Eksegetiikasta hermeneutiikkaan

Lauri Thurén: RAAMATUN käyttöohje 4. Karas-Sana 2020. 157 s.

Itä-Suomen yliopiston eksegetiikan professori Lauri Thurén on tullut minulle tunnetuksi hänen SANA-lehdessä kirjoittamistaan artikkeleista, joissa hän opettaa Raamatun tuntemusta. Thurén on julkaissut Raamatun tuntemuksen oppaita, joista tämä on jo neljäs. Vaikka professori onkin, hän ei näissä popularisoiduissa teoksissaan asetu tiukasti kateederin taakse eikä käytä tieteellistä kieltä, ei edes vanhaa juhlavaa hartaustyyliä, vaan hän kirjoittaa vähän kuin kieli poskella humoristisesti nykyajan kielellä. Teksti on terävää, jollei aika ajoin suoranaisesti piikikästä.

Thurén rohkaisee ihan tavallisia ihmisiä tarttumaan Raamattuun. Hän uskoo, että tavallinen tallaaja voi ihan hyvin ymmärtää lukemaansa. Hän voi välillä ymmärtää sitä jopa paremmin kuin jonkinlaisella esiymmärryksellä harhaan johdettu Raamattu –expertti. Raamatun ymmärtämiseen pitää riittää se, että sitä lukee niin kuin se on kirjoitettu. Pappien saarnatkin ovat professorin käsityksen mukaan välillä kovin heppoista puhetta. Ei ole paneuduttu siihen, mitä Raamatussa sanotaan. Tämä voinee osin pitää paikkansa, vaikka toisaalta tekisi mieleni sanoa, että puhujat yrittävät kyllä parastaan, mutta sortuvat välillä viestinnän vaatimiin (?) konsteihin.

Mikä on Raamatun selitystä hallitseva punainen lanka, tulkinnan avain? Viimeisen parin vuosisadan aikana yleisin Raamatun tulkintaa edustava linja on pelastushistoriallinen malli. Sen professori hylkää samoin kuin monet muut näkökulmat. Hänen mukaansa Raamatun halki kulkee kultainen lanka ja se on Jeesus Kristus. Tämä ajatus ei tietenkään ole uusi, päinvastoin: se on kristillisen kirkon alusta, jopa Jeesuksen opetuksesta alkaen käyttöön ottama Raamatun tulkintamalli. Ensimmäisen kristillisen vuosisadan aikana syntynyt Uusi testamentti on kristittyjen Vanhaksi testamentiksi nimittämän kirjakokoelman kristillinen kommentaari. Mutta kuten sanottu, tämä on perinteinen kristillinen käsitys Raamatusta.

Entä onko Raamattu niin monisyinen kirjakokoelma, että sen sanoma jää hajanaiseksi ja epämääräiseksi? Professori kieltää tämän, vaikka minä kyllä tuossa kohtaa olisin vastannut myöntävästi. Niin ymmärrän Lutherinkin tehneen, kun hän otti Raamatun tulkintaperiaatteeksi aineellisen prinsiipin. Eikö juuri tällä punaisen langan (?) hahmottamisella saatu sekavuus selvitetyksi? Raamatusta ei siis etsitä vastausta kaikkiin elämän ongelmiin eikä historian tapahtumiin, vaan ainoastaan siihen, miten Jumala pelastaa ihmisen. Thurénkin selvittää havainnollisesti Lutherin raamattukäsitystä.

Professori antaa selvityksen moniin vaikeasti ymmärrettäviin Raamatun kohtiin. Samarialaisesta naisesta (Joh.4) hän kertoo, että naisen viisi miestä saattavat viitata juutalaiseen perinteeseen, jonka mukaan samarialaiset olivat historiansa aikana palvellet viittä eri epäjumalaa. Kuudes epäjumala olikin oikea jumala eli juutalaisten Jumala, joka ei kuulunut samarialaisille. Oliko siis samarialaisella naisella ollenkaan mieskumppania? Ymmärrän hyvin, että avoimia kysymyksiä aina jää. Kun yhden ongelman melkein ratkaisee, niin uusi syntyy sijaan. Mutta tuskinpa Raamatun ajan historian, ajattelutapojen ja elämänmuodon tunteminen voi olla vähämerkityksellistä, kuten kirjoittaja antaa ymmärtää? Toisaalta historioitsija Josefuksen teosten lukeminen on suositeltavaa ajan historian ymmärtämiseksi. Sen uskon, vaikka en kyllä hylkäisi Aapeli Saarisalon sanakirjaa, vaikka se onkin jo aika vanha.

