Kreikka 3-10.10.2018

1. Delfoi 2. Aarrekammiot 3. Temppeli 4. Meteora 5. Thessaloniki 6. Filippoi
7. Paavali 8. Ateena 9. Agora 10. Korintti 11. Forum 12. Epidauros

Epidauros

Etelään päin seuraamme moottoritietä aina Nemeaan asti. Sitten ajamme Mykenen ohi. Vanha Mykene arkeologisine alueineen näkyy vuorten välisessä laaksossa. Mykene oli pronssikautinen kaupunki ja antiikin aikainen kaupunkivaltio Argoksen tasangolla Argoliin maakunnassa Kreikassa. Se oli yksi pronssikautisen Kreikan merkittävimmistä kaupungeista ja on antanut nimensä koko mykeneläiselle kulttuurille. Kaupunki tunnetaan ennen kaikkea linnavuorestaan ja palatsistaan.

Ohitamme Tirinthan eli muinaisen mykeneläisaikaisen Tiryns -nimisen kaupungin (kuva alla), joka sijaitsi matalalla kukkulalla Argoksen tasangolla noin 3,5 kilometriä pohjoiseen Náfplion kaupungista.  

Náfplion kaupunki (kuva alla) oli itsenäisen nyky-Kreikan pääkaupunkina vuosina 1830–1834. Antiikin aikana nykyisen kaupungin paikalla sijaitsi Nauplian kaupunki. Sen paikka on ollut asuttu viimeistään neoliittiselta lähtien. Kaupungin alueelta on tehty löytöjä myös varhaiselta ja keskiseltä helladiselta kaudelta sekä mykeneläiseltä ja geometriseltä kaudelta . Nauplia oli Mykenen satama jo mykeneläiseltä kaudelta lähtien, ja jää historiassa usein sen varjoon. Kreikkalaisessa mytologiassa kaupunki sai nimensä Poseidonin ja Amymonen pojasta Nauplioksesta. Kaupungin etelälaidalla kohoaa kaksi kukkulaa, niemellä sijaitseva Akronafplia sekä sen itäpuolella sijaitseva korkeampi Palamídi (kuvassa alla). Näistä ensin mainittu toimi kaupungin antiikin aikaisena akropoliina ja viimeksi mainittu myöhempänä linnoituskukkulana.

Náfplion kaupungin edustalla aivan sen sataman suulla sijaitsee Boúrtzin saari. Boúrtzin nimi tulee osmaniturkin ”tornia” merkitsevästä sanasta burç. Se on tunnettu kreikaksi myös ”linnaa” tarkoittavalla nimellä Kastéli. Saaren täyttää sen nimen mukaisesti pieni venetsialais- ja osmanivallan aikainen linna. Venetsialaiset rakensivat linnan vuonna 1471. Turkkilaiset osmanit valtasivat sen vuonna 1715. Kreikan joukot valloittivat linnan turkkilaisilta vuonna 1822.

Saari toimi linnoituksena aina vuoteen 1865 saakka. Vuosina 1865–1935 linnaa käytettiin Palamidin linnan kuolemaantuomittujen vankien pyövelien asuntona, koska kukaan ei halunnut asua tässä ammatissa toimivien naapurina. Tämän jälkeen linna muutettiin hotelliksi, missä käytössä se toimi vuoteen 1970 saakka. Nykyisin linna on suosittu turistikohde ja siellä järjestetään kesäisin musiikkijuhlat. Saarelle pääsee taksiveneellä kaupungin satamasta. Saaren pieni satama on sen itäpäässä. Linnassa on kolme kerrosta ja sisäänkäynti sekä pohjois- että eteläpuolelta.

