Paasto - uskonnollinen suoritus vai hengellinen lataus?

1. paastonajan sunnuntai

Matt. 4:1-11.

 

Juutalainen paasto

Jeesus paastosi 40 päivää ja 40 yötä.

Paasto, ruoasta ja juomasta kieltäytyminen, on uskonnollinen tapa, jonka Jeesus oli oppinut juutalaisuudesta. Se on yleistä monissa muissakin uskonnoissa, egyptiläisillä, intialaisilla ja islaminuskoisilla. Juutalaisuudessa paaston tarkoituksena oli lannistaa mielen haluja ja kurittaa itseään, jotta Jumala saisi enemmän hallitusvaltaa. Paastoon liittyi muitakin surun tai katumuksen ilmauksia, kuten surupuvun käyttö, vaatteiden repiminen, maassa viruminen peseytymättömänä ja puhdistautumattomana sekä mullan tai tuhkan sirottelu päällensä. Paasto liittyi onnettomuuksiin tai yleistä synnintekoa seuranneeseen katumukseen sekä tärkeisiin yrityksiin tai hankkeisiin. Ainoa säännöllinen lain määräämä paasto oli suuri sovintopäivä, jolloin oli sovitettava kaikki kansan ja pappien tahattomat synnit. Pakkosiirtolaisuuden jälkeen säädettiin yhä lukuisampia paastoja.

Farisealaiset paastosivat kahdesti viikossa, nimittäin viikon 5:ntenä päivänä, jolloin Mooseksen sanottiin nousseen ylös vuorelle, ja 2:sena päivänä, jolloin hänen sanotaan laskeutuneen sieltä alas. Johannes Kastajan opetuslapset paastosivat paljon.

 

Jeesuksen kriittinen asenne vallitsevaan paastokäytäntöön

Jeesus ei määrännyt oppilailleen paastoa, mutta ei sitä liioin vastustanut. Itse asiassa Jeesus vuorisaarnassaan varoitti paaston väärästä käytöstä, Matt. 5:16-18. Hänen kriittinen asenteensa paastoon tuo mieleen profeetta Jesajan, Jes. 58:6-10, joka kritisoi muodollista, rituaalinomaista paastoa, jonka tarkoituksena oli yrittää miellyttää Jumalaa. Oikeampi paasto olisi hyvän tekeminen toisille ihmisille. Ainoa raamatunkohta, joka näyttäisi tukevan paastoa jonkin syvemmän tekniikan välineenä, on Matt. 17:21: "Tämä laji ei lähde muulla kuin rukouksella ja paastolla!" Kun mainittu jae on pantu hakasulkuihin, osoittaa se jakeen puuttuvan vanhimmista ja luotettavimmiksi tunnetuista Raamatun käsikirjoituksista. Senpä tähden piispa Nikolainen jättää jakeen pois uusimmasta kommentaaristaan ilman sanankaan selitystä. Paljon armollisemmin eivät jakeeseen suhtaudu muutkaan kommentaarit. Painoarvoa annetaan Jeesuksen sanalle, jossa korostetaan paastoamisen sisäisen merkityksen motiivia ulkonaisen teon sijasta, Matt. 9:14-15.

Jeesus kuitenkin paastosi, ja ensimmäiset kristityt paastosivat. He muuten paastosivat juuri lähetystyöhön lähettämisen yhteydessä, Ap.t. 13:3, niin ettei meillä lähetysihmisinä ole varaa hyllyttää paastoa uskonnonhistorian museoon. Paastolle löytyy myös kristillinen merkitys, vaikka samalla on huomattava sen yleiset esiintymismuodot, joista Jeesuksella ei ole pelkkää hyvää sanottavaa. 

