Helluntaipäivä                             Joh. 3:16-21

LÄHETYSTYÖN AVAINSANAT

 

Piispa Aimo T. Nikolainen kertoo kysyneensä kerran Afrikassa helluntailaiselta lähetystyöntekijältä: "Miksi levität erikseen Johanneksen evankeliumia, joka kuitenkin on evankeliumeista vaikeatajuisin?" Tämä vastasi: "Tämän yhden raamatunlauseen takia. Se näet sanoo köyhille afrikkalaisille, että Jumala välittää heistä." Kyseessä oli Joh. 3:16, jota kohtaa myös pienoisraamatuksi tai -evankeliumiksi kutsutaan, koska siinä on tiivistetty koko Raamatun sanoma yhteen lauseeseen.

Kun se kerran riittää tiivistämään evankeliumin sanoman afrikkalaisille, niin on se epäilemättä myös lähetysajatuksilla ladattu lause. Niistä olisi syytä ottaa esille vain muutama avainsana.

Jumala

Jumala on kaiken pelastuksen alkuperä ja aloitteentekijä. Yleensä uskonto ymmärretään ihmisen pyrkimykseksi lepyttää oikullinen jumala tai jumalat. Inhimillisen elämän epävarmuus ja yllätyksellisyys panee ihmisen toimimaan. Jos on Jumala, joka johtaa elämän kohtaloita, niin parasta olla hänen kanssaan hyvissä väleissä! On keksitty uhreja ja lepytyskeinoja, joilla on uskottu voitavan vaikuttaa Jumalaan. Ehkä moni haluaa nähdä kristillisessä uskossakin tällaisia piirteitä. Lempeä, ihmisiä rakastava, anteeksiantava Jeesus lepytti vihaisen, ihmisiä vaanivan oikullisen Jumalan. Olipa Jumala aika ilkeä, kun vaati Jeesuksen ristille syntiemme sovitukseksi! Tällainen asian ymmärtäminen kääntää totuuden päälaelleen. Jumala on pelastustapahtuman subjekti: rakkaudessaan hän tahtoi pelastaa syntiin langenneen ja tuhoon tuomitun ihmiskunnan. Uhraamalla Poikansa Jumala uhrasi itsensä. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Mutta vaatihan Jumala kuitenkin Jeesuksen ristille, joku vielä inttää. Siihen sopii paremmin lauseen kääntäminen toisin päin: niin rakasti maailma Jumalaa. Ihminen rakasti Jumalaa niin vähän, että antoi hänet ristiinnaulittavaksi.

 

Rakkaus

Jumalan toiminnan motiivina on rakkaus. Siksi kolmesta sanasta keskimmäinen on rakasti. Helpompi olisi todella ajatella Jumalasta, joka katseli ylpeyteen, suruttomuuteen ja tottelemattomuuteen langennutta ja Jumalaa vastaan kapinoivaa ihmistä, että hän ajatteli: "Tuhoan nuo luomani ihmisretaleet, jotka eivät osaa antaa asiaan kuuluvaa arvoa luojalleen ja kauniille luomistyölle. Rankaisen heitä ja kidutan heitä, kunnes he tekevät parannuksen." On helppo ajatella Jumalasta, että hän vaatii ihmisten kuuliaisuutta tyydyttääkseen vallanhimoaan ja näyttääkseen herruuttaan. Pienoisraamattu osoittaa kuitenkin Jumalan toimivan toisin. Hän ei toimi kohottaakseen omaa imagoaan, vaan rakkaudesta ihmisiin. Hän ei halua tyydyttää vallanhaluaan. Hän haluaa tyydyttää rakkauttaan. Jumala ei ole tyranni, joka musertaa alamaisensa rautaisen kurin alle; tällaisista itsevaltaisista hallitsijoista kyllä löytyy esimerkkejä. Jumala on Isä, joka suree lastaan, niin kauan kuin tämä vaeltaa tuhlaajateillään. Luukkaan evankeliumin versio saman teologisen totuuden esille tuomiseksi on havainnollinen kertomus rakastavasta isästä, mikä kertomus tunnetaan paremmin tuhlaajapojan nimellä. Evankelista Johannes operoi enemmän käsitteillä.

Jumala ei kurita ihmisiä sokeaan tottelevaisuuteen, vaan koettaa taivuttaa heidät puoleensa kaipaavalla rakkaudella.

