5. sunnuntai helluntaista             Joh. 8:1-11

Aviorikoksesta tavattu nainen - mutta missä mies?

Tämä raamatunkohta oli kerran käsittelyssä Hosainan raamattukoulussa Etiopiassa. Avartaakseni keskustelua aiheesta kysyin oppilailtani: "Mihinkähän ne sen miehen jättivät, kun toivat vain naisen Jeesuksen eteen?" Oppilaideni oli vaikea ymmärtää, mitä tekemistä sillä miehellä oli tässä jutussa, kun kerran nainen oli tavattu aviorikoksesta.

Naisen alistamisen historiaa

Naisen asema on kovasti lähetystyötä koskettava kysymys. Se koskee sekä uskontoa että kulttuuria. Historiaa tuntien tiedämme kristinuskon vaikutuspiirissä naisen aseman olleen enimmäkseen turvaton. Yksiavioisuuteen johdattavat vanhatestamentilliset avioliiton asetussanat sekä Jeesuksen tulkinta niistä ja Jeesuksen naista kunnioittava toiminta ovat keskeisiä naisen tasavertaista asemaa miehen rinnalla korostavia kohtia. Siihen voitaneen lisätä myös Paavalin sanat "Yhdentekevää, oletko ... mies vai nainen"... (Gal. 3:28). Muuten raamatunhistoriakin kuvaa naisen alistamisen historiaa. Ongelmallisimpia asioita ovat olleet moniavioisuus ja prostituutio. Molemmat instituutiot toimivat miesten ehdoilla.

Jeesuksen suhtautuminen naiseen

Valitettavasti käsittelemämme raamatunkohta ei selvästi ilmaise Jeesuksen käsitystä naisen asemasta. Täytyy tyytyä vain tarkastelemaan Jeesuksen käyttäytymistä, suhtautumista naiseen, ja vetää siitä oikeat johtopäätökset. Koko tapahtumasarja alkaa ihan muista lähtökohdista kuin kysymyksestä naisen asemasta. Lähtökohta on Jeesuksen kiusaaminen, hänen saattamisensa tiukan valinnan eteen, jossa hänen voidaan todeta syyllistyneen Mooseksen lain rikkomiseen. Tässä mielessä vastakkain eivät ole Jeesus ja nainen, vaan Jeesus ja hänen vastustajansa.

Tunnetussa vuorisaarnan kohdassa, joka oli tarkoitettu kuudennen käskyn, jos ei välttämättä uudeksi, niin ainakin radikaaliksi tulkinnaksi, Jeesus osoitti sanansa miehelle: "Jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan", Matt. 5:28. Tällaisesta aviorikoksesta ei voitane naista syyttää, kun koko akti on tapahtunut miehen ajatuksissa. Useimmiten kaikki on lähtenyt liikkeelle miehen ajatuksista, mutta johtanut pahimmillaan siihen, että nainen asetetaan syytteeseen.

Juutalaisuuden ja islamin suhtautuminen naiseen

Ei voida sanoa ylemmyydentuntoisesti, että juutalaiset ja muslimit alistavat karkeasti naista, mutta me kristityt olemme parempia. Vasta tällä vuosisadalla on länsimaissa tapahtunut naisen arvon kohoaminen. Ylpeitä voimme toki olla siitä, että meillä myönnettiin ensimmäiseksi naisten äänioikeus, vuonna 1906. Kristinuskon ansioksi tätä edistysaskelta ei voi oikein panna. On tapahtunut yhteiskuntapoliittinen ja kulttuurinen kehitys, joka oli seurausta naisten kouluttamisesta. Monissa islamilaisissa niin kuin kristillisissäkin maissa tällainen kehitys odottaa vielä tuloaan. Islamissa on toki uskontonakin kohtia, jotka antavat aihetta naisten alistamiselle. Ne ovat moniavioisuus ja naisen hunnunkäyttöä koskevat määräykset. Islamilaisia naisia haastateltaessa he ovat kuitenkin kiistäneet olevansa alistettuja. Kyse on heidän mielestään vain järjestyksestä, ei tasa-arvosta. Naisen paikka on kotona, miehen julkisessa elämässä. Olisikohan länsimaissa esitetty aikanaan samanlaisia perusteita? Afganistanin Taleban-sissit ovat ottaneet erityistavoitteekseen naisten asettamisen tiukkaan islamilaiseen järjestykseen. Kun naista tahdotaan suojata miesten himokkailta katseilta, niin se tehdään ilmiselvästi miesten ehdoilla. Jeesus ei käske hunnuttamaan naisia, vaan miehiä repimään silmänsä, Matt. 5:29. Jos Koraanissa olisi tällainen kehotus, sitä varmaan noudatettaisiin kirjaimellisesti! Me emme sovella sitä kirjaimellisesti, mutta emme vaadi naisia karanteeniin miehisen ongelman takia. Miehen on opittava vain hillitsemään halunsa ja sillä siisti! Naisten ympärileikkaus on yksi kulttuurinen tapa Lähi-idässä sekä Afrikassa ja vaikuttaa islamista huolimatta. Lähetystyössä tämä aihepiiri kuuluu lähinnä terveyskasvatukseen.

