Hätää kärsivä ihminen ja armollinen Jumala

 2. paastonajan sunnuntai, Matt. 15:21-28

                         

Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: »Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni.» Mutta hän ei vastannut naiselle mitään.
Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: »Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa.» Mutta Jeesus vastasi: »Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.» Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: »Herra, auta minua!» Mutta Jeesus sanoi hänelle: »Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.» »Ei olekaan, Herra», vastasi nainen, »mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.» Silloin Jeesus sanoi hänelle: »Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.» Siitä hetkestä tytär oli terve.

 

Etninen vai universaali uskonto

Sitä joutuu kysymään, onko lähetystyöpakanoiden keskuudessa jo Jeesuksen aloittama ja kehottama vai onko se myöhempää perua. On myönnettävä, että historiallinen Jeesus ei suorittanut pakanalähetystyötä. Hän ilmaisee selkeästi olevansa vain juutalaisten Vapahtaja, tosin siinä kuitenkin lähetetty ” Israelin kansan kadonneita lampaita” varten. Kadonneilla tarkoitetaan diasporassa eläviä siis aiempina vuosina pakkosiirrettyjä Israelin kymmentä heimoa. Pakanamaille kyllä siis mennään, mutta vain siellä asuvia Israelin kansalaisia varten. Vasta ylösnoussut, kuolleista herätetty Jeesus lähettää opetuslapsensa kaikkeen maailmaan ja kaikille kansoille. Se ei vähennä lähetyskäskyn velvoittavuutta, että käskyn asettaa ylösnoussut Jeesus. Ilman hänen ylösnousemustaan ei olisi koko kristillistä uskoakaan.

 

Halveksitut pakanat

Juutalaiset olivat hyvin itsetietoista kansaa. Jumala oli valinnut heidät omaisuuskansakseen. Pakanat eivät olleet juutalaisten silmissä minkään arvoisia. Jumalakaan ei ollut pakanoita varten eikä välittänyt pakanoista. Pakanat olivat luodut vain häviämään niin kuin koirat – eläimet. Suurilla profeetoilla alkoi esiintyä myös lähetysajatusta, että Israelin kansa on asetettu pakanoiden valkeudeksi.. Pakanatkin voivat pelastua ja tulla Jumalan omiksi. Se tapahtuu siten, että pakanat tulevat Jerusalemiin ja kääntyvät Israelin Jumalan puoleen. Sentrifugaalista lähetystä ei VT tunne. On siis kokonaan uusi asia, että Jeesus lähettää opetuslapsensa kaikkeen maailmaan.

 

Kuin koirat

 Juutalaiset pitivät pakanoita koirien arvoisina. Nykyaikaista lemmikkieläinkulttuuria ajatellen pakanat olivat siis aika arvokkaita, mutta sen ajan kulttuuria ajatellen arvottomia. Jos ihmistä haluttiin oikein pilkata, häntä sanottiin koiraksi. Koirat eivät olleet syli- eikä sisäkoiria, vaan ulkona kulkevia, armopaloja  häpeissään kerääviä otuksia, joita ihmiset pompottelivat halveksivasti. Joillakin hyödyllisillä kotieläimilläkin oli sentään jotain arvoa, mutta koirilla ei sitäkään. Koiria saattoi vapaasti hätistää ja lyödä ruoskalla tai kepillä. Koirien oli opittava tuntemaan asemansa, että ihmisen läheisyydessä oli aina tunnustettava alamaisuutensa häntä koipien välissä. Koirille ei suinkaan ostettu kaupasta ruokaa eikä jätetty edes tähteitä isäntien makupaloista. Koirat saivat etsiä katuojista, mitä sattuivat löytämään. Koirat olivatkin laihoja ja heikkokuntoisia.

Evankeliumissa Jeesuksen kohdannut henkilö ei ollut vain pakana; hän oli myös nainen. Kun juutalainen ei yleensä voinut puhutella edes samaa kansallisuutta olevaa vierasta naista, kuinka sitten pakananista?

