Kulttuuria ja historiaa ähkyyn asti

Liisa Väisänen: Ranska, rakkaudella. Kirjapaja 2019. 282 s.

Ranska on jäänyt minulle muita Euroopan maita vieraammaksi. Varmaan se johtuu siitäkin, että nuoruudessani opiskeltiin saksaa ja alkavassa määrin myös englantia. Ranskaa ei meidän koulussamme ollut edes vaihtoehtoisena. Sittemmin olen käynyt Ranskassa vain Pariisissa. Se oli ikimuistettava ja merkittävä käynti. Pariisi on monien merkittävien nähtävyyksien ja historiallisten tapahtumien paikka. Luettuani taidehistorioitsija Liisa Väisäsen selostuksen Pariisista on heti tunnustettava, että Pariisiin pitäisi mennä uudelleen. Liian paljon jäi näkemättä ja ymmärtämättä.

Ranskaa esittelevä teos antaa ymmärtää, että Ranska on myös paljon muuta kuin Pariisi. Tämän nyt keksii jo vähempijärkinenkin. Kirjan esittelystä käy ilmi, että Ranska sisältää paljon enemmän tietoa kuin mitä voisin ikinä kuvitellakaan. Kuten Väisäseen kirja Italiasta kertoo, että on monta Italiaa, niin samaa voinee sanoa Ranskasta. Eikä tässäkään loppujen lopuksi tehdä muuta kuin raapaistaan vähän sieltä ja täältä. Painava lukupaketti voi aiheuttaa ähkyjä lukijalle, mutta ei tätä pitäisikään lukea yhtä soittoa kannesta kanteen, vaan aina se kohde kerrallaan, jonne matka suuntautuu.

Liikkeelle lähdetään siitä, että Ranska on suurvalta. Siirtomaavalta orjakaupasta puhumattakaan ei tosin ole kovin kunniakasta menneisyyttä, mutta se on jättänyt jälkensä Ranskan kielen ja kulttuurin leviämiseen globaalisti. Siitä johtuvat myös merkittävät vähemmistökansallisuudet Ranskassa. Ranska on monikulttuurinen maa, jolla on siirtomaavaltana ollut moraalinen velvollisuus ottaa vastaan maahanmuuttajia. Ranskan suuri vallankumous on muuttanut koko Euroopan historiaa. Demokratia sekä ihmisoikeusarvot, vapaus, veljeys ja tasa-arvo ovat aiheuttaneet dominoefektin koko Euroopassa. Ranska on myös antanut mallia hyvinvointivaltiosta ja sieltä ovat lähtöisin lentokoneet ja luotijunat. Ranska tunnetaan sotavoimistaan ja avaruustutkimuksestaan. Entäpä ranskanperunat ja ranskanleipä?

Jotkut matkailuohjelmat ärsyttävät minua, kun siellä esitellään paikallisia herkkuja, joita speaker esittelee innokkaasti mutustellen. Katsoja jää nieleksimään tyhjää. Väisänen mainitsee toki Ranskan maineen keittotaidoistaan, mutta esittelee vain historiallisia ja kulttuurisia nähtävyyksiä. Jos ja kun tulee tilaisuus lähteä Ranskaan, silloin voi ottaa mukaan tämän kulttuurisen matkaoppaan. Kuhunkin nähtävyyskohteeseen sisältyy arkkitehtuuria, kuvataidetta, musiikkia ja henkilöhistoriaa. Pariisista löytyy myös elokuvan historiaa. Arkkitehtuuria edustavat erityisesti kirkot. Erityisen perusteellisesti valaistaan gotiikan syntyä Ranskassa. Kuvataiteesta tuttuja ovat ranskalaiset Monet ja Manet, kuin myös Matisse, Gauguin ja van Gogh, joka oli tosin syntyisin alankomaalainen. Ranskassa vietti paljon aikaansa monien suomalaisten maalaustaiteilijoiden joukossa Helene Schjerfbeck, jonka vaikutusta kuvataan laajasti. Ranskassa vaikutti myös espanjalainen Pablo Picasso. Vanhempaa taiteilijapolvea edustaa italialainen Leonardo da Vinci, joka astui kuningas Fransin I:n palvelukseen vuonna 1516. Hänen käyttöönsä annettiin Clos Lucén kartano lähellä kuninkaan residenssiä, Amboisen linnaa. Siellä hän vietti elämänsä kolme viimeistä vuotta. Mona Lisa –maalaus saa taiteen asiantuntijalta perusteellisen selvityksen. Tässä yhteydessä kommentoidaan myös kirjailija Dan Brownin kohua herättäneitä tulkintoja Da Vinci-koodi –nimisessä kirjassa. Tarinat Graalin maljasta jatkuvat Occitanian yhteydessä ja merovingien kuningassuvun oletettu Jeesukseen viittaavan syntyperän pohdinta  Provencen maakunnan yhteydessä.

