Kreikka 3-10.10.2018

1. Delfoi 2. Aarrekammiot 3. Temppeli 4. Meteora 5. Thessaloniki 6. Filippoi
7. Paavali 8. Ateena 9. Agora 10. Korintti 11. Forum 12. Epidauros

Paavali

Stoan eteläpuolella kulki Via Egnatian suuntainen, yhdeksän metrin levyinen kauppakatu (toinen decumanus), jonka pohjoislaidalla oli rivi pieniä liiketiloja. Kadun etelälaidalla sijaitsi roomalainen kauppapaikka (macellum). Sen koko oli 27 x 10 metriä, ja siinä oli julkisivussa kuuden korinttilaisen pylvään pylväikkö. Rakennuksen keskellä oli pylväspiha, jonka ympärillä oli liiketiloja. Myöhemmin suuri osa rakennuksesta purettiin, koska Basilika B rakennettiin pääosin sen päälle.

Areena oli nuorten miesten urheilu- ja taisteluharjoituskenttä, erityisesti painipaikka ja painikoulu. Siellä harjoitettiin painin lisäksi muun muassa nyrkkeilyä. Areenan vieressä oli kauppakeskus. Basilika B siis peitti alleen entisen macellumin ja areenan.

Basilikakirkko rakennettiin noin vuonna 550 jKr. Se tehtiin Filippoin forumin eli torin eteläpuolella sijainneen roomalaisaikaisen kaupparakennuksen eli macellumin ja sen viereisen palaestran eli urheilusalin paikalle.

Basilika oli rakennettu luoteis-kaakkoissuuntaisesti ja tehty kivestä ja tiilistä. Sen pituus oli noin 62 metriä ja leveys noin 47 metriä, ja sen pinta-ala oli noin 3 500 neliömetriä. Sen luoteispäässä oli portiikkisisäänkäynti, joka johti nartheksiin. Siitä oli kolme ovea keskilaivaan ja lisäksi ovet kummallakin puolella olleisiin sivulaivoihin. Keski- ja sivulaivojen pituus oli noin 19 metriä, keskilaivan leveys noin 15,4 metriä ja sivulaivojen leveydet noin 6,4 metriä. Sivulaivat oli erotettu keskilaivasta kahdella kuuden suuren pylvään rivillä. Keskilaivan yläpuolella oli kupoli, jota tuki neljä suurta pylvästä. Toinen kupoli oli alttarin yläpuolella. Katto oli holvattu. Basilikan pohjoissivuun liitettiin paikalla aiemmin olleen, muutoin puretun macellum-rakennuksen kuuden korinttilaisen pylvään julkisivu. Näin se muodosti pohjoislaivan sisäänkäynnin. Kirkon pohjois- ja eteläsivuilla oli fiale (tukirakenne?) ja sakasti. Basilikan koristelu sai vaikutteita Konstantinopolin kirkoista, kuten Hagia Sofiasta.

Tältä näyttää Basilika tänään. Basilikan rauniot ovat Filippoin arkeologisen alueen parhaiten säilyneitä ja huomiota herättävimpiä rakennelmia. Kirkon korkeimmat säilyneet osat ovat noin 14 metriä korkeita.

Filippoi tuhoutui miltei täysin maanjäristyksessä vuonna 619. Aluetta vaivasivat myös slaavien kansainvaellukset. Tämän vuoksi kaupunki hylättiin suurelta osin 600-luvun aikana, ja se muuttui pitkiksi ajoiksi vaatimattomaksi varuskuntakaupungiksi. Vasta 900-luvulla alkoi näkyä merkkejä uudesta vauraudesta.

 Kahden euron kolikkoon painettu Basilika B:n raunio.

Oktagonikirkko tai Oktagonibasilika (kuva alla)

 Kirkko oli omistettu apostoliPaavalille ja se toimi kaupungin katedraalina eli piispanistuimena.

Oktagonikirkko rakennettiin kolmessa vaiheessa, joista ensimmäinen sijoittui 300-luvun lopulle ja viimeinen 500-luvun puoleen väliin. Kirkko korvasi samalla paikalla olleen 300-luvun alkupuolella rakennetun, pienemmän Paavalille omistetun niin kutsutun Paavalin basilikan. Se oli ollut Filippoin varhaisin kristillinen rakennus. Paavalin basilika puolestaan oli rakennettu hellenistisellä kaudella tehdyn Euefeneen Eksekestoksen pojan heroonin (= palvontapaikka) paikalle. Oktagonikirkko rakennettiin paikalta purettujen rakennusten sekä osittain antiikin aikaisen poikkikadun päälle. Kirkko oli Filippoin keskeisin pyhiinvaelluskohde. Oktagonikirkko on saanut nimensä sen kahdeksankulmaisesta muodosta. Kahdeksankulmion koko on noin 27,5 x 30 metriä ja sitä reunusti 22 pylvästä. Rakennuksen itäpäässä oli puolikaarenmuotoinen apsis, jonka edessä oli alttari. Lattiat oli koristeltu mosaiikein. Rakennus oli alun perin vapaasti seisova, mutta muutettiin 500-luvulla tuetuksi. Tässä vaiheessa se rakennettiin uudelleen niin, että se oli ulkopuolelta neliö ja sisäpuolelta kahdeksankulmio niin, että neliön jokaisessa kulmassa oli puolikaarenmuotoinen syvennys.

