Kreikka 3-10.10.2018

1. Delfoi 2. Aarrekammiot 3. Temppeli 4. Meteora 5. Thessaloniki 6. Filippoi
7. Paavali 8. Ateena 9. Agora 10. Korintti 11. Forum 12. Epidauros

Filippoi

Palataanpa hyppy edelliseen päivään, jolloin teimme retken Filippiin, 165 km.

Ohitamme Chalkidikínniemimaan ja saavumme meren rannalle, josta näkyy taas Chalkidikin niemimaa. Pitäisi tietysti näkyä myös niemenkärki, jossa sijaitsee Athosvuori, mutta liikkuvassa autossa ei saa ikkunan läpi mitään järkeviä kuvia.

Kuvassa näkyy Athoksen munkkivaltio punaisella kehystettynä.

Athos tai Athosvuori, viralliselta nimeltään Pyhän Vuoren autonominen munkkivaltio, on Itsehallintoalue, joka käsittää pääosan Áthoksen niemestä, joka on itäisin Chalkidikín niemimaan kolmesta Egeanmereen pistävästä niemestä, ja on saanut nimensä sen kärjessä sijaitsevasta Áthos-vuoresta (2 033 m).

Athosvuoren alueella sijaitsee 20 ortodoksista suurempaa luostaria sekä lukuisia sivuluostareita ja erakkomajoja. Athoksen väkiluku oli vuoden 2011 väestönlaskennassa 1 811. Ainoastaan munkit saavat asua alueella. Vanhin Athoksen luostareista, Suuri lavra (Megísti Lávra), on perustettu vuonna 963. Ortodoksisen kirkon hallinnossa Athos on itsehallinnollinen Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan alaisuudessa.

Athos on koko ortodoksisen kirkon merkittävimpiä hengellisiä ja luostarielämän keskuksia sekä bysanttilaisen kulttuurin, kuten ikonitaiteen, perinnön merkittävä säilyttäjä. Athosvuori on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1988 lähtien. Athokselle päästetään ainoastaan rajallinen määrä pyhiinvaeltajia. Alueella saavat vierailla ainoastaan miehet. Myös suomalaisia kävijöitä on ollut Athoksella.

Uudessa testamentissa mainittu Filippi, josta käytetään nykyään yleisesti monikkomuotoa Filippoi. Filippoin alue oli antiikin aikana tunnettu hedelmällisyydestään. Sen soita kuivattiin maanviljelyn tarpeisiin jo antiikin aikana. Ainakin Filippoin taistelun aikaan kaupungin pohjoispuolella oli metsää ja eteläpuolella suomaata. Filippoin satamana toimi antiikin aikana Neapolis (nykyinen Kavála), joka sijaitsi noin 15 kilometriä etelään. Filippoin itäpuolella ja Neapoliin koillispuolella sijaitsivat merkittävät kultakaivokset. Kuningas Filippos II ymmärsi kaupungin ja sen kultakaivosten merkityksen, ja valtasi sen vuonna 356 eKr. Kaupunki linnoitettiin, asutettiin makedonialaisilla ja nimettiin uudelleen Filippoksen mukaan. Se oli ensimmäinen Filippoksen mukaan nimetty kaupunki. Filippoi joutui merkittävän historiallisen tapahtuman näyttämöksi vuonna 42 eKr., kun sen edustalla käytiin niin kutsuttu Filippoin taistelu. Julius Caesarin perilliset Octavianus eli myöhempi keisari Augustus sekä Marcus Antonius voittivat suuressa ja verisessä taistelussa Caesarin murhaajat Brutuksen ja Cassiuksen. Antonius oli tehnyt kaupungista roomalaisen kolonian ja antanut sille nimen Colonia victrix Philippensium. Octavianus valtasi kaupungin ja sen uudeksi nimeksi tuli Colonia Augusta Julia Philippensis. Rooman keisariajalla kaupunki kehittyi merkittäväksi talous- ja hallintokeskukseksi.

Filippoi kärsi tuhoja maanjäristyksessä vuonna 337 jKr. Varhaiskristillisellä ajalla 300-500-luvuilla, kun kristinuskosta oli tullut Rooman valtionuskonto, Paavalin muistoa kunnioitettiin rakentamalla Filippoihin useita rikkaasti koristeltuja kirkkoja, mukaan lukien Oktagonikirkko sekä neljä basilikaa, joista parhaiten on säilynyt niin kutsuttu Basilika B. Lukuisat suuret kirkot osoittavat kaupungin suurta merkitystä varhaiskristillisellä ajalla.