Yksi viidestä pylväästä

Islamin usko on perinyt paastoonsa juutalaisia ja kristillisiä vaikutteita. Islamille, joka korostaa Allahin edessä nöyrtymistä ja alistumista, paasto sopii kuin veitsi voihin. Senpä takia se on yksi islamin uskonnonharjoituksen perustapoja, yksi viidestä pylväästä. Paasto on kuukauden mittainen ja tapahtuu Ramadan-kuussa, jolloin enkelin ilmestykset Muhammedille alkoivat. Paastoaminen merkitsee ruoasta, juomasta, tupakasta ja muista nautinnoista pidättäytymistä päiväsaikaan "niin kauan kuin voitte erottaa valkoisen langan mustasta." Islamin paaston erityispiirteisiin kuuluu siis se, että yöllä saa syödä. Päivällä ei saa edes sylkeä nielaista, jos tarkkoja ollaan. Paaston aikana syljeskely on siis hyvin yleistä. Paastoamisella on toki uskonnollinen merkitys ja sisältö: omistaa kaikki paastopäivät hartaudenharjoituksiin. Toisaalta kun paastosta tulee laki, siitä tulee helposti välttämätön paha, jossa paastosta yritetään selvitä mahdollisimman helpolla. Ankaralla paastolla voi saada lisäansioita Jumalan edessä, niin että parasta olla yhtään lintsaamatta.

Paastosääntöjen maksimointia

Etiopian ortodoksisessa kirkossa on tarkat paastoa koskevat määräykset. Niin myös katolisissa ja ortodoksisissa kirkoissa yleensä, joissa uskonnollisten tapojen yhteisölliselle viettämiselle annetaan suuri merkitys. Etiopian ortodoksisessa kirkossa on yhteensä n. 250 paastopäivää vuodessa, joista180 on kaikille pakollisia. Papeilta, munkeilta ja nunnilta edellytetään muuta väestöä ankarampaa paastokäytäntöä. Paastopäivänä on pidättäydyttävä ruoasta aina iltapäivään klo 3 saakka, jolloin voi nauttia vihannespitoista ruokaa, mutta ei lihaa, voita, maitoa, munia, rasvaa eikä juustoa. Viljaa, vihanneksia ja kalaa saa nauttia, paitsi ankaramman tulkinnan mukaan ei viime mainittua. Tupakointi ja sukupuoliyhteys kuuluvat myös paastoaikana kiellettyihin asioihin. Viikoittaisia paastopäiviä ovat keskiviikko ja perjantai, koska keskiviikkona juutalainen neuvosto hylkäsi ja tuomitsi Jeesuksen ja perjantaina naulitutti hänet ristille. Alle 13-vuotiaat lapset ja raskaana olevat naiset ovat vapautettuja paastosta, mutta kun käytännössä ainakaan ravintoloista, ei saa paastopäivänä muuta kuin paastoruokaa, niin joka iikka paastoaa, myös ulkomaalainen lähetyssaarnaaja, paitsi jos menee tarpeeksi hienoon hotelliin, joka ei noudata uskonnollisia tapoja. Kodeissakin eletään paastopäivinä paastoavan ehdoilla. Synnin tekijälle voi pappi määrätä katumusharjoituksena 7 päivän, 40 päivän tai vuoden pituisen paaston. Paaston laiminlyömisestä voi seurata rangaistuksena lisäpaasto. Mutta entäpä jos se ei tehoa paaston laiminlyöjään? Silloin rangaistuksena voi olla maahan heittäytymistä (ei punnerrusharjoituksia, vaan nöyrimpään mahdolliseen rukousasentoon heittäytymistä), almujen antamista ja nukkumista kovalla alustalla. Ankarimpana rangaistuksena voi olla synninpäästön pidättäminen.

Pääsiäistä edeltävä suuri paasto kestää Etiopian ortodoksisessa kirkossa 56 päivää, siis pidempään kuin muissa kirkoissa ja pidempään kuin Jeesus paastosi. Miksi ortodoksien pitää paastota pidempään kuin Jeesus? Jeesus paastosi ankarammin, siis pidättäytymällä täydellisesti sekä ruoasta että juomasta. Ortodoksit sen sijaan saavat nauttia paastoruokaa. Voisi luulla, ettei paasto tunnu missään, kun siis saa kuitenkin napostella rehuja. On otettava huomioon, että välittömästi pääsiäistä edeltävän syväpaaston aikana paastomääräykset tiukkenevat. Niinpä paaston päättyessä päällimmäiseksi ilon aiheeksi ei tulekaan ylösnousemisen ilosanoma, vaan kuten suomenkin sana pääsiäinen osoittaa, onnittelu paaston kahleesta vapauteen pääsemisestä. Paaston päättyessä ahneimmat löytävät itsensä sairaalasta, koska aloittivat vahvan ruoan nauttimisen liian nopeasti ja runsaana. Paaston aikana kärsityn itsekidutuksen voi korvata pääsiäisen jälkeisenä aikana, jolloin ei tarvitse paastota edes tavallisina viikoittaisina paastopäivinä.

