Kreikka 3-10.10.2018

1. Delfoi 2. Aarrekammiot 3. Temppeli 4. Meteora 5. Thessaloniki 6. Filippoi
7. Paavali 8. Ateena 9. Agora 10. Korintti 11. Forum 12. Epidauros

Delfoi

Keväällä tuli sähköpostissa kirje, jossa työtoverini Reijo Moilanen tarjosi Kreikan matkaa syksyksi. Matka ulottuisi sekä pohjoiseen että etelään, apostoli Paavalin jalanjäljille Filippistä alkaen Tessalonikin kautta Ateenaan ja Korinttiin. Lisäksi matkaan sisältyisi ekskursio Delfoihin ja Meteoraan lännessä sekä Epidaurokseen Peloponnesoksella. Merja ilmoitti kiinnostuksensa, vaikka etelän kohteet ovat toki meille ennestään tuttuja. Siitä se lähti liikkeelle.

Lähtijöitä ilmoittautui runsaat 30, suurin osa heistä lappeenrantalaisia. Aegean lentoyhtiön lento lähti Helsingistä, joten matka lentokentälle ja takaisin sujui pikku bussilla. Lensimme Ateenaan myöhään illalla, josta meillä oli kuljetus Delfiin yöksi. Oppaamme Pirjo Fragkopoulos oli meitä vastassa lentokentällä. Bussissa hän jakoi meille tärkeää tietoa Kreikasta ja kertoi paikkakunnista, joita ohitimme yön pimeydessä. Ohitimme mm. Theban, joka on tullut tunnetuksi evankelista Luukkaan kotipaikkana niihin aikoihin, jolloin hän kirjoitti Apostolien teot. Tällä matkalla taisimme käyttää Luukkaan kertomusta enemmän hyväksemme kuin Paavalin kirjeitä, sillä Apostolien teot on matkakertomus, Paavalin kirjoitukset sen sijaan kertomus seurakuntien syntyvaiheista ja ongelmista.


Aamulla heräsimme tähän maisemaan (kuva oikealla). Olemme Delfoissa, antiikin aikaisessa kaupungissa Fokiin maakunnassa Parnassos -vuoriston juurella, Acropole Delphi-hotellissa. Hotellin parvekkeelta avautui maisema Parnassos -vuoren juurelta kohti Korintin lahtea, joka häämöttää horisontissa. Lahden suulla on muinainen Delfoin satama Kirra, linnoitettu kaupunki, joka vartioi mereltä tulevaa liikennettä. Kirran asukkailla oli tilaisuus ryöstää Delfoin oraakkelia kuulemaan tulleita pyhiinvaeltajia. Hotellin alapuolelta lähti Kirraan ja Itéaan johtava polku. Minä tyydyin vain kuvaamaan hotellia koko komeudessaan.
Hotellista ylöspäin kiivetessä saapuu todennäköisesti Pyhän Nikolaoksen kirkon näköalatasanteelle (kuva alla), josta avautuu huikea näköala Korintin lahden suuntaan, siis Kirran ja Itéan seudulle.

Täällä sijaitsi panhelleeninen kulttipaikka, Apollonin temppeli, jossa toimi yksi antiikin tärkeimmistä ja vaikutusvaltaisimmista oraakkeleista, Delfoin oraakkeli. Delfoin Python kisat olivat yhdet panhellenisistä kisoista. Delfoi oli myös antiikin kreikkalaisten maailmannapa. Arkeologinen kohde koostuu kahdesta erillisestä pyhäkköalueesta, Apollonin pyhäkköalueesta sekä sen lähellä sijaitsevasta Athene Pronaian pyhäkköalueesta, sekä Stadionin ja Gymnasionin alueista. Emme käyneet mailin päässä sijaitsevassa Athene Pronaian pyhäkköalueella (kuva oikealla), vaikka se on usein Delfoita esittävässä kuvassa. Tämä pyhäkkö oli omistettu Athene Pronaialle, "temppelin edessä asuvalle Athenelle", jonka tehtävänä oli suojella Delfoin päätemppeliä, Apollonin tenppeliä. Alueen merkittävimmät rakennukset ovat Athene Pronaian temppeli sekä Tholos eli pyöreä rakennus, jonka käyttötarkoitusta ei tunneta. Delfoihin tultaessa pyhiinvaeltajat pysähtyivät entisaikaan ensimmäisen kerran Athene Pronaian temppelialueella noustessaan kohti Apollonin temppeliä. Kastilian lähteellä pyhiinvaeltajat peseytyivät ennen Pythian eteen astumista. Siitä oli 400 metriä matkaa Apollonin temppeliin.

Kreikkalaisessa jumaltarustossa Apollon oli Zeuksen poika ja auringon, musiikin, parantamisen ja ennustamisen jumala (häneltä kysyttiin neuvoja Delfoin oraakkelin välityksellä).

Delfoin arkeologinen alue on vuodesta 1987 Unescon maailmanperintökohde. Varhaisimmat merkit asutuksesta Delfoissa ovat myöhäiseltä mykeneläisajalta noin 1100 eKr. Sekä Apollonin että Athene Pronaian pyhäkköalueilta on löydetty mykeneläisiä figuriineja ja keramiikkaa. Kaupungin alkuperäinen nimi vaikuttaa olleen ensin Lykoreia ja sitten Pytho. Kaupunki hautautui maanvyöryssä mykeneläisen ajan lopulla. Mykeneläisajan jälkeen löydöissä on parin vuosisadan tauko, kunnes paikka asutettiin ilmeisesti uudelleen 900-luvulla eKr. Ensimmäiset merkit kulttitoiminnasta ovat 800-luvulta eKr. Apollonin kultti alueella sai alkunsa viimeistään 700-luvulla eKr. Ensimmäisten Apollonin pappien, jotka toivat paikalle Apollon Delfinioksen kultin ja tämän puisen kulttikuvan (ksoanon), kerrotaan olleen Knossokselta tulleita kreetalaisia. Samalla paikka sai nimen Delfoi.