Henkilöhistoriassa laaditaan perusteellisia kuvauksia useista Ranskan hallitsijoista kaikkia nimiä luettelematta Kaarle Suuresta alkaen ja Aurinkokuninkaan ja Napoleonin kautta 1900-luvun hallitsijoihin ja viimein Emmanuel Macroniin. Kirjan lopussa on kyllä paikkahakemisto, mutta henkilöhakemisto puuttuu. Outo juttu nykyaikana! Ei kai se nyt kustannuksia paljon lisää eikä ainakaan vaivaa vaadi, jos lisätään henkilöhakemisto. Tässä yhteydessä en voi olla mainitsematta oikoluvun puutetta. Kirjaan on jäänyt kiusallisen paljon pieniä painovirhepaholaisia.

Kirjasta löytyy kuvauksia monista merkittävistä ranskalaisista persoonallisuuksista.  Yhden luvun ansaitsee herttuatar Anna Bretagnelainen, joka avioitui Itävallan Maksimilianin kanssa ilman sulhasen läsnäoloa. Mainitusta syystä avioliitto oli myös mahdollista purkaa pikaisesti, kun Anna solmikin avioliiton Ranskan kuninkaan Kaarle VIII:n kanssa, joka oli julistanut sodan Bretagnelle. Henkilöhistoria jatkui yllättävinä käänteinä, joiden veroista voi löytyä vain parhaista nykyajan saippuasarjoista.

Ranskan kielen historia kuvataan tarkasti. Samalla muistutetaan, että eri alueilla on omat kielensä, joita enemmän tai vähemmän puhutaan edelleen. Näin on mm. Bretagnessa, Baskimaalla ja Korsikassa. Ranskaa puhutaan emämaan lisäksi Ranskan siirtomaissa ja naapurivaltioissa Belgiassa ja Luxemburgissa. Ranska on maailmankieli, joka pitäisi nostaa Euroopassa uuteen arvostukseen, kun kerran Britannia on jättämässä EU:n.

Katolinen kirkko Ranskassa oli voimakas paaviuden tukija, mutta aina yhteys ei sujunut sopuisasti niin kuin tiedämme paavinistuimen jakautumisesta kilpailevan paavin asettumisena Avignoniin. Ranska oli ristiretkiliikkeen kannalta merkittävä alue. Paavi määräsi ristiretket ja ranskalaiset toteuttivat niitä. Ristiretkiliikkeen varhaisia edustajia oli Temppeliherrain ritarikunta, jonka tarina johti tuomiolle Carcassonen linnassa. Onkohan kirjan kansikuvassa Carcassonen linna?

Katolisen kirkon lisäksi maassa on merkittävä protestanttinen vähemmistö. Hugenottien historia ansaitsee tulla kerrotuksi hyvin perusteellisesti. Uskonsotiahan siitä syntyi. Ranskan vallankumouksen jälkeen uskonto ja politiikka on yritetty pitää toisistaan erillään. Lyonin Pietarista kerrotaan ihan erikseen. Tästä Pierre Valdésista tuli valdolaisen protestanttisen ryhmän perustaja. Hänen edustamansa liike sulautui luterilaisuuteen, mutta säilytti Italiassa oman uskontokunnan aseman. Lyonissa vaikutti myös toinen Pierre, nimittäin Abbé Pierre, Emmaus-liikkeen perustaja. Tunnetuin lyonilainen kuitenkin lienee kirkkoisä Irenaeus. Yksi Ranskassa vaikuttanut uskonnollinen ryhmä oli kataarit, keskiajalla vaikuttanut manikealaisuudesta vaikutteita saanut gnostilainen lahko, jonka katolinen kirkko luokitteli harhaoppiseksi.

Kaikki Ranskan provinssit tulevat läpikäydyiksi. Vielä käydään Alsacessa, Euroopan Unionin syntysijoilla, Saksan ja Ranskan kohtaamispaikassa. Oma lukunsa on kuvaus surullisen kuuluisasta Struthofin keskitysleiristä. 40 000 vangista surmansa sai 25 000. Viimeinen etappi on Korsika, saari, jolla on ollut monta omistajaa. Genovan meritasavalta myi lopulta saaren Ranskalle 1769. Korsikalla on oma pitkä historiansa, mutta parhaiten saari tunnetaan keisari Napoleonin syntysijana. Nuorena miehenä Korsikan itsenäisyyttä ajanut Napoleon unohti kotimaansa edunvalvonnan päästyään nousukkaana Ranskan valtaistuimelle.

Liisa Väisänen on yhdessä Ella Kannisen kanssa toimittanut Merkkien salat –nimisen TV-ohjelman, jossa päästään vierailemaan myös Ranskassa symbolitulkinnan merkeissä.

Etusivu    Kirja-arvioinnit