Raamatun lukijan työkalupakki

 

Lauri Thuren: Raamatun käyttöohje 1. Karas-Sana 2009, 176s., Raamatun käyttöohje 2. 2013. 176 s., Raamatun käyttöohje 3. 2016. 208 s.

Luettuani Lauri Thurénin Raamatun käyttöohje 4:n tuli mieleeni, olenkohan lukenut edellisiä osia. Ei muuta kuin varaamaan edelliset osat kirjastosta.

Thurénin tarkoitus on saada kaikki lukemaan Raamattua ja innostumaan siitä. Raamattua ei kannata jättää pölyttymään kirjahyllyyn eikä lojumaan yöpöydälle. Lukematta jättänyt jää sen armoille, mitä kuulee muiden puhuvan Raamatusta. Moni väheksyy sitä ja pitää vanhana juutalaisena tarinana, väkivaltaisena ja vaikeasti ymmärrettävänä. Professori lohduttaa, ettei se niin vaikea ole. Parasta jättää ennakkoluulot ja lukea aluksi ihan ilman oppaita. Oppaatkin johtavat helposti harhaan, ja ainakin professorille pappien saarnojen kuunteleminen on tuskaa. Papit vääntävät helpotkin kohdat vaikeiksi ja keksivät mitä hurjempia selityksiä olettaen, ettei Jeesus tarkoita ihan sitä, mitä teksti kertoo hänen sanovan. Tavallisesti Jeesuksen sanat vesitetään eli lievennetään. Thurén kertoo runsaita esimerkkejä siitä, miten Raamatun sanoja tulkitaan puhujan yrittäessä asettua Pyhän kirjan sanojen yläpuolelle. Vaikka kaikki ei menisikään ihan niin hullusti kuin kirjoittaja antaa ymmärtää, niin kyllä arvostelussa voi olla myös perää.

Siitä en ole ihan varma, että kovin moni ymmärtää Raamattua ilman käyttöopasta. Eiköhän Thurénin kirjasarjakin perustu ajatukseen, että tässä asiassa tarvitaan opasta.  Uutta testamenttiakaan kun ei pysty ymmärtämään ilman Vanhaa testamenttia. Miksi näin on, siitä käyttöohjeen kirjoittaja antaa kyllä hyvän selvityksen. Uskon kirjoittajan suosittelevan sellaista lukuopasta, joka pysyy kirkon tunnustuksessa, pitää Raamattua Jumalan puheena ja ottaa vastaan myös harkittua tieteellistä raamatuntutkimusta. Vakavalla tutkijamielellä kirjoitetun kirjan nimenä pitäisi olla Raamatun johdanto-oppi, jota on tosin täydennetty eksegetiikalla, hermeneutiikalla ja homiletiikalla, vieläpä Israelin kansan historialla ja dogmatiikalla. Johdanto-oppiin kuuluu Raamatun synty, kirjoittajat ja kirjoitustapa sekä tallennus, ehkä myös Raamatun kääntäminen.

Olisi siis hyvä sekä tavallisten tallaajien että ammattilaisten ryhtyä tutkimaan sanaa oikein tosissaan. Kun on ensiksi lukenut Raamattua ilman opasta, voi sitten sen jälkeen - tehtyään oman tulkintansa – katsoa , mitä opas sanoo asiasta. Parasta olisi kuitenkin pysyä Pyhän kirjan omissa sanoissa eikä keksiä ulkopuolelta tulevia selityksiä. Usein Raamattu opastaa itse lukijaansa, kun lukee oikein tarkasti ja katsoo erityisesti, mitä kertomuksen ja varsinkin Jeesuksen vertausten lopussa sanotaan. Thurén uskoo vakaasti, että Raamattu on totta ja hyvin historiallista. Luther tosin selittää, että Raamatun tulkinnan avain on hakea sitä, mikä ’ajaa Kristusta’, mutta moni unohtaa Lutherin sanovan myös, että ’koko Raamattu ajaa Kristusta’.

Thurén kirjoittaa nykyajan kielellä, mutta enimmäkseen kieli keskellä suuta, mutta välillä poskeen lipsahtaen. Joissakin asioissa tarkastelin vähän, mitä muut eksegeetit sanovat väitteistä, joita Thurén esittää jyrkästi karrikoiden. Sain sellaisen käsityksen, että Thurén ymmärtää Kaanaan maan valloituksen sujuneen pääpiirteissään juuri niin kuin Joosuan kirja asian esittää. Eksegetiikka ei siis näytä tässä tapauksessa pysyvän ihan ajan tasalla. Kirjoittaja puolustelee Raamatun sanaa, jossa Jumala oikeuttaa julmat toimet Israelin alistaessa valloittamiaan kaupunkeja valtansa alle. ”Miten Israel olisi selvinnyt tuossa ympäristössä pehmeämmin ottein.” Sen sijaan, että Thurén vähättelisi tapahtunutta väkivaltaisuutta hän suoranaisesti lisää vettä myllyyn ja luettelee kaikki mahdolliset väkivaltaisuudet eikä säästä Uutta testamenttiakaan sen kuvaamasta Jumalan julmuudesta. Ymmärrän hyvin, jos joidenkin lukijoin päätä alkaa kuumottaa, voiko ja pitääkö tällaiseen Jumalaan uskoa. Ei nyt kuitenkaan kannattaa heittää kirjaa ö-mappiin, sillä löytyy tästä paljon varteen otettavaa sanottavaa eikä edellisetkin väitteet ole tuulesta temmattuja vaan hyvin perusteltuja. Minun tekisi joka tapauksessa mieli laittaa ylenmääräinen oman käden oikeus vallitsevien tapojen ja kulttuurin piikkiin. Sen voi sanoa, että israelilaiset uskoivat Jumalan vaativan tabuksi julistetun kaupungin totaalista hävittämistä. Jumala ei muutu, mutta ihmiskunta kehittyy moraalilain ymmärtämisessä. Kovin optimistiselle kehitysuskolle sen sijaan on vaikea antaa sijaa, kun muistelee vaikka toisen maailman sodan aikana sodankäynnissä käytettyjä konsteja, jos puhutaan nykyajan ihmisestä eikä kelata kristikunnan tapoja koko historian ajalta.

