Perinteisten arvojen puolustus

Mitä mieltä Suomessa saa olla. Suvaitsevaisto vs. arvokonservatiivit (Toim. Timo Vihavainen, Marko Hamilo ja Joonas Konstig). Minerva 2015.

 

Sekä Suomessa että muualla Euroopassa poliittinen kartta on ollut muuttumassa. On syntynyt kansallismielisiä puolueita, jotka vastustavat Euroopan unionin holhousta ja humanitääristä maahanmuuttoa. Suomessa tätä arvomaailmaa on edustanut Suomen maaseudun puolueen perillisenä jatkanut Perussuomalaiset, Ruotsissa Sverigedemokraterna. Poliittisesti epäkorrekteja aatteita julistaneita ryhmiä on asetettu naurunalaisiksi ja heidän mielipiteitään sopimattomiksi. Sivistysvaltiossa saa olla vain sitä mieltä, mitä hankalasti määriteltävä poliittinen korrektius vaatii.  Viimeisen vaalivoiton myötä Perussuomalaiset hyväksyttiin hallitukseen, Ruotsissa maahanmuuttovastaista oikeistolaista puoluetta ei ole hyväksytty hallituskumppaneiksi. Muuallakin Euroopassa voimakkaasti oikeistolaisia liikkeitä ei ole katsottu hyvällä. Suomessa valta-asema on pitkään ollut liberaalivasemmistolaisella älymystöllä, joka on hallinnut mediaa ja kulttuuria. He ovat määritelleet, mitä edistys, suvaitsevaisuus, vapaamielisyys tai ennakkoluulot tarkoittavat. He ovat määränneet myös sen, mitä hyvä elämä tarkoittaa. Konservatiivien on pitänyt olla ”kaapissa”, esiinnyttävä liberaaleina, koska se kuulostaa paremmalta ja poliittisesti korrektimmalta kuin konservatiivisuus. Mennee vielä jonkin aikaa ennen kuin muutos valtavirtaistuu. Toistaiseksi vielä arvoliberalismi ruotsalaisine ja amerikkalaisine hullutuksineen queer –teoriasta kansallisen kulttuuri-identiteetin vapaaehtoiseen alasajoon voimistuu. Globalisaation, liittovaltiosuuntaisen Euroopan unionin, massamaahanmuuton, islamisaation ja kulttuurimarxismin viimeisten henkäysten huuru herättää ihmisiä puolustamaan omia perinteisiä arvojaan ja elämäntapaansa. Nykytilanne on seurausta vuoden 1968 sukupolven suorittamasta vallankaappauksesta, jossa maahamme ujutettiin marxilais-freudilaista perua olevaa uusvasemmistolaista ideologiaa. Tämä sukupolvi on pian kokemassa luonnollisen poistuman, mutta ehkä sen oma uskokin nuoruuden innostuksessa ajamiin utopistisiin näkemyksiin on ehtinyt horjua samalla kun sosialistiset ihannevaltiot romahtivat.

Näitä ajatuksia esittävät esseissään seitsemän mielipidevaikuttajaa, jotka ovat astuneet ulos kaapista ja ilmoittaneet ajavansa perinteisiä konservatiivisia arvoja. Kokoomateokseen teematkin on provosoivasti ryhmitetty teemojen koti, uskonto ja isänmaa alle. Näille arvoille on viime vuosikymmeninä naurettu. Naurajien ja pilkkaajien hymy on kuitenkin hyytynyt viimeisten vaalijytkyjen jälkeen. En ole itse sitä mieltä, että kansa on aina oikeassa, mutta olen kyllä sitä mieltä, että vaalitulosta on kunnioitettava ja niillä mennään. Ja on ehdottomasti hyvä, että Perussuomalaiset ovat hallitusvastuussa. Irtopisteiden kalastelu ei enää onnistu hallitusvastuussa, ellei halua kaataa hallitusta.

Kirjan lopussa on – ainakin minulle - hyvin tarpeellinen konservatiivinen sanakirja, sen verran erikoisia termejä on nykyään käytössä. Tällaisia erikoisia sanoja ovat mm. arvoliberaali yliminä, Eurabia, Han-suomalainen, Hommaforum, puhumattakaan hompanssista ja sompanssista, homosaatio/-rummutus, Kaunan koulukunta, kohtaamisteoria, kognitiivinen dissonanssi, ehkä myös kukkahattutäti ja maailmanpahantaja, natsikortti, netsi, Olkiukko, orjalaivojen terva, positiivinen syrjintä, rikastaminen, Scripta, sosiaalinen konstruktio, suvaitsevaisto, taikaseinä, Tocqeville, VHM ja Valkopako. Jotkut termit ovat toki entuudestaan ihan tuttuja, mutta niitä käytetään nykyään ihan uusilla tavoilla. Esimerkiksi feminismi on tullut ymmärretyksi naisten tasa-arvon tavoitteluksi. Nykyään feminismi tunnetaan siitä, että se keksii uusia tasa-arvorikkomuksia ja näin siirtää tasa-arvon toteutumisen kauemmas. Näin tapahtuu gender-feminismissä, jonka mukaan feminismiä tarvitaan niin kauan kunnes sukupuolia ei enää ole olemassa. Sukupuoli on tämän aatesuunnan mukaan ”satunnainen sosiaalinen konstruktio, jota käytetään naisten alistamiseen.” Suurelle osalle näistä termeistä löytyy kyllä selitys urbaanista nettisanakirjasta.

 

Etusivu    Kirja-arvionnit