Kreikka 3-10.10.2018

1. Delfoi 2. Aarrekammiot 3. Temppeli 4. Meteora 5. Thessaloniki 6. Filippoi
7. Paavali 8. Ateena 9. Agora 10. Korintti 11. Forum 12. Epidauros

Thessaloniki

Perjantaina ajoimme Kalampakasta Thessalonikiin. Ensiksi mentiin kapeaa ja mutkaista asfalttitietä Grevenaan asti, sen jälkeen moottoritietä aina Thessalonikiin asti. Viime aikoina Kreikassa on rakennettu runsaasti hyvin varusteltuja moottoriteitä. Niitätä rahoitetaan tietulleilla, minkä seurauksena moottoritiellä on vähän kulkijoita. Käyvät kalliiksi kreikkalaisille.

Majoituimme loisteliaaseen Grand Hotel Palaceen. Huoneen parvekkeelta avautui upea näkymä yli kaupungin.  Oli jo aika myöhä, mutta sen verran valoisaa, että päätin pistäytyä kaupungin keskustassa, jonne oli matkaa 4 km. Onnistuin hyppäämään bussista juuri oikealla kohdalla, nimittäin kupariseppien kirkon kohdalla Via Egnatia-kadulla. Viikkoa ennen matkaamme kuulin vierailullamme Joensuun ortodoksisen seminaarin kirkossa, että se on rakennettu Thessalonikin kupariseppien kirkon mallin mukaan. Siinäpä se nyt on! Ei näytä olevan auki.


Kierrän kirkon toiselle sivulle. Kiinni näyttää olevan. Oppaamme kertoi, että kirkko on rakennettu entisen synagogan paikalle. Olisikohan se sama synagoga, johon Paavali tuli ns. toiselle lähetysmatkallaan? Vastaanotto jakautui: toiset ottivat sanoman ilolla vastaan, toiset pahastuivat (Apt. 17:1-9). Syntyi mellakka ja Paavalin oli poistuttava vähin äänin sekä oman turvallisuutensa että Thessalonikin rauhan vuoksi.

Wikipedia tietää kertoa, että Panagía Chalkéonin kirkko kuuluu Thessalonikin varhaiskristillisiin ja bysanttilaisiin muistomerkkeihin, jotka ovat Unescon maailmanperintökohde.

Kirkko on rakennettu vuonna 1028. Se on omistettu ”Kupariseppien Neitsyt Marialle”, mikä viittaa alueella työskennelleisiin käsityöläisiin. Se sijaitsi alun perin kaupungin antiikin aikaisella agoralla eli torilla niin kutsutun Kupariseppien stoan lähellä. Kirkon rakennuttaja oli sen länsipään sisäänkäynnin yläpuolelle kirjoitetun omistuskirjoituksen mukaan prōtospatharios Kristoforos, Lombardian katepanō (kummatkin bysanttilaisia arvonimiä).

Kirkko on tyypiltään ristikirkko, jossa on kupoli. Se on rakennettu punatiilistä ja siksi sitä kutsutaan myös ”Punaiseksi kirkoksi”. Siinä on paljon vaikutteita konstantinopolilaisesta arkkitehtuurista. Kirkosta tehtiin moskeija vuonna 1430 osmanien vallattua kaupungin ja se tunnettiin nimellä Kazantzilarin moskeija (”Kupariseppien moskeija”). Netistä löytyy myös sisäkuvia Panagia Chalkéonista, mm. kupariseppien Neitsyttä esittävästä freskosta.

