Jeesus-valoa kasteesta alkaen

Kynttilänpäivä, Luuk. 2:22-32

 

Valo kaikille kansoille

Vanha Simeon julisti Jeesus-lasta koskevan profetian Jumalan Hengen innoittamana: "Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille." Simeon viestittää Jesajalta lähtöisin olevaa profetiaa: Israelista lähtee valo, joka loistaa myös muille kansoille, Jes. 55:5, 60:5, 61:9. Juutalaiskansallinen Messiasodotus saa täyttymyksensä Jeesuksessa, siinä pienessä lapsessa, jonka Simeon kohtaa temppelissä. Palestiinan juutalaiskristillinen kirkko hyväksyi tämän keskihakuisen, Israel-keskeisen lähetysnäyn, jossa keskeinen sija on Jeesuksella, Herran voidellulla. Valo loistaa Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen evankeliumistaan. Simeon yhdistää profetiallaan Vanhan testamentin Uuteen. Vanha on saanut täyttymyksensä. Pelastus perustuu Messiaan elämään ja toimintaan.

 

Kynttilä Kristus-valon symbolina

Jeesus on kansojen valo. Kirkoissa on valon lähteinä käytetty kynttilöitä. Ehkä arkielämässä ei ennen sähkö- tai muita parempia valaistuskeinoja käytetty paljon valoja. Oltiin pimeässä tai käytiin nukkumaan. Kirkoissa oli kuitenkin kynttilöitä. Kynttilällä symboloitiin Kristusta. Katolisessa kirkossa vallitsi aikanaan kehitys, jonka seurauksena myös esineitä siunattiin käyttöönsä. Yksi näitä kirkollisia esineitä oli kynttilä. Kynttilät siunattiin käyttöönsä kynttilänpäivänä muistellen Simeonin profetiaa. Meillä luterilaisessa kirkossa ei mielellään siunata esineitä, vaan ihmisiä. Muuten kynttilällä on edelleen symboliarvonsa, vaikkei se saa arvovaltaansa erillisestä siunauksesta eikä sillä ole enää merkitystä valonlähteenä.

Kastettu on lähetetty

Lähetysajatuksia etsittäessä on mainittava yksi kynttilän käytön erikoistilanne. Se on kastekynttilä, joka saa tulensa alttarin Kristusta symboloivasta valosta. Se ojennetaan kastettavalle tai lasta kastettaessa kummille saatesanoilla: "Jeesus sanoo: minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo", Joh. 8:12. Näin jokainen kastettu kutsutaan lähetystehtävään, levittämään Kristus-valoa. Joku voi ajatella, että nämä kynttiläseremoniat ovat tarpeettomia muotomenoja. Ei nyt ihan niinkään. Ne ovat hyvin vanhoja tapoja. Ne ovat hyvin mieleen jääviä, korostavat ja havainnollistavat sitä, mitä yritetään sanoiksi pukea. Jos kummi pitää kynttilää, se muistuttaa kummia hänen erityistehtävästään olla Kristuksen luo tietä osoittavana valona juuri tälle kummilapselle.

 

Lähetyskynttelikkö

Monissa kirkoissa on ns. lähetyskynttelikköjä, joiden yksi tarkoitus on toimia rukouksen vertauskuvana. Kynttilän sytyttäjä sytyttää kynttilän rukouksen merkiksi. Hän ehkä rukoilee jonkin henkilön tai asian puolesta kynttilää sytyttäessään tai sitten vain haluaa avata koko elämänsä Jumalalle hiljentyen hänen edessään. Toinen kynttelikön tarkoitus on edistää lähetystyötä, luultavimmin oman seurakunnan nimikkolähetystyötä kynttilöiden tuotolla, joka kerätään esim. kynttilänjalassa olevaan lippaaseen.

 

Kastettu Jumalan palvelijana

Jeesus-lapsi tuotiin temppeliin 40 päivän ikäisenä, koska juutalaisen lain mukaan siinä iässä oli lapsen puolesta suoritettava uhri. Esikoislapsi oli lunastettava takaisin vanhemmilleen, joiden olisi tullut antaa esikoisensa Jumalan omaksi, pyhäkköpalvelijaksi. Näin sitoutui profeetta Samuelin äiti Hanna antamaan lapsensa Jumalalle, mikäli Jumala antaa hänelle sen armon, että hän saa lapsen. Tätä kutsutaan nasiirilupaukseksi. Jeesuksen vanhemmat halusivat lunastaa lapsensa takaisin kotiin uhrilla. Kun Jeesusta taas tuotiin 12-vuotiaana temppelin, hän osoitti itse kuuluvansa Jumalalle. Hän siis tunsi syvää kutsumusta palvella yksin ja vain Jumalaa, omistautua kokonaan Jumalan palvelemiseen.