Luukkaan kertomus rakastavasta Isästä tuo äitienpäivänä mieleen äidit, joilla isiä useammin on ominaisuus rakastaa tuhlaajalapsensa takaisin kotiin. Mutta kuvatessamme Jumalaa Isänä emme tarkoitakaan sitä, että hän olisi korostetun miehinen, vaan Raamattu kuvaa Jumalaa myös äidillisin piirtein. Oikeastaan se, mitä Jumalasta Isänä tarkoitetaan, rakastava huolenpito lapsestaan, onkin vähintään yhtä hyvin äidillinen ominaisuus.

Aina silloin tällöin asetetaan kyseenalaiseksi lähetystyön oikeutus. Lähetystyön pelätään sisältävän jotakin tuputtamista  ja ilmentävän vallanhalua. Kai siinä on ihmisten itsemääräämisoikeuteen puuttumistakin ja kulttuurien tuhoamista! Minä ajattelen, että tämä sana rakkaus sisältää kaiken lähetystyön arviointiperusteen. Se, mikä on rakkaudesta, aidosta huolenpidosta ja välittämisestä syntyvää, antaa oikeutuksen lähetystyöhön. En kiistä, etteikö lähetystyötä voida tehdä vääristäkin motiiveista. Sen tähden tarvitaan rakkauden arviointiperustetta.

 

Maailma

Kuinka laaja on Jumalan rakkaus, sen osoittaa kolmas sana maailma. Jumala ei rakastanut vain määrättyä etnistä ryhmää, kansaa, ei hyviä ihmisiä, ei niitä jotka häntä rakastavat, vaan maailmaa. Jumala rakasti sitä, joka ei rakkautta ansaitse, kiittämätöntä, yksinäistä, josta kukaan ei välitä, ihmistä, joka ei Jumalasta välitä, sellaistakin, joka halveksii Jumalan rakkautta. Kirkkoisä Augustinus on sanonut: "Jumala rakastaa meitä jokaista niin kuin olisimme hänen rakkautensa ainoa kohde."

Näin kerran pienen taulun, jossa olivat sanat: "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että ..." Lisäksi taulussa luki: "Toisella puolella näet sen, jota Jumala niin on rakastanut." Minä ajattelin, että kukahan se mahtaa olla! Voiko sitä kuvata yhdessä kuvassa? Jos siellä on yksi, niin mitenkäs muiden käy? Käänsin taulun. Mitä minä näinkään? Sieltä näkyi minun oma naamatauluni! Kääntöpuoli oli peili. Peili sopii epäilemättä kuvaamaan osuvasti Jumalan rakkauden kohdetta. Kuka tahansa lukee tekstin ja kurkistaa taulun taakse nähdäkseen Jumalan rakkauden kohteen, löytää sieltä oman kuvansa. Rippikoulussa joskus opetellaan pienoisevankeliumia synninpäästössä siten, että jokainen sanoo "yksikään"-sanan kohdalla oman nimensä. Näin yleisestä armonvakuutuksesta tulee henkilökohtainen synninpäästö.

Vaan mikäpä riittää tekemään syntien anteeksisaamisesta henkilökohtaisen asian? Ei sitä voi kokea muodollisilla kikkakonsteilla eikä millään tempuilla. Siihen tarvitaan Jumalan Pyhän Hengen kosketusta. Ilman Pyhää Henkeä kaikki on vain ulkokohtaista tietoa. Uskoa ei saa aikaan poppakonsteilla, ei edes hengellisellä tunnelmoimisella - "liukas lattia ja värivalot" hengellistettynä. Usko tulee Jumalan sanan kuulemisesta.

 

Kadotus

Niin on Jumala maailmaa rakastanut. Muutaman ajatuksen haluan sanoa tästäkin. Kuinka niin? Niin, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen. Kaikki, mitä tekstissä tämän jälkeen seuraa, on vain tämän jakeen selitystä. Ettei yksikään joutuisi kadotukseen. Kuka voi joutua kadotukseen, jos Jumala on kerran kaikkia rakastanut? On olemassa mahdollisuus jäädä Jumalan rakkauden kokemista vaille.

Jos ei voi nähdä Jeesuksessa mitään ihailtavaa, kaunista ja inhimilliset mitat ylittävää viisautta, silloin on tuominnut itsensä. Jumala ei tuomitse sitä, joka hylkää Jeesuksen. Ihminen tuomitsee itse itsensä torjumalla Jeesuksen. Se, joka suhtautuu Jeesukseen vihamielisesti, rakastaa enemmän pimeyttä kuin valoa.

Lähetystyö on tämän Jumalan Jeesuksessa manifestoiman rakkauden julistamista sanoin ja teoin.