Professori esittelee tarkkaan Raamatun syntyä ja sen kopiointia. Roomalaiskirjeen 5. luvun jakeessa yksi esiintyy vaihtoehtoisena sanamuotona kopiointivirhe, jonka mukaan vanhurskauttamisemme ei olekaan vielä ihan loppuun käsitelty. Kopioinnissa tai kirjurin kuulemana omikron-vokaali on vaihtunut omegaksi. Onneksi raamatunkäännökset eivät lankea tähän sudenkuoppaan, toteaa professori iloisesti. Tarkastin yhtenä esimerkkinä Revised Standard Versionin käännöksen. Minusta näyttää, että se on langennut kuoppaan. Muutamissa käytössäni olevista kommentaareista katsoin, ovatko muut eksegeetit yhtä tuohtuneita tästä kohdasta. He näyttivät ohittavan sen vähämerkityksellisenä yksityiskohtana. Kaikilla ei siis nouse tukka pystyyn yhtä radikaalisti ja nopeasti kuin Thurénilla. Raamatun alkusanalle alussa Thurén keksii vaihtoehtoisen käännöksen esikoisessaan. Tämän vaihtoehdon muuta esittäjää en löytänyt. Ettei vain olisi hieman tarkoitushakuinen käännös?

En halua kiistellä siitä, kuka tässä on oikeassa. Thurénilla on joka tapauksessa painavaa sanottavaa, ja korjaan mielelläni omia virheitäni, kun niitä havaitsen. Tosin eläkepapalta ei kukaan muuta odotakaan kuin hortoilua ja vanhentunutta tietoa! Joskus voin ilmoittaa, mitä mieleeni tulee jostakin raamatunkohdasta ja ilmoittaa, että Thurén on kyllä toista mieltä. Tasapuolisuuden vuoksi. Mitä tieteelliseen tutkimukseen tulee, niin se aina korjannee itsensä, kun tapahtuu ylilyöntejä ja villejä tulkintoja. Vaikka Thurén kirjoittaa samoista asioista moneen kertaan, ei sitä voi sanoa häiritseväksi tekijäksi. Näkökulma vaihtuu aina. Samoja asioita voi kuvata monilla eri tavoilla. Sitä paitsi ’kertaus on opintojen äiti’. Nippelitieto Raamatusta on ihan hauskaa ja mielenkiintoista, mutta – kuten kirjoittaja sanoo – mitä hyötyä siitä on? Thurénilla on tapana kulkea raamatunselityksessä valtavirtaa vastaan ja esittää uusia ja aiemmista poikkeavia tulkintoja. Jeesuksenkin opetuksien perinteiset tulkinnat saavat kokonaan uusia vivahteita ja yllätyksiä. Odottamatonta on myös näkemys Juudas Iskariotista, Jeesuksen kavaltajasta. Mehän olemme tottuneet pitämään häntä ”kadotuksen lapsena” (Luuk. 17:12). Hänen toiminnassaan on vaikea nähdä miten puolusteltavaa. Olen aina ajatellut Juudaksen pettyneen siihen, ettei Jeesus ottanut viimein valtaa käsiinsä ja ryhtynyt vallankumoukseen. Thurénin mukaan kavaltaessaan Jeesuksen Juudas uskoi Jeesuksen selviävän pälkähästä ihmeenomaisella voimallaan. Ehkä hän kuitenkin halusi hieman jouduttaa kehityksen kulkua. Juudas oli tosiaan kavaltaja, mutta olihan Pietarikin kieltäjä! Mitä tulee gnostilaisiin kirjoituksiin, joissa kuljetaan usein valtavirran uskontulkinnasta poikkeavaan linjaan, ne ovat Thurénin mielestä tarkoitushakuisesti syrjään jääneiden Raamatun hahmojen nostamista merkkihenkilöiksi. Juudaksen lisäksi tällaisia henkilöitä on ennen kaikkea Magdalan Maria, joka nostetaan Jeesuksen puolisoksi. Huuhaata eivät tuota vain gnostilaiset kirjoitukset, vaan Raamatun väärentäjät, trollit, jotka tehtailevat bisnestä tekaistuilla tekstilöydöillä.

Opin sen, että  Uuden testamentin ajanmukainen kreikankielinen laitos (1979) on tehnyt minun 60-luvulla käyttämäni laitoksen (1963) jo hyvin vanhanaikaiseksi. Sitä paitsi vuonna 2010 on julkaistu Nestle-Alandia huomattavasti monipuolisempi ja tarkempi amerikkalainen  alkutekstilaitos SBL Edition. Kaksi vuotta myöhemmin Nestle-Aland vastasi haasteeseen. Kirjoittaja kertoo myös Raamatun suomennoksista ja selvittää, ettei 70-luvulla vallalla ollut käännösperiaate ole enää muodissa.

Pekka Rahkosen kuvitus on oivaltava, hauska ja tekstiin liittyvä.

Vaikka Thurénin käyttöohje on tarkoitettu tavalliselle tallaajalle, löytää siitä uusia opetuksia myös ajasta jälkeen jäänyt ammattilainen.

Etusivu    Kirja-arvioinnit