Seuraavaksi menemme katsomaan Epidauroksen teatteria. Se on Unescon maailmanperintökohde. Varsinaisen antiikin aikaisen Epidauroksen kaupungin arkeologinen kohde sijaitsee rannikollan Archaía Epídavroksen kylässä. Ensin otetaan tietysti pääsylippu kioskista. Sitten pääsemme ihailemaan akustiikastaan kuuluisaa, valtavan kokoista amfiteatteria.Teatteri on rakennettu noin vuonna 350–300 eKr. Sen suunnitteli Polykleitos nuorempi, joka suunnitteli myös antiikin Kreikan suurimman teatterin Megalopoliin teatterin.Teatterirakennus on ollut osa Epidauroksen Asklepieionia eli Asklepioksen pyhäkkö- ja parantolakokonaisuutta, ja sijaitsee pyhäkön kaakkoispuolella. Sen tarkoituksena on ollut potilaiden viihdyttäminen teatteriesityksillä. Koska teatteri oli rakennettu klassisen ajan lopulla tai jälkeen, siellä ei todennäköisesti esitetty yhtäkään uutta kreikkalaista tragediaa, vaan kaikki esitykset olivat varhaisempien näytelmien uudelleenesityksiä.

Teatteri on kaivettu ja osin kunnostettu osana Epidauroksen kaivauksia ja tutkimuksia, jotka alkoivat vuonna 1881. Teatteri on lähes puolikaaren muotoinen ja rakennettu kalkkikivestä Kynortion-vuoren (nykyinen Charaní) rinteeseen. Koko teatterin halkaisija on noin 127 metriä. Näkymä teatterin katsomosta suuntautuu pohjoisluoteeseen kohti Asklepieionin laaksoa ja taustalla olevia vuoria. Katsomon puolikaaren keskellä on ympyränmuotoinen orkhestra, jossa khoros (tanssijaryhmä, kuoro) esiintyi. Sen halkaisija on noin 21,5 metriä. Orkhestraa reunustaa matala reunakiveys ja sen keskellä on alttarikivi.

Orkhestran taustalla on ollut kaksikerroksinen skene eli näyttämörakennus, jonka alimman kerroksen julkisivun puolella on ollut 10 pylvästä ja keskellä kattoa tukemassa 4 pylvästä. Kummankin kerroksen kummassakin päässä on ollut kaksi neliönmuotoista huonetta. Näyttämörakennuksen ja orkhestran välissä on ollut 14 joonialaisen pylvään päälle rakennettu proskenion eli näyttämökoroke, jossa näyttelijät ovat esiintyneet. Korokkeen kummassakin päässä on ollut ramppi, joka on laskeutunut katsomon ja näyttämörakennuksen välissä rakennuksen itä- ja länsipäässä olleille suurikokoisille parados-porttirakennuksille. Kummassakin portissa on kaksi oviaukkoa, joista toinen on johtanut näyttämörampeille ja toinen katsomoon.

Teatterissa oli alun perin 34 penkkiriviä. 100-luvulla eKr. sen yläosaan lisättiin poikittaissuuntainen välikäytävä (diazoma) ja sen yläpuolelle jyrkempään osuuteen 21 penkkiriviä, jolloin rivejä oli yhteensä 55. Pystysuuntaiset käytävät jakavat alaosan 12 ja yläosan 22 katsomolohkoon. Suurin etäisyys näyttämöltä ylimpään katsomoriviin on 54 metriä ja ylimmän katsomorivin korkeus orkhestraan verrattuna on 22 metriä. Teatterin viimeisen ja laajimman vaiheen penkkiriveistä 34 alinta oli omistettu merkkihenkilöille ja Asklepioksen papistolle, ja 21 ylintä tavalliselle kansalle. Alimman rivin kaikkein arvostetuimmilla paikoilla on ollut selkänojat. Ennen laajennusta teatteriin mahtui noin 6 200 katsojaa ja laajennuksen jälkeen eri arvioiden mukaan 13 000–15 000 katsojaa.

Teatteri on kuuluisa erinomaisesta akustiikastaan, sillä näyttelijöiden ääni kuuluu esiintymislavalta vaivatta myös ylimmälle penkkiriville. Jo antiikin aikana teatteri oli arvostettu myös kauneutensa ja harmonisten mittasuhteidensa vuoksi.

 Hilkka Häkkinen kokeili teatterin akustiikkaa lausumalla runon Tukholman olympialaisten radioselostuksesta. Akustiikan kanssa voi kuitenkin olla ongelmia niin kuin tässäkin tapauksessa. Kansa pitää saada ensin hiljaiseksi. Kaikkien äänet kuuluvat!