Filippoin arkeologinen alue sijaitsee noin 15 kilometriä luoteeseen Kaválan kaupungista, noin viisi kilometriä länteen nykyisestä Fílippoin kylästä ja noin 165 kilometriä itään Thessalonikista. Heti alueen itäpuolella sijaitsee Krinídesin kaupunki, joka on nimetty Filippoin alkuperäisen nimen mukaan. Tarkka kuvaus Filippoin arkeologisesta alueesta löytyy mm. osoitteesta: https://whc.unesco.org/uploads/nominations/1517.pdf

Olemme tulossa Filippoin arkeologiselle alueelle. Merja ja Terttu Moilanen seisovat aidatun alueen portilla. Aidan sisäpuolella näkyy ensimmäisenä vanhan kaupunginmuurin jäänteitä. Alue on Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2016 nimellä Filippoin arkeologinen alue. Alueella toimii Filippoin arkeologinen museo.

Kuvataulu Filippoin arkeologisesta alueesta. Koko alueen poikki oikeasta alakulmasta kohti luoteista yläkulmaa vievä tie on Via Egnatia. Oikealla ylhäällä Amfiteatteri, keskellä roomalainen forum, jonka yläpuolelle jää Basilika A:n alue (No. 19) ja Paavalin vankityrmä (No. 17), sekä vasemmassa yläkulmassa Basilika C (No. 21) ja museo, joissa emme käyneet. Lounaassa Basilika B (No.20).

Ensiksi tutustumme amfiteatteriin. Alueen pohjapiirroksessa näkyy oikealla, että teatteri sijaitsee ihan kaupunginmuurin (No.4) vieressä lähellä sisääntuloporttia, Neapolin porttia. Yläkatsomo näyttää olevan vähän rapistuneessa kunnossa.

Basilika A:ksi kutsuttu basilikakirkko rakennettiin 400-luvun jKr. lopulla. Se sijaitsi forumin ja Via Egnatian pohjoispuolella lähellä hellenistisen ajan heroon-temppeliä. Kirkko oli suuri kolmilaivainen basilika, jonka pituus oli noin 130 metriä ja leveys noin 50 metriä, mikä teki siitä Filippoin suurimman kirkon. Siinä oli nartheks ja poikkilaiva sekä fiale. Basilikan lattiat ja seinät oli koristeltu mosaiikein ja maalauksin Konstantinopolin kirkkojen tyyliin.

 

 

Paavalin vankityrmä

Evankelista Luukas kuvaa Apostolien teoissa (16:11-40) Paavalin ns. toista lähetysmatkaa, jolloin Paavali saapui Filippin roomalaiseen siirtokuntaan. Täällä ei ollut synagogaa, missä Paavali tavallisesti aloitti julistuksensa uuteen paikkaan saapuessaan. Silloin oli sapatti ja Paavali meni joen rantaan, jossa kokoontui paikkakunnan harvalukuinen juutalaisten joukko rukoilemaan. Siellä hän tapasi naisia kokoontuneina. Paavali puhui naisille, joiden joukossa oli Tyatirasta kotoisin oleva purppuranmyyjä ”jumalaa pelkääväiseksi” mainittu Lydia. Nainen vakuuttui Paavalin todistuksesta. Hänet kastettiin ”ja koko hänen perhekuntansa”, keitä se sitten tarkoittaneekin. Lydia kutsui apostoli kotiinsa ja majoitti heidät. Seuraava episodi johti kuitenkin vaikeuksiin. Paavali kohtasi meediotytön, jonka avulla hänen isäntänsä harjoittivat tuottoisaa bisnestä. Paavali ajoi tytöstä pois riivaajan, mistä hänen isäntänsä suuttuivat. He valittivat Paavalista kaupungin hallitusmiehille, jotka panivat kristillisen sanoman julistajat vankilaan ruoskittuaan heitä ensin. Ensin hutkittiin, mutta senkään jälkeen ei tutkittu. Kuvassa kivikasa, jota esitetään Paavalin vankityrmän rauniona. Paavali matkatovereineen pantiin ”vankilan perimmäiseen soppeen”, kertoo Luukas. Kun tätä ”perunakellaria” katsoo, näyttää siltä, että jos pää on perimmäisessä sopessa, niin jalat ovat oviaukossa. Tämä on putka eikä vankila.

Olipa miten tahansa, yöllä tuli maanjäristys ja perunakellari romahti, jopa jalkapuukin aukeni, mikä ei kuulosta ihan maanjäristyksen aikaansaannokselta. Mutta lopputulos on selvä: Paavali vapautui kahleistaan. Vanginvartija säikähti luullen vankiensa kälppineen pakoon, mutta yllätyksekseen havaitsi heidän istuvan siellä muina miehinä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Paavali julisti vanginvartijalle ja hänen perhekunnalleen evankeliumia. Heidät kastettiin. Paavali ilmoitti olevansa Rooman kansalainen ja että hänet on lainvastaisesti ruoskittu. Nyt tuli jo oikeudenpalvelijoille hiki päähän, joutuvatko syyttäjät itse putkaan. Sopu syntyi keskustelemalla, ja Paavali jatkoi matkaansa Tessalonikaan.

