Loppiainen

Epälähetyssaarnaaja

3. vsk Luuk. 11:29-32

 

Kun ihmisiä tuli yhä lisää, Jeesus alkoi puhua heille:
»Tämä sukupolvi on paha sukupolvi. Se vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki. Niin kuin Joona oli merkki niniveläisille, niin on Ihmisen Poika oleva merkkinä tälle sukupolvelle. Etelän kuningatar herää tuomiolle yhdessä tämän sukupolven ihmisten kanssa ja langettaa heille tuomion. Hän tuli maan ääristä saakka kuulemaan Salomon viisautta, ja tässä teillä on enemmän kuin Salomo! Niniven asukkaat nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja langettavat sille tuomion. He kääntyivät, kun Joona saarnasi heille, ja tässä teillä on enemmän kuin Joona!»

 Alkuperäinen joulu

Etiopiassa vietetään joulua loppiaisen aikaan, mikä on itse asiassa vanhin joulun vieton ajankohta. Roomassa joulun ajankohta muutettiin 300-luvulla luonnon kiertokulkuun liittyväksi juhlaksi antamalla pakanalliselle Voittamattoman auringon Saturnalia-juhlalle kristillinen merkitys: Kristus on Jumalan vanhurskauden aurinko, joka valaisee maailman. Tällöin joulun vietto siirrettiin talvipäivän seisauksen ajankohtaan, jolloin pohjoisen pallonpuoliskon pimeä vuodenaika taittuu ja eletään kohti kevättä ja lisääntyvää valoa.

Joona, epälähetyssaarnaaja

Loppiaisen evankeliumi kertoo lähetyssaarnaaja Joonasta sekä Salomosta ja Saban kuningattaresta.

Joona oli varsinainen epälähetyssaarnaaja, joka pakeni Jumalalta saamaansa tehtävää ja kutsumusta lähtemällä ihan vastakkaiseen suuntaan kuin mihin Jumala oli kehottanut häntä lähtemään. Kun ei niskuri lähetyssaarnaaja suostunut millään täyttämään tehtäväänsä, Jumalan piti käyttää kovia konsteja ja tehdä ihmeitä. Joona heitettiin mereen ja kalanvatsakoulun jälkeen lähetyssaarnaaja viimein suostui menemään sinne murjaanien maahan, mihin hänet oli lähetetty. Mutta sen sijaan, että hän olisi iloinnut ihmisten kääntymisestä, niin hänpä pahastui siitä. Joona edusti vallitsevaa juutalaista ajattelua: Pakana ei ole edes sen arvoinen, että hänelle kannattaisi kertoa elävästä ja oikeasta Jumalasta. Sekä merimiehet että Niniven asukkaat edustavat kertomuksessa pakanoita, jotka ovat halukkaita kääntymään Jumalan puoleen, jos heille vain annetaan siihen tilaisuus. Heihin voisi hyvin soveltaa Psalmin sanaa: "Etiopia kiiruhtaa ojentamaan käsiänsä Jumalan puoleen", Ps. 68:32, vanha käännös; uusi käännös: Nubia.

Nubiasta en tiedä, mutta tämän päivän Etiopia suoranaisesti kiiruhtaa ojentamaan käsiänsä Jumalan puoleen. Kun Etiopian luterilainen kirkko perustettiin vuonna 1959, sen jäsenmäärä oli 20.000. Tällä hetkellä kirkkoon kuuluu yli 2 miljoonaa jäsentä. Vajaan 40 vuoden aikana jäsenmäärä on yli 100-kertaistunut. Kasvu jatkuu edelleen. Kirkkojen tyhjyyttä ei tarvitse Etiopiassa haikailla. Jos myöhästyt jumiksesta, saat olla melko varma, että istuinpaikkaa ei löydy. Ehkä löydät paikan ulkoa kovaäänisten kuuluvuusalueelta, mutta et näe puhujaa, et kuoroa etkä voi seurata kaikkea, mitä kirkossa tapahtuu.

 Joonan ja Israelin missio

Joonan kirja edustaa Raamatussa samanlaista profeetallista ja missonaarista painotusta, kuin Jesajan kirjan jälkimmäinen osa (Jes. 40-): Israelin kansan tehtävänä on olla pakanain valkeutena ja johtaa pakanatkin pelastuksen tuntemiseen. Nimi Joona tarkoittaa kyyhkystä. Samaa lintua pidetään Israelin kansan vertauskuvana. Pitääkö Jumalan kurittaa Israelin kansaa yhtä ankaralla kädellä kuin profeetta Joonaa, että se tekisi niitä tekoja, joita Jumala siltä odottaa? Näinhän Jumala menettelikin sallimalla Israelin pakkosiirtolaisuuden Assyriaan (missä Ninive sijaitsi).

 

Onko Suomessa ahdasta etnistä uskonnollisuutta?

Suomessakin on vaarana ahdas uskonnollinen ajattelu, että kristinusko edustaa vain länsimaista kulttuuria ja sopii kyllä Suomelle, mutta muut maat pitäkööt omat jumalansa ja tapansa. Älköön heitä häirittäkö ja vaivattako meidän uskonnollamme! Tällaista käsitystapaa on vaikea yhdistää Raamatun missiologiaan: Jumala on kaikkien Jumala ja kaikilla kansoilla on oikeus oppia tuntemaan elävä Jumala. Kristillisestä jumalakuvasta nousee lähetystyön velvoitus.

Keskihakuisen lähetysajatuksen malli

Kertomus Salomosta ja Saban kuningattaresta on malli sentripetaalisesta, keskihakuisesta lähetysajatuksesta. Ei aina tarvitse lähteä minnekään tehdäkseen lähetystyötä. Joskus pakanat tulevat oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti kuulemaan Jumalan sanaa, sitä viisautta, jonka elävän Jumalan tunteminen antaa. Saban kuningatar tuli kuuntelemaan Salomon viisautta. Oppiko hän samalla tuntemaan Israelin Jumalan vai kävikö päinvastoin, että Salomo sai pakanallisia vaikutteita, mene ja tiedä. Etiopiassa uskotaan Saban kuningattaren olleen Etiopian hallitsija, jonka vaikutus ulottui Punaisen meren toisellekin puolelle. Uskotaan myös, että Salomon ja Saban kuningattaren suhteesta syntyi poika, joka nousi Etiopian valtaistuimelle äitinsä jälkeen. Tämä Raamatun pohjalta syntynyt keskiaikainen legenda esittää Etiopian kristillisen keisarisuvun alkuperäksi kuningas Salomon. Etiopian kirkko ja valtio ylläpiti Haile Selassieen asti tätä kristillisen vaikutusvallan perustelua. Se oli kirkon ja valtion pyhä liitto, joka päättyi yli 20 vuotta sitten sosialistiseen vallankumoukseen.

Keskihakuinen lähetystyö toteutuu Suomessakin enenevässä määrässä pakolaisia, jotka olosuhteiden pakosta ovat tulleet vieraaseen maahan. Monet sanovat, ettei heille pidä tuputtaa kristillistä uskoa, koska heille on jo muutenkin riittävä shokki tulla uuteen kulttuuriin. En tiedä, kuka tässä on tuputtanut. Suomen luterilaisen kirkon lähetystyö ei ole tuputtamista, vaan rakkaudellista ihmisistä välittämistä. Siihen kuuluu huolenpito ja myös kristillinen todistus - ilman tyrkyttämistä.