Ajamme kaunista maisematietä Saaronin lahden rantaa myötäillen. Kuuntelemme vielä selostusta apostoli Paavalin Korintin seikkailuista. Kai joku kuuntelee? Paavali on kirjoittanut kirjeen noin vuonna 56–57. Korintin kaupunki sijaitsi liikenteellisesti ja erityisesti merenkulun kannalta keskeisellä paikalla kapean kannaksen kohdalla. Siksi kaupunki tunnettiin paheiden pesänä. Paavali joutui siksi kirjoittamaan kaupunkiin usein ja paimentamaan seurakuntia kirjeissään tiukasti mutta lempeästi.

Jakeessa 1. Kor. 5:9 Paavali viittaa aiemmin samalle Korintin seurakunnalle kirjoittamaansa kirjeeseen. Se on todennäköisesti kadonnut ja siksi tuntematon, aikaisempi kirje. Myöhemmin Paavali kirjoitti seurakunnalle myös Toisen kirjeen korinttilaisille, joka oli todellisuudessa puolestaan neljäs kirje. Ensimmäinen korinttilaiskirje on syntynyt vastauksena kysymyksiin, joita seurakunta kohtaa eläessään kristinuskolle täysin vieraan kulttuurin keskellä. Kirjeen sisällöstä voidaan päätellä, että seurakunnassa esiintyi ennen kaikkea erilaisia ristiriitoja, epäjumalien palvomista, ehtoollisen vääränlaista viettämistä, aviollisia ongelmia ja siveettömyyttä. Tämä kirje on Paavalin niin sanottu eettinen kirje, sillä hän tarttuu kirjeessään kristinuskon moniin henkilökohtaisen elämän ja seurakunnan käytännöllisiin ongelmiin.

Korinttilaiskirjeessä sivutaan myös niitä aiheita, jotka ovat viime vuosina aiheuttaneet kirkossamme tiukkaa vääntöä, nimittäin naispappeudesta (1 Kor. 14:3) ja poikkeavasta seksuaalisuudesta (1 Kor. 6:9). Paavali itse antaa ymmärtää, että kaikki hänen opetuksensa ei ole suoranaisesti Herran käskyjä (1 Kor. 7:6, 7:25), vaan ajankohtaan ja paikkaan liittyvää tapakultuuria. 1Kor 1:18-31

Paavalin siirryttyä Egean meren yli Korintista Efesokseen, seurakuntaan tuli valtatyhjiö, jota täyttämään ilmaantui monta johtajakandidaattia. Kaikille yhteistä taisi olla käsitys, että Paavali oli heidän mielestään heikko ja vajavainen julistaja. Nyt on tarjolla monta henkivoimaista profeettaa. Paavalikin myöntää arvostavansa henkilahjoja, mutta ei hyväksy sitä, että ihmeitä aikaansaavia lahjoja arvostetaan enemmän kin palvelulahjoja (1 Kor. 12-14) Millään lahjalla ei ole merkitystä, jos rakkaus puuttuu (1 Kor. 13). Paavali ilmoittaa myös, ettei hän arvosta kaunopuheisuutta eikä inhimillistä viisautta. Hän haluaa julistaa vain ristiinnaulittua Kristusta (1 Kor 1:23). Näyttää siltä, että Paavalin antama käsitys hänen julistuksestaan poikkeaa merkittävästi siitä, kuinka hän Apostolien tekojen mukaan puhui Ateenassa, jossa hän ei saarnannut sanaakaan ristiinnaulitusta. On liian hätäistä tehdä johtopäätös, että Paavalin puhe Ateenassa oli Luukkaan käsialaa. Paremminkin on niin, että kuulijoiden konteksti on otettava huomioon.

