Jumalan valtakunnan hallitusohjelma

2. sunnuntai loppiaisesta, Luuk. 4:16-30

 

Lähetystyö on Jumalan valtakunnan hallitsijan, Jeesuksen Kristuksen ohjelmajulistuksen toimeenpanemista. Ahtaasti tulkiten Jeesus tietysti puhuu vain omasta tehtävästään. Minä ajattelen, että seurakunta jatkaa sen saman tehtävän toteuttamista, jonka Mestari koki kutsumuksekseen. Olemmehan lähetystyötä tekevinä hänen "ministereitään", hallitusvastuussa. Paavali sanoo: "Me olemme Jumalan työtovereita", 1 Kor 3:9.

 

Hallituksen ohjelmajulistus

Nasaretin saarnassaan Jeesus antaa ohjelmajulistuksen. Jeesus määrittelee työn sisällön, mitä pitäisi tehdä. Jos itse huseeraisimme omasta päästämme, niin voisi olla pallo helposti hukassa. Tekisimme vääriä asioita ja sortuisimme monitouhuisuuteen. Työtä voisi olla paljon, mutta enimmäkseen turhaa touhua. On myös tärkeää huomata, että Jeesus ei jaottele työtä julistukseen ja käytännön toimintaan, jotka usein tuntuvat olevan mielikuvissamme kilpasilla. Joko tarvitaan nimenomaan ja pelkästään julistusta - eiväthän ihmiset voi tulla uskoon vain hyväntekeväisyyden kohteena olemisesta! Tai sitten julistusta aliarvioidaan. Vain teot merkitsevät. Tarvitaan pelkkää kehitystyötä. Se on Jumalan rakkauden puhetta ilman sanoja. Etiopian Mekane Yesus -kirkko esitti 70-luvun puolivälissä julkilausuman Luterilaiselle Maailmanliitolle arvostellen tapaa, jolla kehitysyhteistyöhankkeita tuetaan voimakkaasti, mutta varsinaiseen evankelioimistoimintaan ei varoja heru. Sama teema näyttää olleen esillä Luterilaisen Maailmanliiton yleiskokouksessa tänä vuonna (1997) suomalaisten edustajien esille ottamana. Myös LML:n presidentti Gottfried Brakemeier toi asian esille. Hän kiinnitti huomiota tarpeeseen "rohkaista kristittyjä todistamaan, kun vain apu näyttää menevän hyvin kaupaksi, mutta lähetys ei saa vastakaikua." Ainakaan Jeesuksen ohjelmajulistuksessa työtä ei jaeta kahteen, eikä varsinkaan eriarvoiseen, kategoriaan.

 

Köyhät mielessä

Jeesuksen työ on kutsumustyötä. Työntekijä ei kysele tässä omia palkkaetujaan eikä saavuttamaansa hyötyä. Mielessä ovat ensi sijassa köyhät. Raamatun selittäjät sanovat sitä erityisesti Luukkaan korostukseksi. Mutta voisihan sitä kuvitella, ettei ajatus ollut Jeesuksellekaan vieras. Lähetystyö on vähän samaa kuin diakoniatyö, toimimista siellä, missä hätä on suurin ja minne muut auttajat eivät ole ehtineet. Jeesuksen hallitusohjelma sisältää juuri ne kohdat, jotka kuuluvat tämän päivän lähetystyöhön.

 

Ilosanomaa köyhille

Asetutaan köyhien ja heikkojen puolelle. Turhentamatta kotimaassa olevaa uusköyhyyttä ja työttömyyttä ja asettamatta sitä vastakkain maailman hädän kanssa on todettava, että kehitysmaissa oleva köyhyys ja puute on usein paljon suurempaa, kuin mitä näemme ympäristössämme. Riippuu tosiaan siitä, mihin verrataan. Kehitysmaiden hätä on usein katastrofaalista. Se on niin suurta, että moni nostaa sen edessä kädet pystyyn antautumisen merkiksi. Tämä näyttää hädältä, joka ei auttamalla lopu. Moni ajattelee, että kun heidän hätänsä ei ole millään lailla edes meidän syymme, niin siitä ei tarvitse välittää. Jeesus ei kysele, kenen syy köyhyys on. Riittää, että se on havaittavissa. Lähetystyötä tehdään oloissa, joiden näkeminen on shokki hyvinvoinnista tulevalle. Kaikkia ei voida auttaa, mutta tehdään edes jotain. Ja pannaan asioita tärkeys- ja kiireellisyysjärjestykseen.

