Matt 25:14-30 Usko on uskallusta                     

10. sunnuntai helluntaista

Haaste riskin ottamiseen

Usko on uskaltamista, sanotaan yhtenä uskon selityksenä. Elämään olisi yleensä syytä suhtautua luottavasti. On uskallettava elää, heittäytyä elämän virtojen kuljetettavaksi. Vaaroillekin ja riskeille on antauduttava, jos mieli päästä elämässä eteenpäin. Kaikkeen tähän sisältyy riski, että käy huonosti. Jeesuksen vertauksen mukaan on parempi kuitenkin ottaa riski ja vaikka epäonnistua kuin jättää elämä elämättä ryhtymällä turvallisuutensa varmistelijaksi. Jos joku asia on tuntemattomaan turvattomuuteen heittäytymistä, niin sitä on lähetystyöhön lähteminen. Millään järjellisellä perusteella lähetystyöhön lähtemistä ei voitane perustella. Siinä ei saavuta taloudellista etua eikä etene virkauralla. Uhkana ovat trooppiset taudit, vieraat olosuhteet muukalaisuuden tunteineen, raskas työ, lasten koulunkäyntivaikeudet ym. Joskus työ ei näytä tuottavan tuloksia ollenkaan, mikä turhauttaa. Lähtemisen motiiveiksi siis jää seikkailunhalu, hulluus tai Jeesuksen käsky, tai kaikki nämä kolme. Viimeksi mainittu jää jäljelle toivottavasti vielä sen jälkeen, kun ensimmäinen tarve on tyydyttynyt ja toisesta on parantunut. Yksi kuuluisimpia lähetystyön veteraaneja, köyhä baptistisaarnaaja, siviiliammatiltaan suutari, kiteytti lähetystyötä koskevan riskinoton tunnuslauseeseensa: "Odota suuria Jumalalta! Yritä suuria Jumalan edessä!" Ilmankos hän ei pysynyt lestissään!

Ei vain lähetystyöhön lähteminen kysy uskallusta. Myös seurakunnan lähetystyö on hullun hommaa. Samat henkilöt, tavallisesti naiset, ostavat lähetysmyyjäisissä itse vaivalla valmistamiaan ja myymiään käsitöitä. Moni ei tiedä eikä haluakaan vaivata itseään tiedolla, kuinka rahat tarkasti ottaen menevät kohteeseensa. He elävät siinä yksinkertaisessa uskossa, että tämä työ on Herran kontrollissa.

 

Lahjat on otettava käyttöön

Edellä mainittu suutari lähti lähetystyöhön, vaikkei hänellä ollutkaan erityistä koulutusta. Hän toimi niillä varoilla ja lahjoilla, joita hänellä oli. Hän osoittautui loppujen lopuksi harvinaisen lahjakkaaksi kielimieheksi, joka käänsi Raamattua 26 Intian kielelle. Niin myös suomalainen lähetysveteraani, Martti Rautanen, joka oli entisen inkeriläisen maaorjan poika ja lähetyskurssinsa vaatimattomimman peruskoulutuksen saanut, osoittautui jatkossa kaikkien muiden tärkeiden ominaisuuksien lisäksi kielimieheksi, lääkäriksi, kansa- ja kasvitieteilijäksi, virsirunoilijaksi sekä diplomaatiksi.. Joka antaa lahjansa Herran käyttöön, voi hyödyntää ja ehkä kasvattaakin lahjojaan. Sana talentti tarkoittaa sekä rahaa että lahjaa. Uusi raamatunkäännös otsikoi talentin vain rahaksi. Kumpaakaan ei pidä väheksyä, ei pieniä rahoja eikä pieniä lahjoja. Pienistä puroista kertyvät virrat. Usein köyhät antavat varansa lähetystyöhön. Jos ei olisi köyhien leskien almuja, niin sitten olisi ilman vapaaehtoiskannatusta vielä pienemmät seurakuntien talousarvioavustukset.

Lahjojen osalta turha vaatimattomuus ei kaunista. Kohtalokasta on Herran vertauksen valossa se, että joku kätkee talenttinsa, lahjansa. Sen seurauksena hän menettää sen, minkä omisti, ja taitaa käydä vertauksen mukaan vielä pahemmin.

 

Vaivan jälkeinen palkka

Entä sitten se, joka asettaa lahjansa Herran käyttöön ja tekee pitkän työtupeaman lähetystyössä? Voiko hän ruveta lepäämään laakereillaan ja nauttimaan levosta työn jälkeen? Vertauksen mukaan hän saa lisää tehtäviä, vastuullisia ja suuritöisiä. En tiedä, voinko kelpuuttaa itseäni millään lailla tähän joukkoon. Mutta saatuani vajaan 15 vuoden kuluttua kutsun takaisin lähetystehtäviin, laajentamaan raamattukoulua pappisseminaariksi, tunnen kyllä tehtäväni entistä vaativammaksi, jopa kykyjeni rajoja hipovaksi. Aralla mielellä olen tehtävään suostunut tietämättä, tuleeko tuloksesta sitä, mitä toivotaan. Moni lähetti palaa kotimaassaan entistä vaativampiin tehtäviin, ei välttämättä uran kannalta kunniakkaisiin, mutta lähetystehtävää ajatellen, tärkeisiin tehtäviin.

 

Kehitysmaiden köyhyys huonon taloudenpidon seurausta?

Missiologian aikakauskirjan huhtikuun numerossa oli Singaporessa ja Etiopiassa luennoineen lähetysteologin kirjoitus, joka käsitteli talenttivertausta. Kirjoittajan mielestä talenttivertaus osoittaa, että kehitysmaat liian usein alistuvat kohtaloonsa ja jatkavat tehotonta sekä byrokraattista hallintoaan ja talouttaan. Usein syntipukkia kehityksen heikosta edistymisestä vieritetään ulkopuolisten niskoille, kun olisi pitänyt ottaa itseään niskasta kiinni. Marxilaisia ajatuksia sisältävä vapautuksen telogia syyllistyy samaan harhaan: otaksuu yhden köyhyyden johtuvan toisen rikkaudesta. Kirjoittaja on nähnyt sekä köyhyyttä että rikkautta. Hän uskoo  Itä-Aasian maiden rikastuneen konfutselaisten talousajatusten soveltamisesta yhteiskuntaan. Etiopian ortodoksista kirkkoa hän syyttää köyhyysrakenteen ruokkimisesta. Vaikkei lukija yhtyisi kaikkiin näihin ajatuksiin, ovat ne mielenkiintoisia ja tärkeitä pohdinnan aiheita.