Ilosanoma kansalle ja kansoille

Joulupäivä, Luuk. 2:1-20

 

Ennen joulua lauletaan Kauneimpia joululauluja. Kanttorin antamien ohjeiden mukaan puhe saa kestää kolme minuuttia ja siihen tulee sisältyä ajatuksia joulusta, lähetyksestä ja musiikista.  Siispä kysymään, löytyykö joulun teksteistä lähetystä? Parhaimmat lähetysasiaa sisältävät jouluiset tekstit ovat vanhan joulun eli loppiaisen teksteinä. Mutta tarkkaan ajatellen vanhasta tutusta jouluevankeliumistakin löytyy ihan varteen otettavia lähetysajatuksia.

 

Koko kansalle

Päällimmäinen lähetysajatus on tietenkin enkelten viestissä "ilosanomasta koko kansalle", 2:10. Ahtaasti tarkastellen koko kansa rajaa evankeliumin etnisesti vain juutalaisia, Israelin kansaa koskevaksi. Jeesuksen toiminnassa kävi kuitenkin ilmi, että evankeliumi levisi koko ajan aina laajemmalle. Ennen kaikkea ilosanoman kohteena ei ollut juutalaisen kansan eliitti, joka halveksi tavallista rahvasta "kansana, joka ei lakia tunne". Jeesus halusi tuoda ilosanoman juuri tällaiselle kansanosalle. Jouluevankeliumissa sitä edustavat paimenet. He olivat halveksittu ryhmä, koska he eivät ehtineet noudattamaan sapattiakaan ollessaan työssä vuorotta. He olivat kansan halveksimia ja mahdollisesti omasta mielestäänkin jopa Jumalan unohtamia, hänen selkänsä takana. Mutta Jumala ei unohtanut heitä eikä muitakaan Jeesuksen kohtaamia halveksittuja, sorrettuja, syrjittyjä ja kärsiviä ihmisiä. Jumalan rakkauden kohteiksi kelpasivat syntiset, publikaanit, spitaaliset, siveettömät, jopa ristin ryöväri. Myös kalastajat olivat usein sunnuntaikalassa hankkimassa kansalle heidän jokapäiväistä kalaansa, siis ihan tarpeellisessa työssä, mutta koska työhön liittyi sapattikäskyn rikkominen, kyse ei voinut olla aivan kunniallisesta ammatista!  Sapatin herra oli ilosanoman tuoja aiheettomasti syrjityille.

 

Laajenevat renkaat

Piispa oli kertonut suomalaisesta joulun vietosta, jolloin joku kysyi: "Vietetäänkö Suomessakin joulua?" Se on hyvä kysymys. Taidetaan meillä viettää samanlaista kaupallista joulua kuin niissä maissa, joissa joulua vietetään tuntematta ja tunnustamatta sen varsinaista sisältöä. Luukkaan evankeliumissa joulun sanoma näyttää etenevän samoin kuin kiveä veteen heitettäessä. Kiven polskahdus aiheuttaa rengasmaisen aallokon, joka etenee yhä laajenevin renkain keskustasta ulospäin. Vaikka varsinaisessa joulukertomuksessa renkaat eivät ole vielä ehtineet paimenia kauemmaksi, ei sanoman kulkua voi enää estää. Se laajenee koko ajan.

 

Kaikille kansoille

Jeesuksen elämä ja toiminta huipistui lunastustyöhön, jonka kohteeksi tulivat kaikki kansat. Jouluevankeliumin koko kansa on saanut meidän joulunvietossamme etnisiä rajoja laajemmat puitteet. Sitä symboloi mm. tapa ripustaa lippusiima joulukuuseen. Entisaikaan lippuja askarreltiin puhdetöinä. Mallit löytyivät tietosanakirjojen lipputiedoista. Muutama vuosi takaperin Suomen Lähetysseura valmisti omien työkenttiensä lipuista kootun lippusiiman, joka on ollut esillä monissa joulukirkoissa ja Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksissa. Ne ovat tarjonneet puhujalle suoraa havaintomateriaalia. Lähetyssanomissa on sittemmin ollut Pekka Harneen laatima sarja työalueiden lipuista, jotka usein viestivät aika paljon kustakin maasta ja sen kulttuurista.