 

Intialaista kasvisravintoa ja voimisteluharjoituksia

Intialaisessa uskonnollisuudessa paasto voi tuntua tarpeettomalta, koska intialainen pidättäytyy joka tapauksessa liharuoasta, aina ja kaikkialla. Siitä huolimatta lisäpaastolla on uskonnollista merkitystä. Paasto palvelee hyvin samaa tarkoitusta kuin mietiskely: hiljentymistä ja mielen tyhjentämistä haluista. Intialainen uskonnollisuus on viime vuosina levinnyt voimakkaasti länsimaihin. Tosin uskonnollinen ulottuvuus intialaisesta käytännöstä tai vaikutteesta on pyritty peittämään ja korostamaan paaston terveydellisiä vaikutuksia ja mietiskelyä voimisteluharjoituksina. Kasvisravinnon uskotaan olevan terveellisempää ja pitävän ihmisen virkeämpänä. Länsimaisen mässäilyn, ylensyömisen, liikalihavuuden ja niitä seuranneiden elintasosairauksien vastapainona intialainen dieetti tuntuu epäilemättä hyvältä vastavedolta.

 

Jumala ei tarvitse paastoani - minä tarvitsen

Luterilaisessa kirkossamme paasto on jäänyt kovin yksilölliseksi hartaudenharjoitukseksi. Jos itse yrittäisi vaikka pidättyä kahvista ja kakuista, niin minkäs teet, kun niitä joka paikassa tarjotaan ja varsinkin juhlatilanteissa. Ei oikein ilkeä pilata toisten juhlia omalla kranttuilulla. Seitsemän vapaata viikkoa on Kirkon ulkomaanavun tai kirkon yhteiskunnallisen työn markkinoima idea, jolla jokaista kehotetaan miettimään asioita, mistä voisi luopua ja pidättäytyä. Itsekieltäymystä on hyvä ja tarpeellista harjoitella, vaikka siitä ei saisikaan ansiopisteitä Jumalan edessä. Minun pyhitykseni on sitä, että opin huomaamaan ja tunnistamaan itsessäni siteet, jotka sitovat minut aineelliseen maailmaan ja ympäristööni . Tunnen enenevää tarvetta keskittää sieluni voimat näkymättömiin ja iäisiin asioihin. Jumala ei tarvitse paastoani, mutta minä tarvitsen. Tarvitsen myös hiljentymistä ja rukousta. Myös Suomen Lähetysseura järjestää paastonajan retriittejä, joissa edellä mainittuja tarpeita voi harjoittaa yhdessä toisten kanssa.

 

Paasto itsetutkistelun välineenä

Jeesuksen paasto erämaassa johti hänet kiusauksiin. Ne kaikki olivat messiaanisia kiusauksia. Ei siis mitään pieniä houkutuksia, kuten näpistää purkkaa, ottaa salarööki tai peräti naukku, vaan koko elämäntehtävää, kutsumusta, koskevia houkutuksia. Jos Jeesus olisi antanut periksi kiusaajalle, hän olisi samalla luopunut koko maailmanpelastusoperaatiostaan. Tosin kiusaaja yritti saada asian näyttämään vaarattomalta ja sellaiselta kuin se varsinaisesti johdattaisi maailman pelastamiseen. Voisiko lähetystyöllä olla tällaisia houkutuksia: pettää oma varsinainen tehtävänsä, mutta tehdä kyllä muuten jotain suurta ja näyttävää. Tosi asiassa se olisi kuitenkin varsinaisen tehtävän kieltämistä. En osaa siihen vastata, mutta ajattelen, että kirkoilla, myös nuorilla kirkoilla on vaarana paisuttaa ulkonaista prameutta ja lisätä vaikutusvaltaa ja tehdä kauppoja valtiovallan kanssa, joissa oma identiteetti hämärtyy. Missä unohtuu ja peittyy sanoma kärsimyksellään synnit sovittavasta Vapahtajasta, siellä taitaa olla kiusaaja johdattelemassa Kristuksen omia väärälle tielle.