Seurakunnan johtaminen poissa olevana tuli Paavalille ongelmaksi. Kirjeenvaihto muuttui välillä aika tiukkasanaiseksi ripitykseksi, jota apostoli kirjoitti kyynelin (2 Kor. 2:4). On eletty siinä uskossa, että tämä ns. Kyynelkirje, joka on kirjoitettu 1. ja 2. Korinttilaiskirjeen välissä, on kadonnut. Professori emeritus Lars Aejmelaeus on tutkinut pitkään Paavalia ja erityisesti Korinttilaiskirjeitä. Hän on tullut siihen johtopäätökseen, että kadonneeksi luultu kyynelkirje löytyy itse asiassa 2. Korinttilaiskirjeen luvuista 10-13. Sen sijaan jakso 2 Kor. 6:14-7:1 ei kuulune ollenkaan Korinttilaiskirjeisiin. Se katkaisee yhtenäisen ajatuskulun ja edustaa Paavalille vierasta ajatusmaailmaa.

Olemme saapuneet Kenkreaan. Antiikin Kenkhreai oli Korintin satamakaupunki. Se palveli Saroninlahden ja Egeanmeren puoleista merenkulkua, siinä missä Korintin toinen satama Lekhaion nykyisen Archaío Limánin kylän paikalla sijaitsi kannaksen länsipuolella eli Korintinlahden puolella. Kenkhreai sijaitsi noin 10 kilometriä itäkaakkoon nykyisen Archaía Kórinthoksen kylän paikalla sijainneesta antiikin Korintista. Kaupunki kärsi suuria vaurioita maanjäristyksissä vuosina 365 ja 375 jKr., mutta toimi satamana pitkään tämän jälkeenkin.

Kenkhreai oli merkittävä satama todennäköisesti viimeistään arkaaiselta kaudelta lähtien. Myöhemmin se kukoisti erityisesti roomalaisella ajalla. Kenkhreaissa oli jo varhain ensimmäisellä vuosisadalla varhaiskristillinen seurakunta. Roomalaiskirjeessä mainitaan Kenkhreain seurakunnan palvelija Foibe. Hän oli pakanuudesta kääntynyt naiskristitty, ”sisar”. Nimi viittaa kreikkalaisen valon jumalan (Apollos Foiboksen) palvojaan. On myös arveltu, että tällainen rohkea yksineläjä oli vapautettu orja. Merkittävintä kuitenkin on, että Korintin itäisessä satamakaupungissa toimivan kristillisen seurakunnan vakituinen työntekijä on, ei vain ainoa nimeltä tunnettu naisdiakoni, vaan yleensä ainoa diakoni, joka nimeltä mainitaan koko UT:ssa. Seurakunnat tarvitsivat henkilöitä – henkivaltaisten ”puhujien”, karismaatikkojen, lisäksi - jotka hoitivat seurakunnan käytännölliset, avustustoimintaa ja taloutta ja myös hallintoa koskevat asiat. Seurakuntien johtajien ja palvelijoiden toiminnasta kehkeytyi vanhan kirkon pappisvirka.

Kenkhreaissa on noin 500 metriä pitkä ranta ja lahti sekä niemeke, jossa satama aallonmurtajineen on sijainnut. Aallonmurtajia oli kaksi, koillisosassa sijainnut eteläsuuntainen aallonmurtaja ja lounaisosassa sijainnut itäsuuntainen aallonmurtaja. Erilaisia varasto- yms. rakennuksia on ollut ainakin 200 metrin matkalla.

Satamarakenteiden lisäksi arkeologisella alueella on Isikselle omistetun temppelin rauniot. Temppeli sijaitsi aivan merenrannassa ja siinä oli apsis, mosaiikkilattiat ja suihkulähde. Apuleioksen teoksessa Kultainen aasi Kenkhreai esiintyy paikkana, jossa päähenkilö tulee Isiksen uskoon öisellä rannalla sekä osallistuu tämän juhlaan, mikä saattaa viitata samaan paikkaan. Myöhemmin temppelin paikalle rakennettiin varhaiskristillinen kirkko, joka kukoisti vielä 500-luvulla.

Arkeologisella alueella on myös toisen, mahdollisesti Afroditelle omistetun pyhäkön jäänteet. Alueelta on löydetty myös lukuisia roomalaisaikaisia hautoja. Osa alueen raunioista on nykyisin meren peittämiä.

Etusivu    Paluu alkuun