Kreikka 3-10.10.2018

1. Delfoi 2. Aarrekammiot 3. Temppeli 4. Meteora 5. Thessaloniki 6. Filippoi
7. Paavali 8. Ateena 9. Agora 10. Korintti 11. Forum 12. Epidauros

Ateena

Tessalonikassa teimme sunnuntaiaamuna pienen kaupunkikierroksen. Sen jälkeen alkoi 550 km pitkä matka kohti Ateenaa. Liikkuvassa bussissa ei paljon kuvia saanut eikä ehkä tarvinnutkaan. Taisimme muistaakseni vielä kuunnella kertauksena Paavalin vankeutta Filippissä Aimo T. Nikolaisen kommenteilla varustettuna. Yksi taukopaikka oli maineikas Thermopylain sola, jossa oli taistelun muistomerkki. Thermopylain taistelu käytiin elokuussa 480 eKr. Persian ja Kreikan kaupunkivaltioiden välillä. Kreikkalaiset pystyivät pidättelemään persialaisia Thermopylain solassa. Solaksi Thermopylain tekee se, että paikka on meren ja korkean vuoren välissä. Persialaisten onnistui kuitenkin kiertää kreikkalaisten asemien taakse ja tuhota kreikkalaiset joukot. Taistelussa kuoli kreikkalaisia johtanut Spartan kuningas Leonidas (kuvassa Merjan takana yllä). Persialaisia johti kuningas Kserkses I.

Samaan aikaan kun Thermopylain taistelu käytiin myös Artemisionin meritaistelu kreikkalaisten ja persialaisten laivastojen välillä. Persialaiset lyötiin lopullisesti vasta Salamiin meritaistelussa ja Plataian taistelussa vuonna 479 eKr. Thermopylai on jäänyt historiaan maineikkaimpana esimerkkinä spartalaisesta sotilaskunniasta ja -kurista. Sitä pidetään myös historian kaikkien aikojen urhoollisimpana puolustustaisteluna. Herodotoksen mukaan kun Dienekes, eräs Spartan sotilas, kuuli liittolaisten sanovan persialaisten määrästä, että heitä on niin paljon, että heidän nuolensa pimentävät auringon, hän vastasi lakonisesti: "No hyvä, sitten saamme taistella varjossa".

Taistelupaikalle Thermopylain solaan pystytettiin myöhemmin muistomerkki, jossa luki kaatuneiden spartalaisten muistoksi Simonideen kirjoittama muistolause: Vieras, Spartaan vie tämä viesti / tässä uinumme käskyä noudattaen / Lakedaimonin lain. Toinen suomennos kuuluu: Vieras, Spartaan vie tämä viesti / me lepäämme tässä / täyttäen käskyä lain / maallemme uhrautuen.

Toisessa Thermopylain muistomerkissä on kirjoitettuna kuningas Leonidaan vastaus kuningas Kserkseen airuelle, joka tuli vaatimaan kreikkalaisia luopumaan aseistaan: "Tulkaa hakemaan".

Tuokion päästä pääsimme myöhäiselle lounaalle Kamena Vourlan kylään Maliakoksen lahden rannalla. Kuvassa puoli Merjaa ja allekirjoittanut sekä Terhi Anttila ja Irmeli Hakkarainen.

 Ulapan takana siintää oikealla Evian mahtavan pitkä niemi, melkein saari. Lounaan jälkeen matka jatkui meren rantaa mukaillen.

 

 

 

 

 

Saavuimme hotelliimme (Divani Palace Acropolis) vasta illan hämärryttyä. Tämä kuva on siis seuraavalta päivältä. Hotellin parvekkeelta avautui illalla yllättävä näkymä (tämä kuva on otettu päivän valossa): Ylhäällä loisti Parthenonin temppeli Acropoliin huipulla täydessä valaistuksessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tällä matkallamme emme käyneet Akropoliin kukkulalla, vaan tyydyimme vierailuun lähellä hotelliamme olevaan Akropolis -museoon, joka on rakennettu siten, että museon sisätila on Parthenonin temppelin muotoinen ja esittää temppelin pylväikköä, mutta ei kuitenkaan ole Parthenonin kopio. Akropolis peilautuu museon lasiseen julkisivuun.

