6. pääsiäisen jälkeinen sunnuntai                                 Joh. 17:18-23

LÄHETYS JA EKUMENIA

 

Jumalan lähetys ja Kristuksen lähetys

Ns. ylimmäispapillisessa rukouksessaan Jeesus kertoo lähetystyöstä valittuja sanoja. Sen lähetystyön mallina, jolla hän lähettää opetuslapsensa maailmaan, on hänen oma lähettämisensä Jumalan luota. Näin lähetystyön varsinaiseksi ja ensimmäiseksi subjektiksi tulee Isä Jumala. Hän lähettää Poikansa maailmaan. Se merkitsee taivaan näkökulmasta Pojan alentumista varsinaisiin "kehitysmaaolosuhteisiin", tänne kurjaan ja kavalaan maailmaan. Jumalan on puhuttava ihmisten kieltä tullakseen ymmärretyksi. Hänen on tultava "köyhäksi meidän tähtemme, että me hänen köyhyydestään rikastuisimme", 2 Kor. 8:9.  Jumala sai ihmisten taholta niin tylyn vastaanoton, ettei suomalaisen lähetystyön historiassa taida vastaavaa löytyä.

Kun Jeesus lähettää omansa maailmaan, niin hän ei lähetä välttämättä helppoihin olosuhteisiin. Lähetin on muuntauduttava kohdemaansa kulttuuriin ja tapoihin. On opeteltava heidän kielensä. Monessa tapauksessa on luovuttava paljosta. Elintasoa on alennettava.

 Tosiasiassa nykyajan lähetin ei tarvitse paljosta luopua. Ei paljon puutu, että joku pakkaa televisionkin matkatavaroihinsa. Syvä elintasokuilu jää ainakin suomalaisen ja etiopialaisen ihmisen välille. Joskus lähetin rempseä rahan- ja autonkäyttö antaa etiopialaiselle kristitylle väärän mallin siitä, mihin nuorella kirkolla olisi varaa. Syntyy enenevä riippuvuus ulkomaisten lähetysjärjestöjen taloudellisesta tuesta. Lähettihän saa palkkansa ja sosiaaliturvansa suoraan lähetysjärjestöltä. Se noudattaa osapuilleen lähetin kotimaan elintasoa. Nuoren kirkon työntekijä saa oman maansa palkkatason mukaista palkkaa samasta työstä, jota lähetti tekee. Tätä asetelmaa on vaikea muuksi muuttaa. Lähetystyötä joudutaan tekemään niissäkin olosuhteissa, joissa ihanteen ja todellisuuden välillä on ristiriita.

Jeesus puhuu jäähyväispuheessaan myös pyhittämisestä, mikä tarkoittaa lähettämisen yhteydessä erityistehtävään asettamista. Pyhä tarkoittaa oikeastaan erillistä, erotettua (ei potkut saamisen merkityksessä, vaan lykkyä työhön antamisen merkityksessä). Kun Jeremia sai Jumalan kutsun, Jumala sanoi pyhittäneensä hänet omakseen (Jer. 1:5). Aaron ja hänen poikansa pyhitettiin pappisvirkaan ( 2Moos. 28:41). Pyhittäminen tarkoittaa erityistä tehtävää ja virkaa. Se on myös ihmisen mielen, sydämen ja luonteen varustamista tehtävää varten. Kun on kysymys Jumalan palvelemisesta, on omistettava jotakin Jumalan hyvyydestä ja viisaudesta. Sen, joka palvelee pyhää Jumalaa, on oltava pyhä.

Jeesus on välittänyt läheteilleen myös sen kirkkauden, jonka hän on itse saanut Jumalalta (jae 22). Jeesus kirkastettiin Johanneksen mukaan ristillä. Tässäkään ei lähetin osa ole Mestariaan parempi. On varauduttava nöyrtymään ja kärsimään. Risti ei ole meillekään rangaistus, vaan se on kirkkaus ja kunnia. Mitä rankempi tehtävä, sitä suurempi kunnia tehdystä työstä. Jotkut lähetystyöntekijät ovat saaneet tunnustusta työstään. Heitä on turha kadehtia, sillä se kunnia on ollut suurella vaivalla ansaittua. Jos itse joutuisit näkemään saman vaivan saadaksesi kunnian, niin ehkä sanoisit, että jääköön! Pietari kehottaa kirjeessään: ""Iloitkaa ...sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä", 1 Piet. 4:13.

Jeesuksen kirkkaus oli hänen läheistä yhteyttään Jumalaan. Hän heijasti Jumalan kirkkautta. Parhaimmillaan voimme mekin heijastaa Jumalan kirkkautta. Erityisesti rakkaus on Jumalan kirkkauden heijastusta. Tehtävämme on olla lähimmäisellemme Kristus.

Yhteys

Jeesuksen suuren esirukouksen keskeinen teema on yhteys. Sitä hän erityisesti rukoilee, että hänen seuraajiensa keskuudessa vallitsi yhteys, sama yhteys, joka hänellä on Isään. Aavistiko Jeesus opetuslapsijoukossa vallitsevasta eripuraisuudesta, kilpailusta ja kateudesta tulevan kristillisen kirkon hajaannuksen, emme tiedä. Jeesus ei rukoillut vain oman aikansa tai seuraavan sukupolven kristittyjen puolesta, vaan hän rukoili kaikkien tulevina aikoina elävien kristittyjen puolesta, meidänkin puolestamme.