Kirjoittaja mainitsee Emmauksen tien kulkijoiden juosseen yhtenä iltana iltapalan jälkeen 30 km matkan ylämäkeen Jerusalemiin kertomaan, että he olivat kohdanneet Ylösnousseen Jeesuksen. Tämä laskelma perustuu tarpeeseen pitää kiinni Luukkaan väittämästä, että matkan pituus oli tuo 160 stadioninmittaa. Professori luottaa aina kirjaimellisesti Raamatun ilmoitukseen, vaikka se ei olisi oikein todennäköistä, mutta kuitenkin mahdollista. Epäilijät pitävät 11 km päässä olevaa Emmausta todennäköisenä juoksun lähtöpaikkana. Jeesuksen vertausten tulkintaan kirjoittaja antaa 9 kohdan listan, joka voi olla tarpeellinen. Muuten käy niin, että selittäjän mielikuvitus lähtee laukkaamaan. Sen jälkeen kuulijan tehtäväksi jää vertauksen selittäjän tulkitseminen.

Joulukertomusta professori on ruotinut melko tarkkaan. Kasvatusisä Joosef osoittautuu siinä betlehemiläiseksi rakennusmieheksi, joka on saanut ammatillista oppia Jerusalemin temppelin rakennustyömaalta. Hän päättää muuttaa Galileaan Herodesta pakoon. Sillä kaikki kuningas Daavidin jälkeläiset olivat epäiltyjen vallantavoittelijoiden listassa. Joosef uskoi olevansa turvassa Nasaretin pikkukaupungissa, josta oli lyhyehkö matka parhaillaan rakennettavaan Sepforiksen roomalaiskaupunkiin. Aika paljon taustatarinaa, josta Luukas ei ole tietoinen tai ei muuten vain kerro! Mutta kieltämättä tarina kuulostaa uskottavalta.

Yksi mielenkiintoinen selityskohde on apostoli Paavalin ehtoolliskertomus (1 Kor. 11). Suomalaisessa raamatuntulkintaperinteessä Paavalin on ymmärretty varoittavan ehtoollisen väärästä nauttimisesta. Ihmisen pitää tutkistella itseään, onko hän oikea ehtoollisvieras. Moni on vältellyt ehtoolliselle menemistä peläten, että nauttii Herran aterian tuomiokseen. Professorin mukaan raamatunkäännös saattaa olla yhtenä syynä väärään tulkintaan. ”Odottakaa toisianne” (jae 33) olisi mahdollista kääntää myös ”toivottakaa tervetulleiksi”, mikä kääntäisi tekstin ymmärtämisen ihan toiseen muotoon. Ei ehtoollisateriassa ole tärkeää oman kelvollisuuden miettiminen – epäkelpojahan me aina olemme. Se, mitä on vältettävä, on syrjiminen. Professori on itse kuulunut Uuden testamentin digisuommenosta Digiraamattu 2020 valmistelleeseen työryhmään. Tästä Raamatun painoksesta ei ole tarkoituskaan tuottaa paperiversiota. Se on nykyajan tuote, joka kulkee jokaisen taskussa mukana (katso kirjan kansikuvaa!), kunhan sen tai siihen liittyvän paketin on ensin ostanut 39,90 €:lla kaupasta. Jos hinta vähän halpenisi, olisiko seurakunnilla varaa hankkia digiraamattu jokaisen rippikoululaisen taskuun?

Olen rohjennut esittää edellä muutamia reunamerkintöjä tieteellisesti ansioituneen opettajan teokseen. Samalla olen kuitenkin päivittänyt omaa hermeneutiikan, homiletiikan ja eksegetiikan tuntemustani, joka on perustunut aika paljon opettajani Aimo T. Nikolaisen teoksiin. Jos ei Thurénin kirja(sarja) löydä tietään tavallisen tallaajan yöpöydälle, niin toivoa sopii, että se olisi papiston työpöydällä Raamatun vieressä. Saarnat olisi hyvä perustaa tutkittuun ja perusteltuun tietoon.

Etusivu    Kirja-arvioinnit