Kreikka 3-10.10.2018

1. Delfoi 2. Aarrekammiot 3. Temppeli 4. Meteora 5. Thessaloniki 6. Filippoi
7. Paavali 8. Ateena 9. Agora 10. Korintti 11. Forum 12. Epidauros

Aarrekammiot

Tässä ollaan sikyonialaisten ja sifnoslaisten arrekammioiden kohdalla.

Sykionilaisten aarrekammio: Aarrekammiot olivat pieniä, temppelin muotoisia rakennuksia, joita kreikkalaiset kaupunkivaltiot ja siirtokunnat olivat rakentaneet pyhäköiksi. Niissä säilytettiin kaupunkien lahjoittamia votiivilahjoja. Sikyonin aarrekammio rakennettiin noin 500 eKr. Rakennus oli huokoista kiveä, kaksi doorilaista pylvästä julkisivulla. Aarrekammio oli kolme metriä korkean vallin päällä. Kaivauksissa havaittiin, että samalla paikalla oli ollut kaksi aiempaa rakennusta, varhaisempi pyöreän muotoinen rakennus n. 580 eKr., toinen suorakaiteen muotoinen sisältäen pyörökaarisen pylväikön. Korkokuvin varustetussa seinäpinnassa oli mytologisia hahmoja, loistavia esimerkkejä veistotaiteesta 500-luvulla eKr. Nämä esineet ovat näytteillä museossa. Oletetaan, että tässä rakennuksessa säilytettiin Sikyonin hallitsijan Kleistheneen vaunuja muistona voitosta ensimmäisistä Pythian kisoista 582 eKr.

Sikyonian pyörötemppelin koriste (560 eKr.) esittää Euroopan ryöstöä. Tarun mukaan Zeus-jumala otti härän muodon ja ryösti Foinikian prinsessan siepaten hänet selkäänsä. Kuulostaa Afrikassakin yleiseltä morsiamen ryöstöltä. Eurooppa on siis kreikkalaisesta mytologiasta peräisin oleva naishahmo, josta maanosa on saanut nimensä.

Kahden euron kolikko kuvaa Spartalaista mosaiikkia (200 jKr.), joka esittää Euroopan ryöstöä.

 





















Sifnoslaisten aarrekammio: Aarrekammion länsireuna sivuaa Sikonyan aarrekammiota. Aarrekammio oli pieni rakennus, jossa säilytettiin sifnoslaisten uhrilahjoja. Historioitsija Herodotuksen 400-l. Ekr.) ja tutkimusmatkailija Pausaniaksen (100-l. jKr.) mukaan aarrekammio rakennettiin Sifnoksen kulta- ja hopeakaivosten tuottojen kymmenyksillä. Perustuksia lukuun ottamatta rakennus oli rakennettu loistavasta, läpikuultavasta marmorista. Rikkaudessaan ja komeudessaan se veti vertoja viereiselle Apollon temppelille. Julkisivu oli poikkeuksellisen koristeellinen. Kaksi karyatidia tuki julkisivun kattopalkkia. Karyatidit olivat kaksi suoraryhtisinä seisovaa verhottua, maalatusta marmorista veistettyä naista. Koko rakennusta ympäröi n. 30 m pitkä friisi, joista osia on nähtävillä museossa.

Opas Pirjo pani parastaan selostaessaan Delfoin patsaiden historiaa museossa (kuva yllä oikealla). Oppaan takana Sifnoslaisten aarrekammion karyatidi, joka esittää laskostettuun kaapuun pukeutunutta naishahmoa. Tämä marmoripylväs on sifnoslaisten aarrekammiosta ajalta 530 eKr.

Kástrista. Ajan saatossa patsaat ovat joutuneet katselijoidensa uhreiksi: varkaat veivät arvometallit, mistä merkkinä pääkoristeen tyhjät reiät, ja murskattu nenä, ilmeisesti kristittyjen tapa poistaa patsaan pelätty elinvoima. Tuli mieleen, mitä apostoli Paavali sanoi kaikesta tästä Ateenan Areiopagilla: ”Kaikesta näkee, että te tarkoin pidätte huolta jumalien palvonnasta” (Apt. 17:22).

Kreikkalaiset jumalat olivat ihmisten kaltaisia juonitteluineen ja paheineen. Kun kerran jumalatkin harraastivat paheellista elämää ja siveettömyyttä, niin mikseivät ihmiset voisi toimia samoin? Ihmisten harrastama siveettömyys oli oikeutettua, sillä se oli jumalallista. Rooman keisarit ottivat härskisti mallia jumalallisista orgioista ja julistivat itsensä jumaliksi, joille piti osoittaa palvontaa. Se erotti keisarit jumalista, että keisarit eivät olleet kuolemattomia. Ihmisten piti uhrata lahjoja jumalille saadakseen heidät suosiollisiksi.

Sifnoslaisen aarrekammion kohdalta matka jatkuu ns. aarrekammioristeykseen, jossa on rypäs muita aarrekammioita 500- ja 400 -luvuilta eKr.  

Ateenalaisten aarrekammio (510–480 eKr.). Toisen tulkinnan mukaan se olisi rakennettu 500-luvun lopulla eKr. demokratian voitettua tyrannian Ateenassa; kolmannen tulkinnan mukaan puolestaan Marathonin taistelun jälkeen noin vuonna 490–480 eKr. kiitollisuudenosoituksena voitosta. Paikalla oli kuitenkin myös tätä ennen varhaisempi ateenalaisten aarrekammio.