Kristittyjen vanhempien lapsen kaste tapahtuu meidän kirkossamme nimenomaan n. 40 päivän ikäisenä ja kasteen yhtenä ulottuvuutena on antaa lapsi Jumalan omaksi, hänen käyttöönsä. Emme edellytä erottautumista maallisesta kutsumuksesta, vaan Jumalaa voi palvella ihan arkisessa kutsumuksessaankin. Silti jokainen on kastettuna Jumalan palvelija. Etiopialaiset antavat usein lapsensa nimeksi nimen, johon kuuluu palvelija-liite, esim. Jeesuksen palvelija (=Gebreyesus), Kolminaisuuden palvelija (= Gebreselassie), Marian palvelija (=Gebremariam). Kun Etiopian ortodoksit kastavat poikalapsensa 40 päivän iässä ja tyttölapset 80 päivän iässä, nimenanto voi hyvin tapahtua vasta kastettaessa. Sitä ennen lapsella ei vielä ole nimeä. Perinteisessä afrikkalaisessa uskonnossa nimen antamista usein viivytetään, aina 6. kuukauteen asti. Kiinnostusta herättävää olisi tutkia eri uskontojen initiaatioriittejä, jotka liittyvät syntymään ja nimenantoon.

 

Kirkottaminen

Jeesuksen vanhempien tulolla temppeliin oli myös se merkitys, että raskaana oleva nainen saattoi puhdistautua, koska raskaana hänen katsottiin olleen kultillisesti saastainen. Sama käsitys on perinteisissä afrikkalaisissa uskonnoissa, että raskaana oleva nainen on saastainen. Uudessa testamentissa ei tällaista ajatusta ole, mutta ehkä Vanhan testamentin vaikutuksesta meilläkin on ollut tapana äitien "kirkottaminen", mikä on tapahtunut n. 40 päivää lapsen syntymän jälkeen. Synnyttäneen äidin puolesta on pidetty kiitosrukous. Toimituksen teologinen perustelu on kai sen verran hatara, että se on nykyään jätetty pois käytöstä.

 

Kummi

Kastettaessa nimetään vähintäin kaksi kummia. Kummit ovat kastetun tukena ja kristityn mallina. 

Lapsena kastetulle he ovat tämän vanhempien tukena, vaikka lapsen kristillinen kasvatusvastuu on etupäässä vanhempien harteilla. Nykyään on alettu nimetä myös seurakuntakummeja. Syynä voi olla vaikka vaikeus löytää kummeja, kun ei aina ole sukulaisia tai muita sopivia henkilöjä kummeiksi. Lähetystyössä kootaan kummeja tukemaan pääasiassa lähetysalueilla eläviä lapsia rukouksin ja varoin. Tämä on eräänlainen nimikkolähettijärjestelmä nurinperin, niin että nimikkona onkin lähetystyön kohdemaan henkilö. Tällainen kummilapsitoiminta on saanut melko suuret puitteet nykyään. Se on sopiva kohde esim. koululuokille, ja antaa lähetystyölle kasvot. Kummilapsesta saa valokuvan ja hänen kanssaan voi ainakin välillisesti olla kirjeenvaihdossa. Joskus voi tapaaminenkin olla mahdollista, mutta sitä ei tietenkään edellytetä.

Vanha Simeon edustaa evankeliumissa uskollista esirukoilijaa, joka jaksaa rukoilla hellittämättä ja odottaa Jumalan lupausten toteutumista. Simeonilla oli sisäinen varmuus Messiaan tulosta ennen hänen kuolemaansa. Tavallisella seurakunnan lähetysesirukoilijalla ei tarvitse olla mitään varmuuksia määrätyistä tapahtumista, joiden pitäisi toteutua ennen kuolemaa. Mutta näitä uskollisia esirukoilijoita tarvitaan. Niitä, joilla on aikaa ja halua rukoilla lähetystyön puolesta. Usein monet näistä ovat naisia, jotka ovat tottuneet jo ompelu- ym. askartelutöihin lähetyksen hyväksi. Voisi ajatella, että Simeon pääsi jollain tavalla "eläkkeelle" rukoustehtävästään, kun hänen rukouksensa täyttyi.

 

Mummot ja papat esirukoilijoina

Lähetysesirukouksesta pääsee eläkkeelle vasta Herran tullessa. Lähetysesirukouksen merkitystä on vaikea mitata. Älköön siitä kuitenkaan seuratko rukouksen merkityksen vähättelyä! Evankeliumissa on Simeonin vastapainona myös naispuolinen profeetta, Hanna. Molempia sukupuolia tarvittiin silloin ja tarvitaan yhä esirukoustyössä ja toiminnassa.

 

Yhteisvastuupyhä (?)

Kynttilänpäivää ehkä vietetään harvemmin erityisenä lähetyspyhänä, vaikka aihetta siihen olisi, kuten edellä on toivottavasti käynyt ilmi. Ajankohtansa vuoksi kynttilänpäivästä on usein tullut yhteisvastuukeräyksen avauspäivä. Sen verran kunnioitettava on yhteisvastuuajatus, ettei yhtään harmita kynttilänpäivän omistaminen tälle ajatukselle. Lähetyskentillä Kirkon Ulkomaanapu ja lähetysjärjestöt toimivat usein rinta rinnan. Kumpikin tukee toistaan. Avun kohderyhmä on usein sama. Ainoana erona on, että yhteisvastuuapu on materiaalista tai ainakin sellaista, johon ei liity uskonnollinen julistus. En ole varma, voiko näitä kahta asiaa aina erottaa toisistaan.