Lähetystyötä alistettujen naisten keskuudessa

AIDS on ollut sairaus, joka on tuonut prostituoitujen elämän uuteen valokeilaan. Projekti, jossa on pyritty auttamaan hotelleissa Hiv-tartuntavaarassa olevia naisia, lähti vuosikymmen takaperin hyvin tahmeasti käyntiin. Tänä päivänä se on saavuttanut Etiopian Mekane Yesus -kirkossa tunnustetun aseman kirkon terveydenhuoltotoimintaan kuuluvana. Se on myöskin evankelioimistyöprojekti hyvin afrikkalaiseen malliin, jossa ihmisen tarpeita ei jaotella aineellisiin ja hengellisiin. Suomalainen diakonissa, SLS:n lähetti Kerttu Nygren on tunnetusti kunnostautunut tällä alalla. Thaimaan Armon koti, jossa työskentelee toinen diakonissa, Anneli Könni, toimii myös entisten prostituoitujen keskuudessa. Tällaisessa auttamistyössä on pidettävä kaukana moralisoiva ajatteluperinne: syntiin langenneet kärsikööt itse syntinsä seuraukset! Naiset eivät suinkaan hakeudu naisellisuutta syvimmin loukkaavaan ammattiin seksuaalisesta halustaan, vaan usein harhaan johdettuina ja alistettuina, joskus sen verran omaa syytään, että toimeentulo on pakko hankkia eikä muuta keinoa ole.

Moniavioisuus

Moniavioisuus on kulttuuriin liittyvä tapa, jota islam tukee. Kristilliset kirkot ovat suhtautuneet moniavioisuuteen jyrkemmin kuin varhaiskirkko ympäröivään yhteisöönsä. Vanhan testamentin aikana omaksuttu tapa periytyi myös varhaiskirkkoon. Vain seurakunnan johtajilta vaadittiin yksiavioisuutta, 1 Tim 3:12. Protestanttisessa lähetystyössä on moniavioisuus ollut kielletty. Käytännössä se on tarkoittanut myös sitä, että kristityksi kääntyvän miehen on pitänyt valita yksi vaimo ja hylätä toiset. Tätä kantaa on aiheellisesti kritisoitu viime vuosikymmeninä, ja ilmeisesti joissakin kirkoissa on tehty päätös, ettei ketään vaimoa pidä/tarvitse hylätä. Kristityksi kääntymisen eli kasteen jälkeen ei ole luvallista solmia uusia avioliittoja edellisen puolison vielä eläessä.

Synti ja synninpäästö

Jeesus ei ripittänyt naista. Hän ei ottanut selville, kuinka paljon nainen oli syyllinen tapahtuneeseen vai oliko tämä peräti syytön. Käytöksellään Jeesus osoitti kristillisen syntikäsityksen syvyyden. Pienikin synti, sen itu, riittää saattamaan ihmispoloisen kadotukseen. Anteeksiantamus puolestaan riittää pelastamaan kivitettäväksi ja kuolemaan tuomitun. Ehkä tässä löytyy myös kristillinen kanta kuolemantuomioon. Anteeksiantamus on ehdoton. Kehotus olla enää syntiä tekemättä (j.11) on joka tapauksessa aiheellinen. Synti aina kuluttaa ihmistä. Se jättää jälkensä. Se orjuuttaa. Sen kanssa ei ole leikkimistä. Ehdoton anteeksiantamus ei ole oikeutus synninteon jatkamiseen.

Monessa uskonnossa ei synninteon vakavuutta oteta paljon huomioon. Muslimeille on ymmärtääkseni pahinta se, että islamilainen oikeus rankaisee ankarasti yhteisten sääntöjen rikkojaa. Synti ei ole sen käsityksen mukaan ensi sijassa kapinaa Jumalaa vastaan, vaan islamilaisen järjestyksen rikkomista. Itämaisissa uskonnoissa koko syntikäsite näyttää tuntemattomalta, tai sillä on eri merkitys kuin millaisena me olemme oppineet sen tuntemaan.