 

Osa kirkon mosaiikkilattiaa on säilynyt. Lattiaan on kirjoitettu: ”Piispa Porfyrios teki tämän Kristukseen uskovan Paavalin basilikan mosaiikkikoristelun.”

Kirkon pohjoispuolella olivat fiale, diakonikon ja prothesis (alttari?) sekä nelihuoneinen baptisterio (kuva yllä) eli kastekappeli. Sen huoneet olivat apodyterion eli kastettavien pukuhuone; katekhumeneon, jossa saatiin kasteopetusta; fotisterion eli varsinainen kastekappeli, jossa oli ristinmuotoinen kasteallas, sekä khrismatorion, jossa saatiin kasteen jälkeinen mirhavoitelu. Kirkkoon liittyi myös sen etelänpuoleiselle kadulle suuntautunut monumentaaliportti.

Kirkon kahdeksankulmainen muoto on ainutlaatuinen koko Kreikassa. Muoto muistuttaa mausoleumia, ja saattaa liittyä siihen, että rakennus oli jonkinlainen ”marttyrium”, joka muisti jotain merkittävää tapahtumaa kyseisellä paikalla. Tapahtuma saattoi liittyä apostoli Paavalin käyntiin kaupungissa tai jonkun myöhemmän Paavali-nimisen kristityn marttyyrikuolemaan paikalla.

Rakennus kärsi vaurioita maanjäristyksessä vuonna 619, mutta se korjattiin ja säilyi käytössä ainakin vielä 800–900-luvuille, jolloin sitä on korjattu uudestaan. Nykyisin kirkon rauniot on osin katettu suurella katoksella.

Oktagonikirkon itäpuolella sijaitsi piispantalo ja koillispuolella kylpylä. Katukiveyksestä löytyi vielä toinenkin ympyränmuotoinen pelilauta. Valpas oppaamme Pirjo oli keksinyt, ettei se ole pelilauta, vaan vähän matkan päähän piirretty kristillinen symbolimerkki, ympyrä, jonka sisään oli piirretty Kristusmonogrammi (Kristus-nimen kaksi alkukirjainta Khii ja Roo). Katukiveykseen oli piirretty myös toinen tunnettu kristillinen salamerkki, kala, kreikaksi IKHTYS (Jeesus Kristus Jumalan Poika Vapahtaja).

Jätimme taaksemmme Filippoin arkeologisen alueen ja sen vieressä kohoavan akropolis-kukkulan.

Suuntasimme nykyisen asutun Filippoin kylän ohi kohti apostolin aikaista Filippoin juutalaisten rukouspaikkaa, jossa juutalaiset kokoontuivat, koska siirtokunnassa ei ollut synagogaa. Paikka on oikeastaan Lydia-nimisen kylän vieressä. Hotellikin oli Lydia. Kylä on siis saanut nimensä Paavalin ensimmäisestä eurooppalaisesta käännynnäisestä, purppuranmyyjä Lydiasta. Hänet kastettiin tässä kylässä virtaavassa joessa. Lydia majoitti Paavalin seuralaisineen kotiinsa. Se oli myös paikka, jossa orastava kristillinen seurakunta alkoi kokoontua. Seurakunta oli jatkossakin naisvaltainen. Filippiläiskirjeessä Paavali mainitsee kaksi merkittävää naiskristittyä, Euodian ja Syntyken (4:2).

Lydian kastepaikan viereen oli pystytetty kastekappeli. Kappelin eteisessä oli mosaiikkilattia (kuva alla), johon oli kuvattu apostoli Paavalin toisen lähetysmatkan reittiä.

   Kastekappelin seinät oli maalattu täyteen ortodoksista kuvataidetta, joka esitti erityisesti Uudessa testamentissa esiintyviä kasteeseen liittyviä aiheita. Keskellä kappelia oli kasteallas, kuten aiheeseen kuuluu. Me siirryimme läheisen joen, paremminkin sanoen puron rannalle, johon oli rakennettu myös ikonialttari. Vietimme tässä paikassa ehtoollista; ortodoksisessa viitekehyksessä sitä voisi kutsua vaikka eukharistiaksi. Liturgina toimi rovasti Ritva-Saarikivi-Kakkonen ja avustajana rovasti Reijo Moilanen.  Seurakunta istui kauniisti pengerrettyyn rinteeseen. Takana siintää kastekappelia. Puroon on rakennettu sievät kaarisillat, joiden välissä on portaat purossa suoritettava kastetta varten. Upotus ei kyllä oikein onnistu, sillä vettä on vain nilkkoja myöten.

Jätimme Filippoin taaksemme. Ajoimme Kaválan kaupunkiin, jossa söimme lounaan. Ravintola sijaitsi Kaválan satamarannassa.  Kaválan alkuperäiset asukkaat olivat paroslaisia, jotka löysivät paikan 600-luvulla eKr. ja kutsuivat sitä "Neapoliiksi" (Uudeksi kaupungiksi), millä nimellä sitä kutsuttiin apostoli Paavalin rantautuessa kaupunkiin toisella lähetysmatkallaan, kun makedonialainen mies oli ilmestynyt hänelle näyssä (Apt. 16:6-11). Kaválasta lähti roomalainen tie Via Egnatia Kreikan halki.


 

Etusivu    Seuraava