1970-luvulla vanhan museon ahtaus alkoi käydä niin ongelmalliseksi, että alettiin suunnitella kokonaan uutta museota. Uuden museon suunnittelussa eräänä lähtökohtana oli, että lordi Elginin 1800-luvun alussa Parthenonin temppelistä ja muualta Akropoliilta viemät, nykyisin British Museumissa säilytettävät marmoriveistokset, niin kutsutut Elginin marmorit, saataisiin takaisin Kreikkaan. Museosta järjestettiin arkkitehtuurikilpailut vuosina 1976, 1979 ja 1989, mutta ne eivät johtaneet toteutukseen. Syynä oli muun muassa se, että museon sijoituspaikaksi valitulla paikalla tehdyt arkeologiset löydökset hidastivat suunnitelmia, sillä ne haluttiin ottaa osaksi museota jollakin tavalla.

Lopullinen arkkitehtuurikilpailu järjestettiin vuonna 2000. Bernard Tschumin suunnittelema museorakennus valmistui vuonna 2007. Museoesineiden siirto vanhasta museosta uuteen alkoi 14. lokakuuta 2007 kestäen kuuden viikon ajan. Museo avattiin virallisesti 20. kesäkuuta 2009. Erotuksena vanhasta Akropolis-museosta, nykyistä museota kutsuttiin alkuvaiheessa ”Uudeksi Akropolis-museoksi”.

Museon ala on 25 000 neliömetriä ja näyttelytilan ala 14 000 neliömetriä. Näin se on kymmenen kertaa suurempi kuin vanha museo. Museossa on neljä kerrosta, joista kolme on pääosin vakituisina näyttelytiloina. Lisäksi museossa on muun muassa tila vaihtuville näyttelyille, auditorio, ravintola, kahvila ja kirjakauppa. Rakennuksen pääsisäänkäynnin alla avautuu näkymä rakennuksen alle jääneisiin antiikin Ateenan arkeologisiin kaivauksiin.

Akropolis-museon kokoelmiin kuuluu noin 4 250 museoesinettä. Niihin lukeutuvat muun muassa ne Parthenonin temppelin marmoriveistokset, jotka ovat säilyneet Kreikassa, sekä Erekhtheionin karyatidit yhtä British Museumissa olevaa lukuun ottamatta. Nämä karyatidit ovat alkuperäisiä ja kukkulalla olevat kopioita. Museossa esitellään myös muista Akropoliin rakennuksista säilyneitä muinaisjäänteitä sekä sen lähiympäristöstä tehtyjä löydöksiä. Museossa on myös muun muassa suuri sali arkaaisen kauden kuvapatsaille. Yleensä museossa ei saanut kuvata, mutta yllättäen juuri alkuperäisiä Erekhtheionin karyatideja sai kuvata. Museon toisesta kerroksesta avautui näkymiä joka suuntaan.

Emme käyneet Akropoliilla muuten kuin virtuaalisesti. Me olimme käyneet siellä jo edellisellä matkallamme, niin ettei ollut mitään painetta lähteä kiipeämään sinne uudelleen. Teimme kävelyretken Akropoliin kukkulan suuntaan. Kävelimme kukkulan eteläreunaa Dionysios Areiopagin kävelykatua pitkin.

Kävimme syömässä lounaan ravintolassa, jonka terassilta avautui näkymä Herodes Atticuksen odeionin ja Akropoliin suuntaan. Akropolis on antiikin Kreikan kulttuurin suurenmoisin saavutus, josta on tullut olennainen osa koko maailman kulttuuriperintöä. Kukkulaa ryhdyttiin linnoittamaan jo pronssikaudella. Aluksi paikalla oli mykeneläisten linnoitus, kunnes Perikleen aikana (495-425 eKr.) rakennettiin nykyisin tuntemamme Akropolis. Sisään astutaan vasemmalla näkyvän monumentaalisen porttirakennelman, Propylajojen kautta. Tämän jälkeen eteen avautuu Parthenon, mittasuhteiltaan täydellinen doorilainen temppeli, joka on hallinnut kukkulaa maanjäristyksiä ja valloittajia uhmaten yli 2 400 vuotta. Suurinta tuhoa Parthenon kärsi 1687, kun venetsialaisten tykinkuula räjäytti temppelissä sijainneen osmanien ruutivaraston. Kokonaisuuden täydentää kukkulan pohjoislaidalla oleva Erekhtheion, jonka parveketta kannattavat naispatsaat, karyatidit. Herodes Atticuksen odeion eli Herodeion (kuvassa vasemmalla) on antiikin aikainen roomalaistyylinen odeion eli laulu- ja musiikkiteatteri (161 jKr.), joka sijaitsee Akropoliin etelärinteessä. Se on nykyisin raunioitunut, mutta kunnostettu teatteri- ja konserttikäyttöön.