 

Kansallinen ylemmyydentunto

 

Juutalaiset tunsivat suurta ylemmyyttä suhteessa naapurikansoihin, ei vain kanaanilaisiin, vaan myös roomalaisiin miehittäjiin nähden. Myös lähimmät ”uskonveljet” samarialaiset olivat heidän halveksuntansa kohteina, koska juutalaisten käsityksen mukaan samarialaiset olivat omaksuneet pakanallisia vaikutteita eikä heidän uskontonsa ollut pysynyt puhtaana.

Eivät vain juutalaiset ole tunnettuja kansallisesta ylemmyydentunteestaan, että he ovat ”parempaa väkeä” kuin muut. Sitähän ovat ruotsalaiset suomalaisille ja suomalaiset omasta mielestään maahanmuuttajille ja ryssille. Venäläiset pitävät suomalaisia halveksittavina tsuhnoina. ”Sä suuri ja mahtava neuvostoliitto” on pompöösi kansallislaulu siinä kuin Deutschland, Deutschland uber alles. Amerikkalaiset ovat maailmanpoliiseja, heidän ei tarvitse välittää muista. Hekin ovat Jumalan omaisuuskansaa.

Valkoiset halveksivat mustia. Etelä-Afrikan menneessä rotupolitiikassa mustat olivat koirien asemassa, isäntiensä orjia. Valkoisille osoitettuihin paikkoihin heillä ei ollut pääsyä. Mustia ruoskittiin ja kidutettiin. Eikä siihen tarvinnut olla kummoistakaan syytä.

Tämän päivän israelilaiset ovat parempia kuin Palestiinan alkuperäisväestö. Israel katsoo oikeudekseen noudattaa omia eettisiä linjauksiaan suhteessa arabeihin, sanokoot YK, mitä haluaa.

 

 

Pakanoiden esimerkillinen usko

Pakanat eivät ole Jumalan omaisuuskansaa, mutta se on evankeliumeissa hämmästyttävää, että pakanat osoittautuvat uskon esikuviksi. He ovat kyllä väärää kansaa, heimoa ja rotua, mutta heidän uskonsa, joka ilmenee luottamuksensa Jeesukseen, on esimerkillistä. Näin kanaanilaisen naisen tapauksessa, näin sadanpäämiehen tapauksessa. Jeesusta ristiinnaulittaessakin sadanpäämies ilmaisee uskonsa Jeesukseen.  Näyttää siltä, että pakanat eivät kyllä kelpaa geeniperimältään Jumalan lapsiksi, mutta uskonsa tähden he osoittautuvat Aabrahamin perillisiksi, sillä Aabrahamkin tuli Jumalalle kelpaavaksi uskonsa tähden, niin kuin Paavali Room. 4. luvussa todistaa.

 

Syntikurjuudessa piehtaroiva kristillisyys

Naisen uskoa on liikuttavaa ja hellyttävää nöyryydessään. Ylpeä nainen ottaisi Jeesuksen pilkasta nokkiinsa ja häipyisi sylkäistyään häpäisijäänsä. Mutta nainen tietää ja tunnustaa olevansa arvoton: Oikeutt’ ei ole mulla etees tulla lasten leipää pyytämään, vaan rakas Herra, suothan murun?  Siinä on nöyrä usko. Naisen asemassa me olemme. Syntimme on sitä suuruusluokkaa, ettei Pyhällä Jumalalla olisi syytä välittää, paitsi jos armosta. Olemme Jumalan edessä ansiottomia palvelijoita. On täysin Jumalan armoa, jos hän meistä välittää ja katsoo meidän puoleemme. Pakananainen opettaa meille sellaista uskon asennetta, jota kyllä löytyy suomalaisestakin kristillisyydestä. Kenenkähän sutkaus se olikaan, että ”katse Kristukseen vaikka jalat helvetissä palaisivat”. Samaa sävyä edustaa Lauri Stenbäckin virsi: ”Silmiisi katson, Jeesus. Jos tuomionkin kuulisin, niin katson hyljättynäkin silmiisi helliin, Jeesus.”