1. Suuntana Milano 2. Tuomiokirkko 3. Kauppakuja 4. S M Delle Grazie
5. Pyhä Ambrosius 6. Taidemuseo di Brera 7. Bergamo 8. S M Maggiore
9. San Vigilio 10. Citta Bassa 11. Como 12. Lecco, Lugano

Milanon keskustassa on useita kirkkoja, kuten Sant Eustorgio, Sant Ambrogio ja Basilica di San Lorenzo. Milanon suojeluspyhimykselle Pyhälle Ambrosiukselle omistettu Basilica di Sant'Ambrogio on kaupungin vanhimpia kirkkoja, se rakennettiin vuosina 379-386 alueelle, johon on haudattu lukuisia Rooman vainojen uhreja. Kirkon ensimmäinen nimi oli itse asiassa Marttyyrien basilika. Rakentaminen jatkui 800-1100 –luvuilla. Kirkon viisiosainen julkisivu on tyypillistä Lombardian romaanista rakennustyyliä. Kirkon matalamman tornin huipulla on kultainen kukko. Korkeamman tornin huipulla on tähti ja tuuliviiri. Kun P. Ambrosius saapui Milanoon, paikalliset seurakunnat riitelivät areiolaisuudesta ja Nikean tunnustuksesta sekä monista paikallisista kiistakysymyksistä. Ambrosius asettui tiukasti Nikean tunnustusta kannattavan ryhmän puolelle. Hän tahtoi tehdä Pohjois-Italian Rooman kirkkopolitiikan tukialueeksi. Tätä tavoitettaan hän toteutti saarnaamalla ja rakentamalla. Hän rakensi kaupunkiin kolme neljä kirkkoa, Apostolien basilikan (nykyään San Nazaro in Brolo), Neitsyen kirkon (nykyään San Simpliciano) ja Marttyyrien basilikan (kuvassa oleva P. Ambrosiuksen basilika). Neljättä kirkkoa, Pelastajan basilikaa (nykyään San Dionigi), pidetään myös hänen työnään, mutta se ei ehkä ole oikeasti 300-luvulta. Nämä seurakunnat omistautuivat areiolaisuuden vastaiseen taisteluun.

Pyhäinjäännösten, puuleikkausten ja mosaiikkien täyttämään yksinkertaiseen kirkkoon kuljetaan pylväspihan kautta. Matala hattumainen fasadi edustaa tyypillistä lombardialaista keskiaikaista arkkitehtuuria. Kolme samankokoista kaarta muodostavat sisäänkäynnin. Ylemmässä pylväskäytävässä on viisi erikokoista holvia, joiden koko määräytyy katon reunan mukaan. Tältä parvelta Milanon piispa siunaa kirkon pihalle kokoontunutta kansaa.

Alun perin tämä basilika oli kaupungin ulkopuolella, mutta kaupungin kasvaessa kirkko jäi keskelle kaupunkia. Tästä seurakunnasta tuli uskonnollisen elämän keskus ja kirkkoon syntyi kaniikkien (augustinolaista sääntöä noudattava pappien) yhteisö. Vuonna 789 kirkon ympärille rakennettiin luostari. Tällöin kirkossa toimi kaksi erillistä uskonnollista yhteisöä. 1000-luvulla kaniikit omaksuivat omat sääntönsä ja muodostivat seurakuntapapiston. Kaniikit ottivat käyttöönsä pohjoispuolisen rakennuksen, kun taas munkit asettuivat eteläisiin rakennuksiin. Kirkon kaksi tornia symboloivat seurakunnan ja kirkon jakautumista. 900-luvulla munkit käyttivät omaa torniaan (dei Monaci) kutsuakseen munkkiyhteisöä munkkien messuun. Munkkien torni on karumpi kuin 1144 valmistunut kaniikkien torni, johon lisättiin kaksi kerrosta vuonna 1889. Munkit keräsivät varoja mm. messun jälkeen kootuilla uhrilahjoilla. Kaniikkiyhteisöllä ei ollut omaa kellotornia, joten he eivät voineet soittaa kirkonkelloja ennen kuin saivat oman kellotorninsa 1100-luvulla. Luostarista ja kirkosta kehittyi suuri maanomistaja Pohjois-Italiassa ja Sveitsin Ticinossa.