Paavalin kaksijakoinen vastaanotto Tessalonikissa

Tessalonikissa oli synagoga, joka tiettävästi sijaitsi juuri Kupariseppien kirkon kohdalla. Paavalin tapana oli lähetysmatkoillaan aina aloittaa työ oman etnisen ryhmän piiristä ja sitten laajentaa työtä ei-juutalaisiin. Paavalin vierailu Tessalonikissa ei mennyt ihan nappiin. Osa juutalaisen seurakunnan fanaattisista jäsenistä nosti mellakan. He havaitsivat, ettei Paavalin opetus vastannut perinteistä juutalaista uskoa (Apt. 17: 1-9). Paavalin ja Silaan oli luikittava pakoon. Seuraava kaupunki oli Berea (nyk. Veria), jonka ohi me ajoimme bussilla kahteen kertaan. Matkaohjelmaamme ei mahtunut Bereassa vierailu. Mikään ei kuitenkaan estänyt lukemasta Apostolien tekojen kertomusta siitä, kuinka evankeliumin julistaminen sujui Bereassa. Se sujui hyvin – niin kauan, kunnes Tessalonikin juutalaiset kuulivat, että nyt ne isien opetuksesta poikkeavat sananjulistajat käännyttävät Berean juutalaisia. Paavali nosti kytkintä, mikä apostolin kyydillä kulkevalle tarkoitti kenkien laittamista jalkaan ja matkaan sonnustautumista kiireen vilkkaa. Hänen toverinsa jäivät kyllä vielä Bereaan. Ehkä Paavali oli todettu pääjehuksi, jota oli syytä pitää tarkkaan silmällä. Paavali meni Ateenaan. Ensimmäisessä kirjeessään tessalonikalaisille Paavali vastaili tessalonikalaisia askurrattaviin kysymyksiin. Tällä kirjeellään noin vuonna 50 Paavali avasi uustestamentillisen kirjallisuuslajin, joka päätyi Uuden testamentin pyhien kirjoitusten kokoelmaan. Kirjeitä kirjoittaessaan Paavalilla ei voinut olla aavistustakaan, että hänen kirjeensä nostetaan itse asiassa hänelle tutun Raamatun rinnalle, jollei peräti edelle, kristittyjen arvostaman Jumalan sanan asemaan. Eikä Paavalilla ollut aavistusta siitäkään, että hänen oppilaansa ja seuraajansa kirjoittavat jatkossa hänen nimissään kirjeitä, jotka myös saavat paikkansa pyhien kirjojen kokoelmassa.

Thessaloniki ( lyh.Saloniki) sijaitsee Pohjois-Kreikassa Chalkidikín niemimaan länsipuolella sijaitsevan, Egeanmereen kuuluvan Thermaïkóslahden pohjukassa. Thessalonikin perusti vuonna 315 eKr. Makedonian kuningas Kassander hieman samaan tapaan kuin Kustaa Vaasa aikanaan Helsingin: kuninkaan mahtikäsky velvoitti useiden lähiseudun keskusten asukkaat muuttamaan uuteen kaupunkiin. Eteläisemmän Kreikan itsenäisistä kaupunkivaltioista poiketen Makedonian valtakunta oli yhtenäinen kaupunkiliitto. Makedonian kuninkaista tunnetuin on Aleksanteri Suuri, joka alisti valtaansa ei vain koko Kreikan niemimaan vaan myös pitkän pätkän Aasian puoleista mannerta. Thessalonikin kaupunki on saanut nimensä kuningas Kassanderin vaimon, Aleksanteri Suuren sisarpuolen mukaan. Vielä 1900-luvun alkupuolella kaupunki tunnettiin paremminkin lyhennetyllä nimellä Saloniki. Vanha kaupunki Áno Póli (”Yläkaupunki”) on rakennettu ylemmäksi Kédrinos-kukkulan rinteille, ja uudempi kaupunki puolikaaren muotoon lahden rannalle. Sen ympärille levittäytyvät laajat esikaupungit sekä metropolialue. Varsinaisen Thessalonikin kaupungin väkiluku on 315 196 ja koko metropolialueen väkiluku 1 012 058 (vuonna 2011).Thessalonikin keskipisteeksi lasketaan usein Aristotélous-kävelykatu (”Aristoteleen katu”). Keskustan muita merkittävimpiä katuja ovat rantapromenadi Leofóros Níkis (”Voiton valtakatu”), joka on suosittu vapaa-ajanviettopaikka, sekä Egnatía-katu, joka on nimetty antiikin aikaisen Via Egnatian mukaan ja seuraa suunnilleen sen reittiä. Plateia Aristotelous (kuvassa) on Thessalonikin sydän. Aukion ympärillä on kauppoja, ravintoloita, baareja ja hotelleja, ja aukiolta saa hyvin käsityksen kaupungin tunnelmasta. Aukio jatkuu rannalle saakka, josta aukeavat upeat näkymät Thermaikoksen lahdelle. Aukio on kaupungin harvoja avoimia ulkotiloja, joten se valitaan usein julkisten tapahtumien pitopaikaksi aina poliittisista puhetilaisuuksista joulutoreihin. Kuvassa vasemmalla puolellani Electra Palace Hotel, joka on yksi kaupungin ylellisimmistä hotelleista.

Thessaloniki oli aikoinaan Konstantinopolin jälkeen Bysantin eli Itä-Rooman tärkein kaupunki. Sekä itäisen että läntisen Rooman keisariksi 300-luvulla kohonnut Konstantinus Suuri, joka virallisti kristinuskon aseman Rooman valtakunnassa, käytti Thessalonikia strategisena tukikohtana mutta määräsi Konstantinopolin uudeksi pääkaupungiksi. Kun Konstantinopoli on muuntunut turkkilaiseksi Istanbuliksi, on Thessalonikissa bysanttilainen historia yhä leimallinen osa kaupungin olemusta. Turkkilaisten 1400-luvulla alkaneella valtakaudella moni kristillinen kirkko sai palvella moskeijana mutta palautettiin sittemmin alkuperäiseen tehtäväänsä.

