Helatorstai                 Mark. 16:14-20

AVARA LÄHETYSKÄSKY

Kaikissa evankeliumeissa on lähetyskäsky. Mutta se ei ole täysin samansisältöinen eikä -muotoinen. Helatorstain ensimmäisen vuosikerran evankeliumina on Jeesuksen lähetyskäsky Markuksen mukaan.

Lähetyssaarnaajien pätevyysvaatimukset.

Kaikissa evankeliumeissa kuvataan ensimmäisten Jeesuksen todistajien kvaliteettia. Matteuksen mukaan Jeesus antoi lähetyskäskynsä epäilijöille, Luukkaan mukaan ymmärtämättömille, Johanneksen mukaan pelkureille ja esillä olevan Markuksen evankeliumin mukaan epäuskoisille ja sydämeltään koville. Tämä joukko ei siis ollut laadultaan valiojoukkoa. He eivät olleet koulutettuja. Mutta olisi luullut heidän olevan uskossaan vahvoja. Sitähän tässä työssä ensiksi vaaditaan. Vaan eivätpä olleet. Tällä kaikella en tarkoita sitä, että nykyajan lähetystyöntekijän kelpoisuusvaatimuksista pitäisi ottaa pois henkilökohtainen usko. Ei sitä oteta sieltä pois, mutta todetaan, ettei silläkään kelpoisuusvaatimuksella pidä kenenkään itseänsä kiusaaman ylen määrin. Parhaimpienkin usko voi osoittautua heikoksi. Jos on niin paljon uskoa, että heikkona uskaltaa luottaa Jumalan voimaan ja että työ on aina Hänen varassaan, niin eiköhän se riitä. Jumala antaa usein voimia jatkossa tehtävien mukaan. Ei niistä pääse etukäteen ylpeilemään.

Opetuslasten epäuskolla Markus alleviivannee myös sitä, että opetuslapset eivät olleet herkkäuskoisia, vaan tulivat uskoon vasta vakavan harkinnan jälkeen.

Universaali lähetyskäsky

Markuksen lähetyskäskyä voi luonnehtia avaraksi, kaikkien luotujen evankeliumiksi. Ehkä luen tekstistä enemmän kuin mitä siitä ahtaammin ottaen voisi lukea. Mutta jos alkukertomuksia muistellen ajattelee ihmisellä olevan kohtalonyhteyttä koko luomakuntaan, niin ihmisen pelastuksen seurauksena pelastus koskee muutamin luomakunta, ainakin jollain tavalla. Fransiscus Assisilainen saarnasi aikanaan linnuille ja oli monin tavoin eläinten ystävä. Hänen mukanaan pelastus tuli myös eläinkunnalle. Nykyään näyttää ihmisen myötä tulevan kadotus luomakunnalle. Tosin on sanottu, että mahdollisen globaalin saastumisen seurauksena ihminen ensimmäisenä katoaa maan päältä. Siinä tapauksessa muille jäisi vielä toivoa sen jälkeen, kun varsinaisesta luomakunnan häiriköstä on päästy eroon. Kapeasti tulkittuna kaikki luodut tarkoittaa koko ihmiskuntaa. Onhan sitä siinäkin jo aika universaali pelastus verrattuna ahtaaseen juutalaiseen ajatteluun, jossa pelastus koski etupäässä, jollei ainoastaan valittua kansaa, juutalaisia. Nyt pelastuksen piiriin kuuluvat kaikki rodut, kansat ja heimot.

Pelastuksen välineet

Kristillisessä julistuksessa on pääasiana tieto siitä, miten pelastutaan kadotuksesta. Kaste on sakramentti, pelastuksen väline. Siinä Jumala ottaa ihmisen yhteyteensä armosta, Jeesuksen sovitustyön tähden. Kaste otetaan uskolla vastaan. Markuksen lähetyskäsky on aikuiskastajien mielijae. Sen nähdään ilmoittavan kasteen ja uskon keskinäisen järjestyksen. Samalla ajatellaan, että vasta aikuisella voi olla sellainen usko, jota kasteeseen tarvitaan. Lähetystyössä ollaan usein samankaltaisessa tilanteessa kuin alkuseurakunnassa, jossa elettiin ensimmäisen kristillisen sukupolven aikaa. Oli luonnollista, että julistus suuntautui aikuisille, jotka sitten kastettiin. Myös perheitä kastettiin, jos perheenpää uskoi. Muutettavat muuttaen, jos joku muu perheenjäsen uskoi kuin perheenpää, saattoi olla, että kastettiin vain tämä yksilö. Tarkoitushakuinen raamatuntulkinta johtaa kristilliset kirkot toisiaan vastaan. Entäpä jos tässä onkin kysymys kristinuskon ja muiden uskontojen välisesto erosta. Kaste erottaa kristilliset kirkot muista uskonnoista, joissa ei tunneta eikä tunnusteta kristillistä kastetta.

Lähetystyössä on turva ja suojelus

Markuksen lähetyskäskyssä on samat ajatukset kuin Matteuksella, ilmeisesti kuitenkin niin perin, että ensin oli Markus, jonka Matteus tunsi ja jota hän käytti lähteenään. Lähetystyössä koetun turvattuna olemisen ilmaisee Matteus näin: "Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti", Matt. 28:20.