 Basilikatyyppiselle kirkolle on luonteenomaista, että kirkko saa valoa lehteri-ikkunoista. Salissa on kaksi sivulaivaa ja apsis sekä atrium. Kirkon alttari sijaitsee melko täsmälleen samalla paikalla, jolla se on ollut jo Ambrosiuksen aikana. Alttarin yllä olevat tabernaakkelin pylväät ovat säilyneet vahingoitta; ne lepäävät yhä alkuperäisellä jalustallaan. Seuraavilla vuosisadoilla rakennusta restauroitiin usean kerran. Nykyiseen kuosiinsa rakennus asettui 1100-luvulla. Kirkossa ei ole ristikäytävää. Arvokkainta kirkossa on 1200-luvun alusta peräisin oleva apsiksen mosaiikki, joka esittää Kristus Kaikkivaltiasta.

 

Kirkon kryptassa, pääalttarin alla, lepää Pyhän Ambrosiuksen luuranko. Muistin virkistykseksi lyhyt yhteenveto Ambrosiuksesta: Pyhä Ambrosius (n. 3404. huhtikuuta 397) oli Milanon piispa ja yksi merkittävimpiä kristillisen kirkon kirkkoisiä 300-luvulla. Yhdessä Augustinuksen, Hieronymuksen ja Gregorius Suuren kanssa hänet lasketaan yhdeksi neljästä katolisen kirkon antiikin ajan kirkonopettajasta.

 

 

 

 

 

 

 

   

Ambrosius syntyi Rooman kansalaisena Augusta Treverorumissa, Gallia Belgican provinssissa nykyisen Saksan alueella, kristittyyn perheeseen. Hänen isänsä oli Gallia Narbonensiksen prefekti, ja hänen äitinsä älystään ja hurskaudestaan tunnettu nainen. Legendan mukaan parvi mehiläisiä laskeutui hänen kasvoilleen kun hän makasi lapsena keinussa, ja jätti jälkeensä tipan hunajaa. Hänen isänsä katsoi tämän olevan merkki hänen tulevasta kaunopuheisuudestaan. Tämän vuoksi mehiläiset ja mehiläispesät esiintyvät usein Ambrosiuksesta tehdyissä kuvissa.

Isänsä varhaisen kuoleman jälkeen Ambrosius suuntasi kohti isänsä uraa, ja sai lakimiehen koulutuksen Roomassa opiskellen kirjallisuutta, lakia ja retoriikkaa. Preetori Anicius Probus antoi hänelle viran valtuustossa, ja teki hänestä noin vuonna 372 Ligurian ja Aemilian konsuliprefektin, asemapaikkanaan Mediolanum, joka oli jo tuolloin Rooman jälkeen Italian toiseksi merkittävin kaupunki. Vuonna 374 Milanon piispa Auxentius kuoli, ja Nikean uskontunnustuksen kannattajat ja areiolaiset kilpailivat seuraajan virasta. Prefekti meni henkilökohtaisesti tuomiokirkkoon, jossa valinta toimitettiin, ehkäistäkseen suuremman mellakan syntyä, jota oli vaikea välttää kyseisessä tilanteessa. Tarinan mukaan hänet keskeytettiin huudolla "Ambrosius piispaksi!", johon muut yhtyivät, ja Ambrosius valittiin yksimielisesti piispaksi.

Ambrosius oli tilanteessa selvä valinta, koska hänet tunnettiin trinitaarisuuden sympatisoijana, mutta hän oli hyväksyttävä myös areiolaisille, koska hän oli poliitikkona teologisesti neutraali. Ensin Ambrosius kieltäytyi virasta, johon hän ei ollut varustautunut millään tavalla — hän oli tuohon aikaan pelkkä kasteoppilas ilman minkäänlaista teologista koulutusta. Hän suostui ainoastaan keisarin tultua väliin, ja sai viikon sisällä kasteen ja pappisvihkimyksen, ja alkoi hoitaa Milanon piispan virkaa.

Piispana hän omaksui askeettisen elämäntavan, jakoi rahansa köyhille, antoi maansa kirkolle lukuun ottamatta siskolleen Marcellinalle annettua osaa, ja uskoi perheensä veljensä hoiviin. Ambrosius tunnetaan oppineisuuden, opiskelijoiden ja koululaisten, mehiläiskasvattajien, kynttiläntekijöiden, mehiläisten ja muiden kotieläinten sekä Milanon kaupungin ja hiippakunnan suojelijana. Hänen muistopäivänsä on 7. joulukuuta.

 

ETUSIVU    Seuraava