Pathenon oli omistettu viisauden ja oikeudenmukaisuuden jumalattarelle, Athenelle, ja sen nimi tarkoittaa Neitsyen temppeliä. Parthenoniin oli sijoitettu myös kaupungin rahat, joten se oli niin maallisen kuin ylimaallisenkin vallan tyyssija.

Kävelymatkamme jatkui Akropoliin luoteispuolelle, Areopagin (Ares-jumalan) kukkulalle, jonka me tunnemme apostoli Paavalin kuuluisan areopagipuheen paikkana. Kukkulalla on myös varhaisempi historiansa korkeimman oikeusistuimen kokoontumispaikkana klassisella kaudella. Persialaiset ja turkkilaiset käyttivät aikanaan kukkulaa tukikohtanaan valloittaessaan Akropolista.

Kukkulan mytologinen tausta kertoo oikeudenkäynnistä, jossa Ares-jumalaa syytettiin Poseidonin pojan murhasta. Paavalia eivät kreikkalaiset jumalat miellyttäneet, mutta luodakseen siltaa kreikkalaisesta ajatusmaailmasta omaan julistukseensa hän kertoi nähneensä ”tuntemattomalle jumalalle pystytetyn alttarin”. ”Juuri sitä, jota te tuntemattanne palvotte, minä teille julistan.” Paavali kontekstualisoi julistuksensa ateenalaiseen ympäristöön malliksi kelpaavalla tavalla. Vastaanotto oli kuitenkin nihkeä. Sellaista lähetystyö usein on. Muutama henkilö kuitenkin lämpeni Paavalin puheesta, ensimmäinen käännynnäinen oli Areopagin jäsen, Dionysios, josta tuli sittemmin Ateenan suojeluspyhimys. Hänen nimeänsä kantavaa katua pitkin me olimme juuri saapuneet Areopagille.

Kuvassa allekirjoittanut seisoo kukkulalla taustanaan Vanha agora (tori). Toria hallitsee ehjän näköisenä säilynyt Hefaistoksen temppeli.

Ryhmämme jatkoi matkaa Akropoliin pohjoisreunaa pitkin. Ohitimme Kristuksen kirkastumisen kirkon, joka oli suljettu. 100 m päässä oleva Pyhän Nikolaoksen kirkko oli auki. Kävimme sisällä tässä tyypillisessä 1000-luvulta peräisin olevassa bysanttilaisessa kirkossa, jossa on marmorisia pylväitä ja jäänteitä vanhoista rakennuksista ulkoseinässä. Kirkko tunnetaan viikonloppuisin suosittuna avioliittoon vihkimisten paikkana. Tämä kirkko on ensimmäinen, johon itsenäisyyssodan jälkeen 1821 hankittiin kirkonkello. Näitä kelloja soitettiin ensiksi, kun kaupunki vapautui saksalaisten miehityksestä 12. lokakuuta 1944.

Palasimme Plakan (= vanhaan kaupunkiin kuuluva kaupunginosa) kautta hotelliimme.

Kuvassa oleva pylväs toimi hyvin maamerkkinä jatkossa tehdyille kävelyretkille. Kuvassa olevan Lysikrateen muistomerkin yritti Elgin siirtää Englantiin onnistumatta. Muistomerkki on rakennettu vuosittain vietettyjen Dionysoksen teatterin laulu- ja näytelmäjuhlan voittajien kunniaksi vuonna 334 eKr. Marmorista tehtyä runkoa reunustaa kuusi korinttilaista pilaria. Rakennelma huipistuu akanthinlehtien koristamaan pokaaliin, jollainen annettiin kilpailun voittajalle.

Etusivu    Seuraava