1. Suuntana Milano 2. Tuomiokirkko 3. Kauppakuja 4. S M Delle Grazie
5. Pyhä Ambrosius 6. Taidemuseo di Brera 7. Bergamo 8. S M Maggiore
9. San Vigilio 10. Citta Bassa 11. Como 12. Lecco, Lugano

 Sitten taas metroon ja suuntana Montenapoleone keltaisella linjalla. Milanon edustavin läpiajoväylä on Via Montenapoleone, jota reunustavat majesteettisena rivistönä uusklassiset palatsit ja ylelliset myymälät. Kapeat sivukadut johdattavat 1700-luvun rauhallisempaan tunnelmaan. Katujen varsilla on taidegallerioita, antiikkikauppoja ja kaupungin trendikkäimmät trattoriat. Metrosta ulos astuessa pitäisi tietysti katsella ympärilleen, mutta minun silmäni ovat tiukasti kartassa kiinni, kun pitäisi löytää taidemuseo Pinacoteca di Brera.

Italian parhaisiin keskiaikaisen ja renessanssitaiteen museoihin kuuluva Pinacoteca di Brera toimii 1600-luvulla rakennetussa somassa jesuiittojen palatsissa. Taidemuseo on keskittynyt Pohjois-Italian mestareihin. Kaarikäytävien ympäröimällä sisäpihalla on Napoleonin pronssipatsas – yksi keisarin harvoista alastonpatsaista. Napoleon teki Brerasta kansallisen taidekokoelman takavarikoimalla sinne teoksia kirkolta ja vastahakoisilta aatelisperheiltä. Merkkiteoksia ovat Bellinin kaksi Madonna ja lapsi –maalausta, Veronesen Jeesus Getsemanessa ja Ateria Simonin talossa, Tintoretton dramaattinen Pyhän Markuksen ruumiin löytäminen sekäRistiltä ottaminen, Donato Bramanten vaikuttava Kristus pylvään vierellä ja Mategnan Kuollut Kristus.  Näistä joku osui silmiimme sekä lisäksi Caravaggion (joka on muuten kotoisin Bergamosta) Illallinen Emmauksessa, Rafaellon Neitsyt Marian avioliittoon vihkiminen, Rubensin Viimeinen ehtoollinen ja Fransesco Hayezin Suudelma. Breran ulkomaisista taiteilijoista mainittakoon El Greco, Rubens, Van Dyck ja Rembrandt Lisäksi museoon sisältyy nykytaiteen kokoelma.

 Pinacotecan pääsylippuihimme on kuvattu Ristiltä ottaminen ja toinen, modernimpi, maalaus. Tähän museoon pääsimme ilmaiseksi positiivisen ikäsyrjinnän johdosta. Rakennuksen alakerrassa toimii Milanon taideakatemia ja vieressä Breran observatorio.

 

Ratikalla numero 3 pääsee duomolta suoraan roomalaiselle portille, jonka ohi ajoimme bussikierroksella. Ajattelimme, että olisi kiva katsoa sen verran yhtä vanhaa Milanoa ympäröinyttä kehämuuria, että käy yhdellä portilla. Samalla aukiolla on San Lorenzon kirkko, johon emme kuitenkaan ehtineet tutustua lähemmin. Tulkoon kuitenkin todetuksi, että San Lorennzo on P. Laurentiukselle omistettu kirkko, jonka varhaisimmat osat ovat peräisin 370-luvulta; se on siis Milanon vanhin kirkko. Kirkko uusittiin 1500-luvulla. Kirkko on säilyttänyt vanhan bysanttilaisen rakenteensa, johon kuuluu kupoli ja neljä tornia. Kirkko muistuttaa Istanbulin Hagia Sofiaa ja Ravennan kirkkoja. Kirkon aukiolla on Konstantinus Suuren patsas. Konstantinus julisti v. 313 Milanon ediktin, joka salli kristinuskon harjoittamisen.

Kirkon edessä olevalla aukiolla on oikeastaan kaksi porttia ja niiden välissä rivi roomalaisia pylväitä, Pyhän Laurentiuksen pylväikkö. Se on 200-luvulta peräisin oleva jäänne keskiaikaisesta Mediolanumista, joka luultavasti oli osa keisari Maximianuksen rakentamasta kylpylästä. Milano muureja alettiin rakentaa vuonna 1156 puolustustarkoituksessa. Löydettiin ensin vallihaudaksi sopiva notko, johon johdettiin jokien vesiä. Sitten alettiin rakentaa muureja osin puusta, johon materiaalia saatiin vanhoista Rooman aikaisista muurien jäännöksistä. Muurista huolimatta Fredrik Barbarossa hävitti Milanon vuonna 1162. Tämän jälkeen alettiin rakentaa pyöreänmuotoista kivimuuria, johon tuli 7 porttia (Porta Ticinese, Porta Vercellina, Porta Giovia, Porta Comasina, Porta Romana, Porta Nuova and Porta Orientale) sekä 10 sivuporttia (pusterla). Suurin osa muureista tuhoutui 1500-1800-luvuilla. Vallihaudat jäivät jäljelle ja niistä tehtiin kanavia.

Keskiaikaisista muureista on vielä jäljellä viisi porttia tai ainakin jäänteitä niistä. Yhdessä holvikaaressa on ristiinnaulittua esittävä taideteos.

 

ETUSIVU    Seuraava