maailman viisaudella rajattomasti. Ehkä moni on ymmärtänytkin, että vertauksia jokainen saa tulkita haluamallaan tavalla ja tulkitsija on aina oikeassa. Vertauksista ei siis ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tulkintaa. Voihan se vähän niinkin olla, mutta olisiko kuitenkin joku tolkku paikallaan? Thurénin mielestä tolkku on siinä, että vertauksen selittämiseen ei käytetä kaiken maailman tietoa eikä tulkinnan avuksi oteta anakronistista tietoa juutalaisuuden historiasta, filosofiasta eikä edes varhaiskirkon kristologiasta. Tyydytään vain siihen tietoon, mitä oletetuilla Jeesuksen kuulijoilla tai evankeliumin lukijoilla oli. On siis tärkeää tietää, ketkä olivat kuulijoita, joille Jeesus puheensa osoitti. Usein se käy ilmi kontekstista. Arvailemaan ei pidä eikä tarvitse lähteä. Kun näin tehdään säästytään siltä revohkalta, mitä usein evankeliumin ulkopuolelta tuotu tieto aiheuttaa sen tulkinnalle. Se aiheuttaa sen, että vertausta pitää peukaloida. Siitä pitää poistaa jakeita, tulkita niitä allegorisesti tai ironisesti. Tarpeetonta soppaa aiheuttaa myös se, että Luukkaan vertauksia tulkitaan muiden evankeliumien samojen vertauksien valossa, jotka ovat mahdollisesti toisen evankelista tulkinta ko. vertauksesta. Thurénin mukaan Luukasta tutkittaessa pysykäämme Luukkaassa.  Luukasta on tutkittava yksinkertaisesti ja konstailemattomasti yksinomaan Luukkaan tekstiin tukeutuen, mutta toki Luukkaan konteksti huomioiden. Näin puhtaalta pöydältä käsin etsitään tulkinnan avaimet, jotka ovat siis tausta, päättelysääntö, lähtötieto ja väite. Tätä voi toki seurata päättelyketju ja mahdollinen varauma, mutta ulkopuolisella tiedolla ei haluta sotkea vertauksen viestiä alkuperäiselle yleisölle. Ulkopuolinen tieto saattaa johtaa täysin harhapoluille, ihan toiseen maailmaan. Vertauksen viesti voi jopa kääntyä päälaelleen.

Valitsemallaan metodilla Thurén käy läpi kaikki Luukkaan 59 vertausta. Vertaus –sana sisältää metaforat, paraabelit ja esimerkkikertomukset. Muutamat vertaukset selitetään erittäin yksityiskohtaisesti, näiden joukossa epärehellinen taloudenhoitaja (Luuk. 16:1-99) jota yleisesti pidetään Jeesuksen vaikeimpana vertauksena, sekä tuhlaajapoika ja laupias samarialainen, jotka ovat tunnetuimpia esimerkkikertomuksia ja joille ei esiinny paralleelia muista evankeliumeista. Yhtenä yleisenä tulkinnan avaimena Thurénille on juutalainen qal wahomer- päättely, jonka mukaan Jumala on aina enemmän ja parempaa kuin ihmisten toiminta. Jos paha ihminen parhaimmillaan tekee hyvää, niin vielä varmemmin Jumala tekee hyvää. Tällainen päättely on Luukkaan vertauksissa yleinen. Jumalasta vertauksissa puhutaan paljon vähemmän kuin mitä kristityt tulkitsijat ovat ymmärtäneet. Vertauksia siis allegorisoidaan ja ”isä” on aina heti Jumala, vaikka alkuperäisessä tekstissä ei sellaista mainintaa ole missään kohtaa. Vertaukset eivät yllättäen olekaan ”uskonnollisia”.

Lopuksi Thurén tutkii vertausten sanomaa, analysoi ja ryhmittelee sitä, sekä tuo esille Luukkaan teologiaa, vaikkei sitä pidä anakronistisesti sotkea yksittäisiin vertauksiin.

60-luvun teologin ei tarvitse enää saarnatuoliin nousta. Mutta voihan tämän kirjan lukea analysoidakseen nykyisiä saarnaajia, ovatko he Thuréninsa lukeneet. Olisi varmaan tarpeen.

Etusivu    Kirja-arvioinnit