Markus kuvaa monin konkreettisin kuvin turvattuna olemista. Siihen liittyy henkilahjojen ja karismaattisuuden voimakas korostus. Lähetystyössä riivaajien ulos ajaminen onkin tuttua. Käsitteenäkin riivaajat on tuttu, ainakin afrikkalaisessa kulttuurikontekstissa. Afrikassa koetaan Jeesuksen voima juuri siinä, että pahat henget talttuvat hänen vaikutuksestaan. Jeesus on nimenomaan henkivaltojen voittaja. Missä määrin sairaudella on uskonnollinen taustansa, on vaikea sanoa. Uskontoa ja länsimaista lääketieteellistä tietämystä ei pidä asettaa toistensa vastakohdiksi.

Kielillä puhumista lähetystyössä tarvitaan luonnollisesti. Joissakin raamatullisissa yhteyksissään kielillä puhumisella ymmärretään käsittämätöntä puhetta, joka on rukousta ja ylistystä hurmostilassa. Tekisi mieleni todeta, että lähetystyössä tarvitaan ennen kaikkea selväsanaista vieraskielistä puhetta. Sillä ei lopputuloksen kannalta ole paljon väliä, onko kielitaito pitkän opiskelun ja harjoituksen tulosta vaiko suoranainen armolahja. Lähetystyö alkaa joka tapauksessa aina kielenopiskelulla, johon liittyy maan kulttuurin ja tapojen tuntemus. Kielitaidossa punnitaan lähetin kyky kommunikoida ihmisten kanssa ja tehdä sanomansa ymmärrettäväksi.

Käärmeiden nostelemista ja myrkkymaljojen juomista en suosittele. Moni kysyy lähetystyöntekijältä: "Onko siellä myrkyllisiä käärmeitä?" Joillakin läheteillä on selkäpiitä karmaisevia juttuja käärmeistä ja skorpioneista makuuhuoneessa, kylpyhuoneessa, vaatteissa ja jalkineissa. Sillä ei todisteta, että he olisivat käsin nostelleet käärmeitä, vaan että he ovat varjeltuneet vaaroilta, mikä on tietysti pääasia. Jumala tuskin varjelee sitä, joka uhkarohkeasti uhmaa vaaroja. Hän varjelee sitä, joka itsekin noudattaa kohtuullisia varotoimia. Apostolien teot kertoo apostoli Paavalista tapauksen, jolloin kyykäärme tarttui hänen käteensä Maltalla, mutta Paavali selvisi kuin ihmeen kaupalla vahingoittumasta. Myrkkymaljojen nostelemisesta tulee mieleeni monet vesi-, kalja- ja hunajajuomalasit, jotka on minulle tarjottu suuren vieraanvaraisuuden osoituksena. Myrkkyähän ne eivät tietenkään ole, mutta ne ovat juuri niitä lasillisia puhdistamatonta vettä, joita ei tietenkään saisi nauttia, vaan pitäisi kieltäytyä: "Kiitos ei. Meikäpoika juo vain keitettyä ja mieluiten suodatettua vettä." Näin voin tehdä kotioloissa, mutta vieraisilla olen juonut enemmän tai vähemmän sitä, mitä on ystävällisesti tarjottu, likaista vettä likaisesta astiasta. Sitä varten olen kuitenkin ottanut kaikki mahdolliset rokotukset ja lääkkeet, että selviäisin näistä "myrkkymaljoista" ilman kohtalokkaita seuraamuksia. En ole täysin selviytynyt. Ainakaan ameebasta. Se on ollut monen kauden "tuomiseni" kotimaahan. Lääkkeillä se on sitten hoidettu kuntoon.

Markuksen lähetyskäsky sisältää nimenomaisen maininnan sairaiden parantamisesta. Yleensäkin lähetystyö on sitä samaa, mitä Jeesus teki aikalaisilleen. Eikä kehotus sairaiden parantumiseen rajoitu yhteen raamatunkohtaan. Lääkintälähetyksellä on laaja raamatullinen perustelunsa. Pelastus ei ole vain puhetta, teoriaa ja filosofiaa, ei vain tuonpuoleisen tulevaisuuden metafyysinen suure, vaan Jumalan parantavan voiman kokemista tässä ja nyt. Se ei todista sitä, että kaikki vääjäämättä parantuisivat, vaan että Jumalan tahto on taistelu sairauksia vastaan. Kärsiviä ihmisiä on autettava. On tehtävä se, mitä voidaan.

Lähetystyö perustuu Kristuksen kuninkaalliseen asemaan

Jeesukselle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Sitä kuvaa Jeesuksen istuminen Isän oikealle puolelle. Hän käyttää samaa valtaa, joka on Isällä. Hän toteuttaa sitä valtaa Isän oikealla puolella. Lähetystyö perustuu Jeesuksen valta-asemaan. Jeesuksen käskyt velvoittavat meitä, jotka olemme hänen palvelijoitaan. Emme ole siis keksineet lähetystyön tarpeellisuutta itse, omasta päästämme. Lähetystyö ei perustu meidän jaloihin motiiveihimme auttaa kurjia, nälkäisiä ihmisparkoja. Rakkauden kaksoiskäsky ja ns. kultainen sääntö kyllä velvoittaisivat meidät samaan, mutta ne eivät ole lähetystyön varsinainen peruste.

Lähetystyötä tekemällä emme saa mitään lisäpisteitä taivaan pääsykokeisiin emmekä ole toisia parempia ihmisiä. Kun teemme lähetystyötä, olemme tehneet vain velvollisuutemme, sen, mitä meidän kristittyinä tuleekin tehdä.