Rannasta parin kadunkulman päässä on Pyhän Gregorios Palamaksen katedraali. Se on Thessalonikin hiippakunnan katedraali eli piispanistuin. Katedraali on omistettu Gregorios Palamakselle, joka oli kaupungin arkkipiispa 1300-luvulla ja joka on yksi ortodoksisen kirkon merkittävimpiä pyhiä.

Muutaman korttelin päässä edellisestä on Hagia Sofia eli Pyhän viisauden kirkko. Se kuuluu Thessalonikin varhaiskristillisiin ja bysanttilaisiin muistomerkkeihin, jotka ovat Unescon maailmanperintökohde. Kirkko rakennettiin 700-luvulla varhaisemman, maanjäristyksessä tuhoutuneen kirkon paikalle. Kirkko on malliltaan basilika, jossa on kupoli, ja se edustaa siirtymävaihetta kohti ristinmuotoisia kupolikirkkoja. Kirkko on koristeltu mosaiikein ja seinämaalauksin. Onko tarpeen edes sanoa, että kirkko muistuttaa kaimaansa Istanbulissa?

Rakennus toimi moskeijana vuodesta 1585. Siinä oli tulipalo vuonna 1890 ja se rakennettiin uudestaan vuosina 1907–1910. Rakennuksesta tuli jälleen kirkko vuonna 1912. Kirkko vaurioitui pahoin vuoden 1978 maanjäristyksessä.

Filippin retkipäivän jälkeen, Ateenaan lähtömme aamuna, teimme bussilla vielä pikakäynnin Thessalonikin historiallisessa keskustassa. Pysäköimme Níkis-rantabulevardin tuntumaan. Thessalonikia meren suunnasta tehdyiltä valloitusyrityksiltä suojanneesta muurista on jäljellä enää kaupungin symbolin aseman saanut Valkoinen torni (Lefkos Pyrgos, kuva alla vas.). 34 m korkeassa tornissa on kaupungin historiaa kuvittava moderni museo. Tekstit ovat pääosin kreikankielisiä mutta multimediaa on käytetty sen verran runsaasti, että museon voi suorittaa tunnelmoiden. Kerroksiin noustaan loivasti kohoavaa luiskaa, jota pitkin on voitu vetää hevosella yläkerroksiin esimerkiksi tykkejä ja ammuksia. Ylimmässä kerroksessa on pieni kahvila ja museokauppa. Tornin huipulta aukeaa upea näköala sinisenä hohtelevalle Thermaikosin lahdelle ja yli kaupungin.


Valkoisen tornin kaakkoispuolella löytyy Aleksanteri Suurelle omistettu, jota hallitsee hänelle pystytetty ratsastajapatsas. Aleksanteri Suuri eli Aleksanteri III (356 eKr.- 323 eKr.) oli Makedonian kuningas 336-323 eKr. Aleksanterin isä Filippos II yhdisti kreikkalaiset kaupunkivaltiot oman valtansa alle.

Aleksanterin Suuren äiti Olympias kertoi pojalleen, että tämä on kreikkalaisen jumalan poika ja että hänen on syytä pitää itseään jumalana. Aleksanteri oli filosofi Aristoteleen oppilas. Hän tutki kirjallisuutta ja opetteli soittamaan lyyraa. 12-vuotiaana hän näki hevosen, jonka hän halusi omakseen. Hevonen oli niin villi, ettei kukaan pystynyt ratsastamaan sillä. Aleksanteri löi vetoa isänsä kanssa ehdottamalla, että jos hän pystyy ratsastamaan hevosella, isän täytyy hankkia se hänelle. Aleksanteri otaksui, että hevonen säikkyy varjoaan eikä sen tähden päästä ketään lähelleen. Hän käänsi hevosen kohti aurinkoa, ettei se nähnyt varjoaan. Näin hän pääsi ratsaille ja sai ratsunsa antaen sille nimen Bukefalos. Isä sanoi pojalleen: ”Poikani, sinun pitää löytää itsellesi valtakunta. Makedonia on sinulle liian pieni.”Hän oli antiikin merkittävimpiä sotapäälliköitä; hän valloitti muun muassa Egyptin ja Persian valtakunnan ja eteni aina Intiaan asti.

