Helluntai                    Ap.t. 2:1-11

ARMONAJAN ALKUSOITTO

Apostolisen lähetystyön historian alkufanfaari

Apostolien teot on varsinainen lähetysasiakirja, varhaiskirkon (apostolisen ajan) lähetystyön historia, joka kertoo kristinuskon leviämisestä jo apostolisena aikana silloisen tunnetun maailman keskipisteeseen asti. Kun kirja näyttää jäävän ikään kuin kesken, antaa se siis odottaa jatkoa. Jospa se jo heittää pallon meille, että siitä vain jatkamaan hyvin viitoitettua polkua! Harjoittakaa sellaista lähetystoimintaa, että siitä kelpaa vaikka jälkipolville kirjoittaa.

Jokaisena helluntaina jumalanpalveluksessa luettavaksi merkitty helluntaiepistola on Apostolien tekojen teemajakeen (1:8) käytännöllinen toisinto. Nyt jo tapahtuu se, mitä teemajakeessa ilmoitettiin tarkoitukseksi: "Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka."

Pelastushistorian merkkipaalu

Historioitsija Luukas kuvaa maailmanhistoriaa pelastushistoriana, Jumalan toimintana maailmassa. Historia koostuu käänteentekevistä pelastushistoriallisista tapahtumista. Kun kairos -hetki, määräaika, koittaa, tapahtuu aina jotain. Yhtenä merkittävänä virstanpaaluna on Pyhän Hengen vuodattaminen. Siitä alkaa varsinaisesti armon aika, Jumalan Kristuksen kautta valmistaman pelastusteon kuuluttaminen koko maailmaan. Pelastuksen kuuluttaminen on Kristuksen ensimmäisiä seuraajia laajemman yhteisön, koko seurakunnan tehtävä. Opetuslapsijoukko on laajentunut kymmenkertaiseksi. Vain tämän epistolan varaan ei voi rakentaa opetusta, että Henki toimii seurakunnassa sanan ja sakramenttien kautta. Sen todistamiseen tarvitaan muutakin uustestamentillista aineistoa. Ei tämä kohta toki sulje pois luterilaista armonvälineopetusta.

Luukas kuvaa siis Pyhän Hengen vuodattamista käänteentekevänä koko seurakuntaa koskevana tapahtumana. Evankelista Johannes antaa asiasta hieman poikkeavan kuvan esittäessään Pyhän Hengen antamisen lähetyskäskyyn liittyväksi, Joh. 20:21-23. Antaessaan lähetyskäskyn Jeesus jo samalla puhalsi opetuslapsiinsa Pyhän Hengen. Ymmärrän asian niin, että Pyhän Hengen vuodattaminen oli ehkä monimuotoisempi tapahtuma kuin mitä me tapahtumaa stereotypologisoiden opetamme. Pysyäksemme Luukkaan kuvauksessa toteamme, että Henki vuodatettiin koko seurakunnan päälle. Ei ollut erotusta henkikasteen saaneiden ja tavallisten uskovien välillä. Niin ollen lähetystehtävä kuului myös kaikille.

Hengen vaikutukset

Pyhä Henki sai suljettujen ovien sisälle lukkiutuneet opetuslapset liikkeelle. He saivat rohkeuden ja voiman todistaa Herrastaan ajattelematta, mihin vaikeuksiin se ehkä johtaisi. Pyhä Henki poisti pelon. Lähdettiin todistamaan Jumalan suuria tekoja. Jumalan suuret teot ovat juuri pelastushistorian kohokohtia. Apostolisessa julistuksessa ne sisälsivät ennen kaikkea Jeesuksen liittyvät pelastushistorian tapahtumat, niin kuin toisaalla, itse asiassa jo tässä toisessa luvussa, Pietarin helluntaisaarnasta voimme todeta.