Apollonille omistettu Delfoin oraakkeli kukoisti erityisesti  arkaaisella ajalla 500-luvulla eKr. Se teki Delfoista koko antiikin Kreikan uskonnollisen keskuksen ja muutoin hajanaisten kreikkalaisten kaupunkivaltioiden yhteyden symbolin. Oraakkeli toimi poliittisena ja uskonnollisena neuvonantajana, ja sekaantui usein mm. kreikkalaisten kaupunkien käymiin sotiin. Myös Delfoin hallinnasta käytiin useita sotia, niin kutsuttuja pyhiä sotia 500–300-luvuilla eKr. Ensimmäisen pyhän sodan 600–586 eKr. seurauksena Delfoin hallinta siirtyi amfiktyöniliitolle, joka koostui aluksi 12 kreikkalaisesta kaupunkivaltiosta, mukaan lukien Ateena ja Sparta. 500-luvun alkupuolella eKr. Perustettiin Python kisat, jotka muodostuivat Kreikan toiseksi tärkeimmiksi panhelleenisiksi kisoiksi Olympian kisojen jälkeen. Niitä vietettiin joka neljäs vuosi (alun perin joka kahdeksas vuosi) Python-hirviön muistoksi, ja niihin kuului urheilu- ja näytelmäkisoja. Ajan myötä Delfoi sai lukuisia kalliita lahjoja eri puolilta antiikin maailmaa. Lahjoituksia asetettiin tätä varten rakennettuihin aarrekammioihin sekä näkyville pyhän tien varteen. Pyhäkön rikkaudet houkuttivat usein myös ryöstäjiä. Rooman hallinnoimaksi kaupunki päätyi vuonna 191 eKr. Sulla ryösti alueen vuonna 86 eKr. Myös Nero siirsi aarteita pois Delfoista. Hadrianuksen ja Antoninusten aikana roomalaiset puolestaan pyrkivät jälleen kehittämään aluetta. Julianus Apostata yritti elvyttää pyhäkköä ja oraakkelin toimintaa 300-luvulla, mutta papit vastasivat oraakkelin vaienneen. Kristitty keisari Theodosius I lakkautti oraakkelin virallisesti noin vuoden 385–390 tienoilla. Paikka hylättiin lopullisesti viimeistään 600-luvulla ja seuraavien vuosisatojen aikana pyhäkköalue raunioitui. Bysanttilaisella keskiajalla antiikin aikaisen kaupungin paikalle syntyi Kastrín (”Linna”) kylä, jonka nimi kantoi muistumaa paikalla olleista vanhoista merkittävistä rakennuksista.

Kiinnostus aluetta kohtaan lisääntyi 1800-luvulla ja alueella alettiin suorittaa pienimuotoisia kaivauksia vuodesta 1828 eteenpäin. Ensimmäisenä kaivauksia suoritti Edmunt Laurent, joka löysi muun muassa Athene Pronaian pyhäkköalueen vuonna 1838. Jo heti alussa ymmärrettiin, että Kastrín kylä tulisi purkaa ja siirtää pois, jotta varsinaisen Apollonin temppelin alueen kaivaukset voitaisiin suorittaa.

Apollonin pyhäkköalue eli temenos on muureilla rajattu noin 180 x 130 metrin kokoinen pyhä oraakkelialue. Se sijaitsee rinteessä noin 500–600 metrin korkeudessa paikassa, jota reunustavat 270 metrin korkuiset lähes pystysuorat kaksoskalliot nimeltä Faidriadit. Lähdemme kulkemaan pyhäkköaluetta aloittaen kaakosta. Siitä lähtee Pyhä tie mutkittelemaan rinnettä ylöspäin. Matkalla temppelille tie kulki ohi lukuisten aarrekammioiden ja votiivilahjojen. Apollonin temppelin yläpuolisessa rinteessä pyhäkköalueen laidalla sijaitsi Delfoin teatteri. Ylempänä vuorenrinteessä temenoksen ulkopuolella sijaitsi Delfoin stadion.

Museon seinällä (kuva vasemmalla) on tämä ranskalaisen arkkitehti Albert Tournairen luoma havainnekuva muinaisesta temppelialueesta (1894). Havainnekuva oikaisee sen väärän vaikutelman, että temppelialueen rakennukset ja pylväät olisivat valkoisen marmorin yksiväristä harmaata. Oikeasti kaikki oli värikästä spektrin kaikissa väreissä. Kuvaa hallitsee Apollon temppeli, jonka takana on amfiteatteri.

Olisikohan jo aika lähteä kävelykierrokselle, joka esittelee museoon koottujen esineiden löytöpaikkoja. Ensiksi tullaan roomalaiselle agoralle (tori, kuva oikealla). Torin kolmea sivua reunustavat joonialaiset portiikit, eteläsivulla oli käytävä.

Aukio on rakennettu roomalaisaikana, mutta aukion pohjoissivu on myöhäisantiikin ajalta. Avoimelta torilta saattoi ostaa votiivilahjoja ja muita tarpeellisia kulttivälineitä. Myöhäisantiikin aikana täällä oli artisaanien työpajoja. Torilta ylös noustessa alkaa pyhä temppelialue.

Etusivu

Seuraava