Aarrekammio oli yksi merkittävimmistä Delfoin pyhän tien varrella sijainneista lukuisista aarrekammioista. Rakennuksessa säilytettiin merkittävien sotavoittojen sotasaaliita sekä muita ateenalaisten Delfoin pyhäkölle antamia votiivilahjoja. Myöhäisantiikin aikana tai keskiajalla tuhoutunut rakennus koottiin uudelleen alueen arkeologisten kaivausten yhteydessä vuosina 1904–1906, koska siitä oli säilynyt tarpeeksi osia. Noin 80 prosenttia nykyisestä rakennuksesta on alkuperäistä.

Aarrekammio edustaa doorilaista tyyliä ja muistuttaa arkkitehtuuriltaan pientä kreikkalaista temppeliä. Se on rakennettu paroslaisesta marmorista. Sen sisin osa (cella) avautuu itään ja sen etupuolella on kaksi pylvästä. Rakennukseen ei johda portaita, eikä sinne ollut yleensä tarkoitus astua sisään. Rakennuksen pituus on 9,75 metriä ja leveys 6,68 metriä. Rakennuksen friisi kuvaa Herakleen ja Theseuksen urotöitä. Seinät on peitetty piirtokirjoituksin.  
Tätä seinistään hyvin hyvin säilynyttä ateenalaisten aarrekammiota on kristillisenä aikana käytetty kirkkona. Sisätilan seinät ovat tummuneet runsaasta tuohuksien käytöstä.

Aarrekammioristeyksessä on maailman napa. Havainnekuvassa (alla) näkyy jalustalla oleva pylväs, jonka päällä on Delfoin tanssijat -veistos ja ylimpänä maailmannapa-kivi.
Muinaiset kreikkalaiset uskoivat, että Delfoi oli maailman keskipiste. Tarinan mukaan Zeus laski lentoon kaksi kotkaa, yhden kummaltakin maailman laidalta, toisen idästä ja toisen lännestä. Paikkaan jossa kotkat sitten kohtasivat, heitti Zeus pyhän kivipaaden, omfaloksen, osoittamaan maailmannapaa eli maailman keskipistettä. Kivi putosi Delfoihin, jolloin sitä alettiin pitää maailman keskipisteenä. Maailman napa -kivestä tuli Apollon, pyhän oraakkelin sekä Delfoin alueen symboli. Maailman napa -kivi löydettiin myös Apollon temppelin Adyton-kammiosta. Temppelin sisäosan (cella) länsipäässä oli temppelin kaikkein pyhin, adyton, joka oli jonkinlainen maanalainen kammio. Siellä oli omfalos eli maailmannapa sekä oraakkelin toimintapaikka.

Akanthos-pylväs eli Delfoin tanssijat on Delfoista Apollonin temppelin läheltä löydetty antiikin kreikkalainen marmoripylväs, jonka ympärillä on kolme tanssivaa naishahmoa. Pylväs on usein ajoitettu pystytetyksi vuoden 400 eKr. jälkeen ja sen on ajateltu kaatuneen maanjäristyksessä vuonna 373 eKr.Toisen teorian mukaan pylväs olisi kuitenkin ateenalaisten vuoden 375 eKr. jälkeen pystyttämä, eikä siinä ole merkkejä maanjäristysvaurioista. Myöhempi ajoitus menee vuoteen 330 eKr. Pylvään kokonaiskorkeus on ollut noin 12,2 metriä. Varsinainen pylväs, jonka korkeus on ollut noin 8,8 metriä, on ollut koristeltu akantinlehtiä esittävällä koristelulla, mistä pylväs on myös saanut nimensä. Sen päällä on ollut veistetty tripod eli kolmijalka, jonka ympärillä on kolme tanssivaa karyatidia muistuttavaa mahdollisesti Artemiille omistettua neitoa. Erään teorian mukaan Delfoin Omfalos -kivi eli ”maailmannapa” olisi ollut sijoitettuna kokonaisuuden huipulle. Säveltäjä Claude Debussy on saanut tanssivista tytöistä aiheen sävellykseensä Préludes.

Myyttien mukaan Delfoissa harjoitettiin alun perin maan jumalattaren Gaian eli Gen sekä maanjäristysten aikaansaajan Poseidonin palvontaa. Tarun mukaan Gaian pyhäkköä vartioi valtava käärme, Python, joka oli tämän lapsi. Apollon kuitenkin surmasi käärmeen ja asetti pyhäkköön oman papittarensa. Samalla Apollonin kultti korvasi paikan vanhemmat kultit. Napakivi omfalos oli ilmeisesti eräs muistuma maan jumalattaren kultista. Mytologiassa paikan uusi nimi Delfoi tuli Apollonin delfiineihin viittaavasta lisänimestä Delfinios. Se saattaa kuitenkin tulla myös (maan) ”kohtua” tarkoittavasta muinaiskreikan sanasta delfys. Myyteissä Apollon jatkoi Delfoin veljensä Dionysoksen kanssa. Joka talvi, kun Apollon lähti kolmeksi kuukaudeksi hyperborealaisten maahan, Delfoi jäi Dionysoksen ja tämän seuralaisten mainadien haltuun. Kulttiin liittyi orgastisia ulottuvuuksia ja se muodosti voimakkaan vastakohdan tyynelle Apollonin kultille.

Etusivu     Seuraava