Erityisenä Hengen vaikutuksena mainitaan kielillä puhuminen, jolla tässä yhteydessä ei tarkoiteta sitä käsittämätöntä hurmoskieltä, jota paavalilaisissa seurakunnissa ilmeni myöhemmin (1 Kor. 12-14). Luukas ymmärtää apostolien puhuneen juuri niitä kieliä, joita Jerusalemiin viikkojuhlille eli vehnäsadon korjuu- ja lainantamisjuhlille eri puolilta maailmaa kokoontuneet, hajaannuksessa elävät juutalaiset ja juutalaisuuteen kääntyneet puhuivat. Ainakin kuulijat kuulivat evankeliumia puhuttavan omalla äidinkielellään. Lähetystyössä on kielen oppimisella ollut aina suuri merkitys. Jokainen lähetystyöntekijä pannaan aluksi oppimaan paikallista kieltä. Lisäksi pitää aina osata jotakin kansainvälistä kieltä. Lähetystyöntekijöiden joukosta löytyy monta "agricolaa", jotka ovat suorittaneet merkittävän uran jonkin paikallisen kielen muokkaamisessa kirjoitettavaan asuun. Minulle ei ulkomuistista tule mieleen kuin dongan ja kuangalin kieli Namibiasta, sereren ja wolofin kieli Senegalista sekä kambatan, hadijan ja alaban kieli Etiopiasta. Ehkä joku muistaa muitakin mainittujen ja muiden maiden, kuten Tansanian ja Papua-Uuden Guinean, kielihankkeita. Älköönkä unohdettako rajantakaisten kielisukulaistemme raamatunkäännöshankkeita! Kieli liittyy aina kulttuuriin. Lähetystyö ei tuhoa kulttuuria, vaan tutustuu siihen ja arvostaa sitä, opiskelee ja sopeuttaa kristillistä elämää vallitsevan kulttuurin mukaan. Jos kehitysyhteistyöntekijän tarkoituksena ei ole perehtyä kohdemaahansa kuin sen verran, mikä työtehtävän kannalta näyttää tarpeelliselta, niin lähetystyöntekijälle kielen ja kulttuurin tunteminen mahdollisimman syvällisesti on aina eduksi. Toisaalta keskinäinen kristillinen yhteys ei aina edellyttäne perusteellista kielitaitoa. Jumalan henki yhdistää eri roduista ja kansoista lähtöisin olevat yhdessä uskossa. Varhaiskristillistä kirkkoa yhdisti usein salainen kalan kuva, jonka näyttäjä paljasti olevansa kristitty. Toinen saman merkin tunnustaja näki merkistä uskonveljensä tai -sisarensa. Vallitsi Hengen yhteys.

Keskihakuinen juutalaislähetys

Helluntai-ihmeen todistajina olivat diasporasta juutalaisille viikkojuhlille kokoontuneet juutalaiset. Tässä vaiheessa ei ollut kysymys vielä pakanalähetyksestä. Oikeastaan tämä oli sentripetaalista, keskihakuista lähetystä eli muualta tultiin kokoon sinne, missä seurakunta oli koolla. Seurakunta ei ollut vielä lähtenyt minnekään, jollei kotikaupunkiinsa. Seurakunnan ei tarvitse lähteä merta edemmäs, jos saalis kokoontuu paikalle. Ensimmäiseksi jokaisen seurakunnan on vaikutettava lähiympäristössään. Suuret tapahtumat on hyödynnettävä siten, että seurakunta on läsnä ja julistaa siellä, missä ihmiset ovat. Tämä voi koskea messuja, urheilujuhlia, maatalousnäyttelyitä tai uudenvuoden vastaanottojuhlia, kansalaisjärjestöjen yhteisesti järjestämää perhepiknikiä yms. Liian usein seurakunta eristäytyy, sulkeutuu jos ei nyt lukittujen ovien sisälle, niin omaan piiriinsä kuitenkin. Eräänlaista pelkoa sekin kai on, että käpertyy itse lämpiäväksi ja kokee ulkopuoliset kontaktit vaaralliseksi maailman hengen uhaksi, joka vaanii ulospäin avautuvaa yhteisöä.

Tässä vaiheessa lähetys jäi vielä juutalaislähetykseksi. Voi kuitenkin kuvitella, että kolmen tuhannen uskoon tulleen joukosta monet veivät uskon sanoman mukanaan kaukaisiin maihin. Vaatiko heiltäkin avautuminen pakanalähetykseen samanlaisen taistelun kuin mitä Apostolien teot kertoo Paavalin ja Pietarin lähetystyöstä, emme tiedä.