 

Heinille härkien kaukalon

Jeesuksen syntyminen alkeellisiin olosuhteisiin, talliin tai luolaan, jossa saattoi myös olla kotieläimiä, voi herättää meissä kauhistusta. Tai sitten se tietysti voi herättää myös lämpimiä tunteita. Ihmisiä rakastava Jumala ei ole unohtanut eläimiäkään. Kun joskus olen rippikoulussa kysynyt tietokilpailussa, mitä kotieläimiä mainitaan jouluevankeliumissa, on vastausten kirjo ollut laaja. Olisipa Luukkaalla ollut käytettävissä kaikki tämä tieto! Evankeliumissa ei mainita nimeltä yhtäkään eläintä. "Tallissa" oli vain eläimiä ja kedollakin vain lauma, mutta ei sanota, mitä eläimiä. Härkä ja aasi löytyvät Jesajan profetiasta, Jes. 1:3. Oliko tallissa todella eläimiä vai luuliko Luukas niin Jesajan profetian perusteella? Mistäpä tuota tietää. Etiopiassa ei ainakaan ihmettele yhtään, että ihmisten asuinpaikassa on myös kotieläimiä. Eikä siinä ole mitään alentavaa eikä tavatonta, että eläimiä asuu yhdessä ihmisten kanssa. Etiopiassa eläimet antavat lämpöä myös ihmisille eikä erillistä eläinsuojaa eikä vartijaa sinne tarvita. Eläinten aiheuttama haittapuoli on haju ja syöpäläiset. Etiopialaista taustaa vasten ei joka tapauksessa ajatus Jeesuksen syntymisestä eläinten syöttökaukaloon ole mitenkään tavatonta eikä kauhisteltavaa.

 

Jeesus ja pakolaisuus

Jeesuksen tulevaa kohtaloa ennakoi joka tapauksessa se, että majatalossa (?) ei ollut tilaa synnyttävälle äidille muuta kuin eläinsuojassa. Jeesus jakoi kohtalon syrjäytyneiden asunnottomien ja pakolaisten kanssa syntymästään alkaen. Myöhemminkin hän koki, "että ihmisen Pojalla ei ollut paikkaa, mihin hän päänsä kallistaisi". Lähetystyön kohteena ovat harvemmin olleet pakolaiset. tämä toiminta kuuluu kirkollisella alalla lähinnä Kirkon Ulkomaanavulle ja vastaaville kirkollisille järjestöille. Mutta jos kohdalle sattuu, niin mikä estää lähetysjärjestöä tai paikallista kirkkoa tekemästä pakolaistyötä! Moni kotimaahan palannut lähetystyöntekijä on kielitaitonsa ja ulkomaalaisten kanssa käymänsä vuorovaikutus kokemuksen perusteella saaneet hommia pakolaishuollosta kotimaassaan.. Mikäpä siinä. On vain pelätty, että "nyt se rupee saarnaamaan näille raukoille, jotka on jo erotettu kotimaastaan ja kulttuuristaan."

Pakolaisiin pitää täällä suhtautua niin mahdottoman objektiivisesti, ettei vain yritä käännyttää. ketään. Kun ei käytännön lähetystyökään ole mitään käännyttämistä, niin epäily sellaisesta taitaa olla aiheetonta. Monissa muissa kulttuureissa on kuitenkin uskonnosta puhuminen ihan luonnollista ja normaalia kanssakäymistä. Sitä jopa odotetaan. Eikä sitä tarvitse hävetä eikä peitellä. Toki hienotunteisuutta tarvitaan. Se onkin toinen juttu ja nimenomaan lähetystyössä tärkeää, jos sikseen tulee.