Paavali kuvaa Korinttilaiskirjeessään eripuraisuutta, joka vallitsi alkuseurakunnassa. Johanneksen evankeliumin kirjoittamisen aikoihin synnytti hajaannusta gnostilaisuuden nimellä kulkeva uskonsuunta. Tämän päivän maailmassa on nähty ikävällä tavalla kristittyjen hajaannuksen seurauksia. Ekumeeninen liike alkoi lähetystyössä havaituista ongelmista. Monet eurooppalaiset lähetysjärjestöt olivat aloittaneet työn esim. Afrikan maaseudulla aikanaan. Kun ihmiset jatkossa muuttoliikkeen seurauksena muuttivat kaupunkiin, nousi saman kadun varrellekin vieri viereen eri kristillisten järjestöjen ja ryhmien kirkkoja, jotka pahimmillaan kilpailivat keskenään. Kun lähetystyöllä oli vielä länsimainen leima, syntyi afrikkalaisten omia kirkkoja omine kulttuurisine painotuksineen. Kun eurooppalaisten kristittyjenkin, jopa samasta maasta tulleiden lähetystyöntekijöiden kesken nähtiin ristiriitoja, se vaikeutti sanoman uskottavuutta. Jos on yksi Jumala ja yksi usko, niin miksi tarvitaan näin monta puljua? Ekumeenisessa liikkeessä on havaittu, että monien hajaannusten syyt eivät ole vain tai nimenomaan opillisesti erilaiset käsitykset, vaan historialliset, kulttuuriset syyt, luonteenpiirteiden erot, kielelliset ymmärtämisen vaikeudet, puhumattakaan kateudesta ja omien johtajanpaikkojen tavoittelusta.

Lähetystyössä tänään voi havaita, että luterilainenkin kirkko voi saada hyvin erilaisia uskon ilmentämisen muotoja eri maissa ja maanosissa. Opillinen yhtenäisyys ei edellytä liturgian, kirkkojärjestyksen ja kirkkoarkkitehtuurin samankaltaisuutta. Joissakin maissa eri tunnustuksiin kuuluneiden kristittyjen on ollut pakko liittyä yhteen kirkkoon pelkästään siitä syystä, että maan hallitus sallii kristillisen kirkon työn vain sillä edellytyksellä, että he kuuluvat samaan kattojärjestöön, näin mm. Nepalissa.

Monessa maassa on suomalaisiakin lähettejä monesta eri lähetysjärjestöstä, ehkä kuitenkin saman kirkon palveluksessa. Näin mm. Etiopiassa. On siinä selittämistä, kun pitää kertoa, miksi edustamme eri lähetysjärjestöjä!

Ekumenia alkaa tutustumisesta toisiin kristillisiin yhteisöihin. On syytä oppia kunnioittamaan erilaisia kristillisiä perinteitä. On opeteltava rukoilemaan kaikkien kristittyjen puolesta. Silloin tunnemme kuuluvamme yhteen, vaikka meillä on erilainen käsitys joistakin yksittäisistä asioista. Joskus voimme oppia toisilta kristityiltä. Huomaamme, että meiltä puuttuu jotakin.

Ekumeeninen liike tähtää siis kristittyjen keskinäisen ymmärtämyksen lisääntymiseen ja kristillisen todistuksen vakuuttavuuden tehostamiseen. Tarkoitus on myös solmia kirkkoliittoja ja purkaa oppituomioita. Jeesuksen rukous tähtäsi siihen, että kristityt oppisivat rakastamaan toisiaan. Se ei edellytä kaikkialla maailmassa yhtenäistä kirkkojärjestystä. Eikä kaikkien tarvitse uskoa Jumalaan pilkulleen samalla tavalla. Kristittyjen yhteys (sanotaan myös ykseys) on sellaista, joka ylittää erilaisuuksien rajat rakkaudessa. Kristillinen usko on ollut kautta historian liian paljon oikeassa olemista, hallitsemisen halun toteuttamista, omien rituaalien rakastamista enemmän kuin rakkautta, toisista välittämistä. Jos meillä olisi ollut tarpeeksi rakkautta, huolenpitoa heikoista ja epäilevistä, ei monenkaan olisi tarvinnut erota kirkosta puhumattakaan erotetuksi tulemisesta. Jumalan rakkauden voima sulattaa sydämissä olevan jään ja murtaa erottavat muurit.

Jeesuksen rukouksen mukaan kristittyjen ykseys oli vakuuttava maailmalle kristinuskon totuuden ja Kristuksen merkityksen. Ihmisille on luonteenomaisempaa eristäytyminen ja jakautuminen kuin yhdistyminen.  Kristittyjen ykseys olisi "yliluonnollinen tosiasia", ihme, joka vaatisi yliluonnollisen selityksen. Valitettavasti tämä ihanne ei ole toteutunut kristittyjen keskuudessa. On toimittava sen hyväksi, että Jeesuksen rukous toteutuisi. Rukous osoittaa suunnan toiminnallemme. Jos ei kirkkojen johto pysty ykseyteen, pitää uudistus lähteä ruohonjuuritasolta. Tarvitaan kansanliike, kuten itäblokin maissa kommunismin romahtaessa. Johtajien eläessä pysähtyneisyyden tilassa on uudistus alettava alhaalta päin.