 

Vangituille vapautusta.

Vankien vapauttamista ei voitane soveltaa kirjaimellisesti lähetystyötä koskevaksi. Enemmänkin on kyse vertauskuvallisesta tulkinnasta: vangitkin voivat löytää todellisen vapauden, kun he pääsevät vapaiksi synnin orjuudesta. Kaikki, jotka tekevät syntiä, ovat synnin vankeja. Vangit ovat kaksinkertaisessa vankeudessa. Hengellinen työ vankien keskuudessa on saanut paikoin suuren merkityksen. Meille tutuinta on Venäjän vankiloissa tehtävä työ, jossa päänavaajana on ollut entinen elinkautisvanki Klinu Loikkanen. Vankilatyötä tehdään monella lähetysalueella. Thaimaassa on voitu auttaa suomalaisten lähetystyöntekijöiden toimesta suomalaisia vankeja, jotka ovat joutuneet vieraassa maassa kiinni esim. huumeista.

 

Sokeille näkönsä saamista

Lähimmäisenrakkaus on niin kekseliäs, ettei aistivammaisuuskaan ole täysin ylittämätön ongelma. Monet silmäsairaudet voidaan ehkäistä nykyisellä lääkintäasiantuntemuksella. Lääkärilähetystyö tekee Jumalan ihmeitä. Lääkärilähetystyötä ei ole, ellei tapahdu ensin sitä ihmettä, että lääkäri lähtee lähetystyöhön luopuen kotimaisesta uraputkesta. Kaikkia sokeita ei voida parantaa. Sokeainkouluissa opitaan huomaamaan, että näkönsä menettänytkin voi tehdä monenlaista, oppia lukemaan, valmistua ammattiin ja tehdä työtä oman toimeentulonsa hyväksi. En tiedä, onko suomalaisella lähetystyöllä sokeainkoulua, mutta sen tiedän, että monet ulkomaiset lähetysjärjestöt ovat perustaneet sokeainkouluja. Meillä Hosainan pappisseminaarissa on yksi sokea pappiskandidaatti. Saa nähdä, tuleeko hänestä Mekane Yesus -kirkon ensimmäinen näkövammainen pappi.

 

Päästämään sorretut vapauteen

Lähetystyö varoo yleensä sotkeutumista politiikkaan, mutta poliittista piilovaikutusta on vaikeaa poistaa. Opetustyö kaivaa kuoppaa totalitaaristen diktatuurien alle. Etelä-Afrikan rotusorron aikana monet lähetit astuivat avoimesti vastustamaan rotusortoa ja vielä useammat passiivisesti puolustamaan afrikkalaisia ystäviään. Kirkkojen kansainvälistä apua annettiin jopa rotusortoa vastaan taisteleville joukoille, vaikkakin humanitaarisessa muodossa. Mutta ei voi sanoa, etteikö lähetystyössä olisi vastustettu sortovoimia. Tässä asiassa olisi varmasti pitänyt tehdä enemmänkin. Avoimen poliittisen toiminnan seurauksena on kuitenkin ilman viivytystä maasta karkotus, niin että on ollut vaikea nähdä suoraa toimintaa hedelmälliseksi toimintatavaksi.

 

Saarnaamaan Herran otollista vuotta

Otollinen vuosi on raamatullinen käsite, riemuvuosi, jolloin vääryydet korjataan, rikokset ja velat annetaan anteeksi. Ainakin julistetaan, että nyt on armonaika. Ei tarvitse elää synnin syyllisyyden taakkojen alla eikä rangaistuksia peläten. Usko on nostava ja kantava voima. Riemuvuotta ei taidettu sananmukaisesti toteuttaa Israelinkaan valtiossa, vaikka se kuului lainsäädäntöön. Raamattu lakikirjana antaa niin korkeita ja vaikeasti toteutettavia lainsäädännöllisiä säännöksiä, ettei niitä kaikkia noudateta kirjaimellisesti. Mutta on pakko huomata, että nämä säädökset ovat viisaat ja tarpeelliset. Pienin sovellutuksin voidaan luoda säännöstöjä, joiden avulla elämää muovataan inhimillisemmäksi, oikeudenmukaisemmaksi ja armollisemmaksikin.