Filippoksen kuoltua Aleksanteri peri isältään rikkaan valtakunnan ja aikansa parhaiten koulutetun armeijan. Kreikkalaisten kaupunkivaltioiden avustuksella Aleksanteri kukisti Persian kuninkaan Dareios III:n ja valtasi koko Persian valtakunnan. Valloitusretkiensä aikana hän perusti monia uusia kaupunkeja, muun muassa Aleksandrian Egyptiin, ja niihin muutti kreikkalaisia asukkaita. Hän kasvatti armeijaansa muiden kansojen sotilailla sekä kannusti kreikkalaisten ja persialaisten välisiä avioliittoja. Aleksanterin valloitukset aloittivat hellenistisen ajan, jolloin kreikkalainen kulttuuri levisi aina Intiaan ja Egyptiin saakka.

Kreikkalaiset käyvät parhaillaan kiivasta sananvaihtoa siitä, mitä nimeä sen pohjoinen rajavaltio, joka pyrkii Euroopan unioniin, saa itsestään käyttää. Kreikan mielestä Makedonia ei käy, koska Makedonia on yksi Kreikan maakunnista. Sopu näyttää olevan syntymässä nimellä Pohjois-Makedonia. Seuraavissa vaaleissa Tsíprakselle ei löytyne kannatusta?

Aukiota reunustaa Aleksanteri Suuren sotaretkeä kuvaava muistomerkki sekä rivi kilpiä, joista viides ei näköjään mahtunut kuvaan. Kilvet ovat niin suuria, että niiden taakse kyllä peittyy taistelija. Mutta jaksaako hän kantaa kilpeään?



Tärkein pyhiinvaelluskohde 1000-luvulta alkaen on Thessalonikin suojeluspyhimyksen, 300-luvulla marttyyrina kuolleelle Demetrios Mirhanvuodattajalle pyhitetty kirkko (kuva yllä). Kirkko on rakennettu Pyhän Demetrioksen marttyyrikuoleman paikalle lähelle kaupungin antiikin aikaista roomalaista kylpylää. Ensimmäinen kirkko rakennettiin paikalle noin vuonna 313 heti sen jälkeen, kun kristinuskosta oli tullut Rooman valtakunnan valtionuskonto. Vuonna 413 paikalle rakennettiin suurempi kolmilaivainen basilikakirkko. Se paloi noin vuonna 636–634. Pian tämän jälkeen rakennettiin nykyisen kirkon alkuperäinen versio. Osmanivallan aikana vuonna 1493 kirkosta tehtiin moskeija. Se palautettiin kirkoksi vuonna 1912. Kirkko paloi vuonna 1917 ja rakennettiin uudestaan samanlaiseksi kuin alkuperäinen. Kirkko otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1949.

Kirkko on viisilaivainen basilika. Se on yksi Kreikan suurimpia kirkkoja. Kirkko on tunnettu bysanttilaisista mosaiikeistaan ja seinämaalauksistaan, vaikkakin suuri osa niistä tuhoutui tulipalossa. Kirkon alla on krypta, joka on Pyhän Demetrioksen surma- ja hautapaikan paikalla. Siellä on nykyisin esillä palosta säilynyttä varhaista aineistoa. Kirkkoon on liitetty Pyhän Euthymioksen kappeli. Kirkossa oli parhaillaan liturgia menossa, koska oli sunnuntai. Saimme kuitenkin astua sisään kirkkoon, josta otin ovensuusta käsin yhden kuvan ilman salamaa ketään häiritsemättä (toivottavasti). Kirkon vasemmassa sivulaivassa oli ikoneita, jotka esittivät mm. Methodiosta ja Kyrillosta sekä Pyhää Demetriosta. Siellä oli myös Demetrioksen reliikkiarkku, jossa on hänen pääkallonsa (kts. Wikipedia).

Aivan Pyhän Demetrioksen kirkon vieressä sijaitsee ”Antiikin agora” eli Roomalainen forum, joka toimi kaupungin poliittisena, kaupallisena, yhteiskunnallisena ja uskonnollisena keskuksena. Se oli reunustettu kaikilta paitsi pohjoislaidalta stoilla eli pylväshalleilla sekä muilla julkisilla rakennuksilla, mukaan lukien kylpylä ja rahapaja. Agoran itälaidalla oli odeion eli musiikkiteatteri, johon mahtui 2 000–2 500 kuulijaa. Länsilaidan stoaa kutsuttiin Kupariseppien stoaksi, koska siellä työskenteli lukuisia käsityöläisiä. Läheinen Chalkéonin kirkko on saanut nimensä siitä. Alueen arkeologiset kaivaukset alkoivat vuonna 1966. Mutta tätä hienoutta me emme ehtineet katsella, sillä matkaa Ateenaan oli edessä 550 km.

Etusivu     Seuraava