Wikipedian mukaan Paavalin vankilaksi osoitettu paikka on roomalaisaikainen vesisäiliö (sisterni), joka on rakennettu vasta 100–200-luvuilla jKr. Se on muutettu kappeliksi Basilika A:n tuhoutumisen jälkeen, ja siellä on ollut Paavalin vaiheita esittäneitä seinämaalauksia. Legenda paikasta Paavalin vankilana on syntynyt tätä kautta vasta myöhemmin.

Apostoli Paavali saarnasi Filippoissa vuonna 49 tai 50 jKr. Kyseessä oli hänen ensimmäinen saarnansa Euroopan maaperällä. Paavali vieraili kaupungissa myöhemmin kahdesti. Kaupunkiin syntyi pieni kristillinen yhteisö, mistä todistaa mm. Paavalin Filippiläiskirje. Seurakuntaa pidetään koko Euroopan ensimmäisenä. Filippoin ensimmäinen piispa oli perimätiedon mukaan Paavalin asettama Epafroditos.

Filippiin oli syntynyt kristillinen seurakunta, joka ilmeisesti kasvoi nopeasti, koska Paavali lähetti sinne Rooman (?) vankeudestaan kirjeen. Filippiläiskirje on Uuden testamentin valoisin ja sydämellisin kirje. Paavalille oli syntynyt läheinen suhde seurakuntaan, jossa olivat hänen ensimmäiset eurooppalaiset käännynnäisensä. Filippin seurakunnasta tuli jatkossa yksi Paavalia lähettävä seurakunta, joka tuki häntä työssään. Tosin Paavali ansaitsi elatuksensa myös päätoimellaan, jota hän saattoi harjoittaa liikkeellä ollessaankin, teltan tekemistä.

Vankilan lähellä kulkee ”kaupungin” halki pääkatu, jota roomalaiset kunnostivat vuosina 146–120 eKr. ja nimesivät sen Via Egnatiaksi, tieprojektista vastanneen Makedonian prokonsuli Gnaeus Egnatiuksen mukaan. Tie teki kaupungista tärkeän alueellisen keskuksen.

Agora eli forum (kuva yllä)

Roomalainen forum eli tori toimi kaupungin hallinnollisena keskuksena roomalaisella ajalla. Se koostui laajasta marmorilla kivetystä keskusaukiosta, jonka koko oli noin 100 x 50 metriä. Sen ympärillä oli lukuisia julkisia rakennuksia ja temppeleitä. Forumin koko oli noin 148 x 70 metriä. Kivetty Via Egnatia kulki heti forumin pohjoislaitaa pitkin ja toimi kaupungin pääkatuna eli decumanus maximus-katuna. Forumin rakennukset oli tehty keisari Marcus Aureliuksen ajalla 100-luvulla jKr.

Forumin pohjoislaidalla oli puhujankoroke, kaksi pientä temppelinkaltaista rakennusta sekä kaksi lähdekaivorakennusta. Koillis- ja luoteiskulmissa oli korinttilaista tyyliä edustaneet temppelit. Näistä luoteiskulman nk. Länsitemppeli toimi myös buleuterionin eli curian rakennuksena ja koilliskulman nk. Itätemppeli keisarin ja Rooman kultin temppelinä. Forumia kiersi sen itä-, etelä- ja länsisivulla korinttilaista tyyliä edustanut pylväikkö, joka toimi kokoontumis- ja kauppapaikkana. Forumin länsilaidalla oli hallintorakennuksia: Länsitemppelin eteläpuolella roomalainen basilika, joka oli todennäköisesti oikeusistuinten käytössä, ja sen eteläpuolella forumin lounaiskulmassa arkistorakennus. Forumin itälaidalla oli neljästä huoneesta koostunut kirjasto. Etelälaidan pylväikkö muodosti noin 100 metriä pitkän stoan.

Yhteen forumin kiveen on kaiverrettu ympyrän muotoinen pelilauta. Tällainen löytyi varmaan kaikista roomalaisista siirtokunnista. Helppo ja halpa ajanvietetapa, paitsi jos siinäkin pelattiin uhkapeliä. Forumilla oli kauppoja,  pylväshalleja (itäinen, eteläinen ja läntinen stoa), kirjasto, temppeleitä (itäinen ja läntinen), varhaisia  roomalaisia rakennuksia, porttikaaria, kaivoja ja muistomerkkejä.

Etusivu    Seuraava